Suomi on Euroopan ensimmäisiä maita, joka on sallinut hyönteisten käytön elintarvikkeena. Tämän vuoksi ötökkäruoasta on viimeaikoina revitty runsaasti klikkiotsikoita. Aihe on monestakin syystä mediaseksikäs: ötököiden syöminen on ilmastoystävällistä, terveellistä, yököttävää, eettistä, epäeettistä, eksoottista ja/tai ällöttävää näkökulmasta riippuen. Yritän tässä kirjoituksessa vastata mahdollisimman faktapohjaisesti hyönteisruokaa koskeviin tärkeimpiin kysymyksiin elintarvikehygienian ja eläinten hyvinvoinnin ammattilaisen näkökulmasta. Koska makuasioissa ei ole yhtä oikeaa totuutta, kerron vielä lopuksi, mitä itse pidin hyönteisistä lautasella maistettuani niitä Viking Linen à la cartessa.

 

Onko hyönteisten syöminen turvallista?

Toki, kunhan ne kasvatetaan, teurastetaan, säilytetään ja valmistetaan oikein. Todennäköisesti suurin hyönteisten aiheuttama terveysriski on allergia, sillä jotkin hyönteislajit saattavat aiheuttaa oireita äyriäisallergikoille. Nyt syötäväksi sallittujen hyönteisten osalta todellista allergiariskiä ei kuitenkaan ole tutkittu, joten ne voivat olla turvallisia myös äyriäisallergikoille tai aiheuttaa ihan omanlaistaan hyönteisallergiaa. Muutenkin hyönteisten syömisen terveysriskit tunnetaan huonosti, mutta niiden oletetaan olevan melko pienet. Hyönteiset ovat meistä niin kaukana evolutiivisesti, että yhteisiä pöpöjä on hyvin vähän. Hyönteisten tiedetään kuitenkin voivan kantaa esimerkiksi salmonellaa, joten tämä tulee ottaa huomioon, jos hyönteisiä kasvattaa itse. Tutkimustiedon puute kertoo osaltaan karua tarinaa ensimmäisen maailman ja muun maailman välisestä kuilusta. Hyönteisiä on popsittu ihmisten mahantäytteeksi varmasti yhtä pitkään kuin Homo sapiens on lajina tämän pallon pintaa tallannut. Kuitenkin vuonna 2018 me tunnemme jogurtin hapattamiseen käytettyjen bakteerien genomin tarkemmin kuin tämän mahdollisesti maailman vanhimman ravinnon perusterveysriskit.

 

Onko hyönteisten syönti ympäristöystävällistä?

Pääasiassa kyllä. Hyönteisten tuottaminen vaatii vain vähän energiaa ja tilaa verrattuna muihin ruoaksi käytettäviin eläimiin. Perinteiset kotieläimet kasvatetaan siellä täällä pitkin maaseutua, joten kuljetusmatkat kuluttajan luo ovat pitkiä. Ötökät sen sijaan voidaan periaatteessa kasvattaa vaikka kaupan takahuoneessa tai kuluttajan kotona, jolloin kuljetuksen ilmastopäästöt ovat lähes olemattomat. Hyönteiset kasvavat syöntikokoisiksi lyhyessä ajassa ja pienellä ruokamäärällä. Kasvatettavaksi sallitut sirkat, toukat ja madot eivät ole ravintonsa suhteen erityisen vaativia ja niitä voidaan ruokkia esimerkiksi vanhentuneella ruualla tai myyntiin kelpaamattomilla kasvinosilla. Tämäkin on omiaan pienentämään hyönteisten hiilijalanjälkeä ja vähentämään ruokahävikkiä. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi biojätteen käyttö myyntiin kasvatettavien hyönteisten ravintona on kielletty muun muassa yllämainitun salmonellariskin vuoksi. Suurin osa hyönteisistä kasvatetaan tuoreella ruoalla ja kasvattajat ovat pääasiassa sivuelinkeinon pystyyn pistäneitä maatalousyrittäjiä, joten aivan toivotun utopistisiksi ja täysin ilmastopäästöttömiksi hyönteiset eivät yllä. Lisäksi osa kasvatettaviksi sallituista lajeista ei normaalisti esiinny Suomessa, joten karkuun päästessään ne voivat aiheuttaa vieraslajiongelmia.

 

Onko hyönteissyönti eettistä?

Tämä on vaikea kysymys, sillä hyönteisten elämää ja käyttäytymistä on tutkittu hyvin vähän. Ihmisen kasvattamat hyönteiset ovat eläinsuojelulain piirissä, mutta tutkimustiedon puuttuessa esimerkiksi hyönteisten terraarioiden koolle tai sisustukselle ei ole asetettu mitään vaatimuksia. Samaisen tutkimustiedon puuttuessa eläinsuojelulain toteutumista on hyvin vaikea valvoa hyönteisten osalta ja asia jää ikävästi tuottajan omantunnon ja perehtyneisyyden varaan. Syötäväksi hyväksytyt hyönteiset ovat kooltaan pieniä, joten niille on helppoa taata suhteessa isompi ja sisustukseltaan vaihtelevampi tila kuin vaikkapa naudoille tai sioille. Toisaalta esimerkiksi heinäsirkat voivat liikkua luonnossa runsaastikin, eikä tämän liikunnantarpeen rajoittamisen vaikutuksesta eläimen hyvinvointiin ole tietoa. Ylipäätään hyönteisistä ei tarkkaan tiedetä, miten paljon stressiä tarhaaminen niille aiheuttaa. Toisaalta syötäväksi sallittujen hyönteisten joukossa on esimerkiksi mehiläisen toukka, joka kasvaa käytännössä luonnollisissa olosuhteissa mehiläispesässä.

Hyönteisten lopettaminen on oma eettinen ongelmansa. Hyönteiset ovat pieniä ja vaihtolämpöisiä, joten niiden lopettaminen eroaa merkittävästi esimerkiksi nisäkkäiden teurastamisesta. Hyönteiset teurastetaan yleisimmin pakastamalla ne kuoliaaksi. Periaatteessa konstin voisi olettaa olevan kivuton, sillä hyönteiset vaipuvat kylmässä ensin horrokseen ja kuolevat ainakin oletettavasti tiedottomina ja kärsimyksettä. Toisaalta näin ajateltiin alunperin pakastamislopettamisen toimivan myös isommilla vaihtolämpöisillä, esimerkiksi liskoilla ja kilpikonnilla. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että pakastaminen aiheuttaa näille eläimille stressiä ja kärsimystä ennen horrokseen vaipumista. Hyönteiset eroavat liskoista ja kilpikonnista niin paljon, ettei hyönteisten pakastamisen eettisyydestä voida sanoa juuta eikä jaata ennen kuin asiaa on tutkittu enemmän. Tässä yhteydessä lienee myös syytä huomauttaa, että täysin idioottivarman, stressittömän, tuskattoman ja tehokkaan teurastustavan kehittäminen mille tahansa eläimelle on liki mahdotonta.

 

Miltä hyönteiset maistuvat?

Makukokemus on subjektiivinen, mutta vastaan parhaani mukaan. Maistoin huhtikuun lopussa Viking Linen Future Food -menuta, joka sisältää muun muassa heinäsirkkaa, jauhomatoja, kuoriaisentoukkia ja kotisirkkoja. Menu oli sangen pehmeä lasku ötököiden syömiseen, sillä hyönteiset oli sijoiteltu häveliäästi lisukkeiden joukkoon. Alkuruuaksi oli turskan selkää kaalipedillä heinäsirkkojen kera, pääruokana oli lampaan filettä, lohkoperunoita, sieniragua ja jauhomatoja, ja jälkiruoka koostui mantelimazariinista, vaniljabavaroisesta, yrttijäätelöstä ja kotisirkkagranolasta. Menu oli juuri niin herkullinen kuin mitä se ilman ötököitä kuulostaakin. Suosittelen lämmöllä, jos hyönteisten maistaminen yhtään kiinnostaa.

Kaiken kaikkiaan hyönteiset menivät alas paljon helpommin kuin olin olettanut. Alkuruoka oli ehkä menun shokeeraavin osuus ja aiheutti lievän ällötysreaktion, kun katselin kaalipedillä lepääviä kokonaisia heinäsirkkoja jalkoineen ja siipineen. Ällötys katosi kuitenkin hyvin nopeasti, kun sirkan vain laittoi rohkeasti suuhunsa ja puraisi. Heinäsirkat olivat rapeita ja rouskahtivat suussa kuin sipsit. Maku oli hyvin mieto, hieman ehkä viljaisa. Jauhomadot ja toukat olivat vielä rapeampia, mutta eivät maistuneet oikein miltään. Sen sijaan ne toivat mukavasti rouskuvaa suutuntumaa ruokaan samaan tapaan kuin paahdettu sipulirouhe. Oma suosikkini menulta oli ehdottomasti jälkiruoka. Kotisirkat maistuivat hieman hasselpähkinältä, joten ne sopivat granolaan loistavasti. Vaniljaleivos jäi kirkkaasti kakkoseksi granolan ja jäätelön rinnalla. Söisin uudelleen ja sirkkagranolaa jäin jopa kaipaamaan.

 

Pelastuuko maailma?

Maailma muuttuu ja ihmiskunta elää tällä hetkellä yli maapallon kantokyvyn. Varsinkin ruuantuotannossa luonnonvaroja tuhlataan aivan liikaa, eikä ruoka silti riitä kaikille maailman ihmisille. Hyönteiset tulevat todennäköisesti olemaan osaltaan vastaus ekologisempaan ja luonnonvaroja säästävämpään ruoantuotantoon, sillä hyönteisten kasvatus vie huomattavasti vähemmän energiaa ja resursseja kuin muiden tuotantoeläinten pitäminen ja se kilpailee jopa joidenkin kasvisproteiinien, erityisesti soijan kanssa ekologisuudestaan. Hyönteisten pitoa tulisi kuitenkin tutkia vielä huomattavasti nykyistä enemmän, jotta niille voidaan taata hyvät, stressittömät ja lajityypilliset elinolot sekä takuulla tuskaton teurastus. Uskaltaisin kuitenkin lähteä varovasti mukaan hyönteishypeen, sillä ötököissä saattaa hyvinkin olla tulevaisuus. Tai sitten se on nyhtökaurassa. Tai jossakin muussa. Aika näyttää.