©Marvel Studios 2018

 

Marvelin elokuvauniversumin 10-vuotisjuhlan kunniaksi on saanut ensi-iltansa Avengers: Infinity War -elokuva. Anthony ja Joe Russon ohjaama elokuva on sarjan 19. elokuva ja se oikeastaan kiteyttää sen, mihin tähän asti ilmestyneet elokuvat ovat tähdänneet. Nörttitytöt katsoivat elokuvan ja kirjoittivat, että minkälainen kokemus Infinity War oli.

 

VAROITUS: TEKSTI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA! JOTEN ÄLÄ LUE, JOS ET OLE LEFFAA NÄHNYT.

 

 

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | Thanos (Josh Brolin) | Photo: Film Frame ©Marvel Studios 2018

 

MINNA:

Katsoin Infinity Warin trailerin useamman kerran ennen elokuvan näkemistä. Ehdin rakentaa mielessäni useita vaihtoehtoja siitä, mitä elokuvassa tulee tapahtumaan joko riippuen siitä, seuraisivatko elokuvan tekijät sarjakuvan tapahtumia, vai menisivätkö omia reittejään. Hype oli myös todellista, ja saatoin hypetyksessäni olla jopa vähän ärsyttävä lähipiirin mielestä.

I'm up all night to get Loki...

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | Loki (Tom Hiddleston) | Photo: Chuck Zlotnick | ©Marvel Studios 2018

Elokuva oli juuri sitä, mitä odotinkin, hyvässä ja pahassa. Ensimmäiset kymmenen minuuttia aiheuttivat jo täysin hallitsemattoman “EI”n parahtamisen teatterissa (anteeksi, lähistöllä olleet) kun Loki kuoli. Olin pitkään siinä luulossa, että kyllähän Loki tuosta selviää, jumala kun on. Mutta ei sitten kuitenkaan. Oh the feels. Elokuva herätti muutenkin paljon tunteita, nämäkin sekä hyvässä että pahassa. Guardians of the Galaxy on ryhmänä ollut hyvin lähellä sydäntä ensimmäisestä elokuvasta lähtien, ja Infinity Warissa nähty Grootin uhrautuminen Stormbreakerin valmiiksi saamiseksi oli… Täydellistä. Se sopi elokuvan henkeen, ja Grootin hahmoon. Teini-ikäiseksi kasvaneesta Grootista löytyi lopulta paljon muutakin kuin haistatteleva kakara. Gamoran kuolema raastoi syvältä, varsinkin kun elokuvassa näytettiin niin upeasti se hetki, kun Gamoralle valkeni, että Thanos oikeasti rakasti häntä. Ja se, kun Gamora välittömästi ymmärsi, mitä Thanosin rakkaus tarkoittaa. Oh the feels, taas.

Vaikka elokuvan aikana oli muutama hetki, joita olisi voinut vähän typistää ja jouduttaa, mielestäni elokuva oli onnistunut. Noin laajan MCU-kastin tuominen yhteen elokuvaan olisi voinut olla yhtä kaaosta, mutta Infinity Warissa jokaisella hahmolla oli oma paikkansa, jonka jokainen lunasti. Olen edelleen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa sen suhteen, miten jatkossa tulee tapahtumaan. Niin suuri osa tärkeistä hahmoista kuoli (ei nyt puhuta Buckysta yhtään, en pysty, too soon). Oma arvaukseni on se, että jatkonkin tekijät tulevat seuraamaan sarjakuvaa uskollisesti, eli lopussa Nebula haastaa Thanoksen, saa Infinity Gauntletin, kääntää sen avulla aikaa taaksepäin ja tuo kaikki takaisin. Toisaalta, Nebula saattaa uhrata Soul Stonen avulla itsensä pelastaakseen vain siskonsa… Ja sitten vielä toisaalta: ensimmäinen MCU:n hahmo eli Tony Stark, Iron Man, on edelleen hengissä. Kuinka hyvin Infinity Warin aloittamaan teemaan sopisikaan se, että hän, joka oli ensimmäinen, olisi myös viimeinen. Nähtäväksi jää, ja mielenkiinnolla jään odottamaan. Varsinkin, kun ennen seuraavaa Avengers-elokuvaa on ilmeisesti tulossa mm. Captain Marvel -elokuva, joka tuo MCU:hun taas lisää hyviä hahmoja (tapettavaksi). (Kirjoittajalla meni Infinity War tunteisiin, ja lujaa.)

 

KATJA A:

Minulla oli etukäteen vähän epävarmat fiilikset elokuvaa kohtaan. Toisaalta tätähän on odotetttu 10 vuotta, mutta toisaalta pelotti, että minkälainen soppa tästä nyt tulee. Sarjakuvia en ole lukenut, mutta MCU-elokuvat on tullut katsottua moneen kertaan. Jopa niin monta kertaa, että viime aikoina on esiintynyt jonkinmoista supersankariähkyä.

Infinity War oli kuitenkin varsin positiivinen kokemus. Olihan siinä paloja ja palapeliä kerrakseen, mutta tarina pysyi kiitettävästi kasassa. Supersankarit kohtasivat ihan hyvässä hengessä eikä suurempaa egojen taistoa tullut. Odotettavasti Thanos oli ylivoimainen, mutta ei täysin jättänyt muita varjoonsa. Toki Marvelilla olisi edelleen parannettavaa naisroolien suhteen. Naishahmot jäävät kovasti mieshahmojen varjoon eivätkä pääse esiin omilla suorituksillaan.Toivottavasti Captain Marvel tuo tähän muutosta.

Kaiken kaikkiaan Infinity War on viihdyttävä ja vauhdikas supersankarielokuva, joka tulee varmasti katsottua useampaan kertaan ilman ähkyä.

 

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | L to R: Thor (Chris Hemsworth), Rocket (voiced by Bradley Cooper) and Groot (voiced by Vin Diesel) | Photo: Film Frame | ©Marvel Studios 2018

 

NIKO:

Tarinallisena elämyksenä Avengers: Infinity War ei kenties ole kovinkaan mullistava. Sen juoni on toimiva, puoleensa vetävä ja tunteikas, muttei mitään syvää draamaa. Elokuvateollisuuden merkkipaaluna ja kulttuurillisena kulmakivenä se on kuitenkin yksi vuosikymmenten merkittävimmistä elokuvista.

Elokuvaa on odotettu jo vuosikymmenen ajan, jonka aikana Marvel on sisukkaasti rakentanut elokuvauniversumiaan pala palalta. Tämän pikkutarkan työn merkitys näkyy elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Valtava hahmojoukko kykenee toimivaan valkokankaalla aitoina, täysin omanlaisinaan hahmoina vain koska heillä on ollut tilaa kehittyä omissa elokuvissaan. Aikaa ei tarvitse enää hukata turhille selityksille.

Elokuva hyppää suoraan toimintaan ja pysyy sen kulmassa kiinni koko kestonsa ajan. Suvereenisti toisistaan poukkoilevat hahmot ovat spektaakkeli itsessään, enää ei ole vain unelmaa että ilmielävän Iron Manin ja Doctor Strangen nähtäisiin kinastelevan valkokankaalla keskenään. Avengers: Infinity War pääsee lähemmäs sarjakuvallisen tarinankerronnan henkeä kuin mikään elokuva aiemmin.

Mutta kuten mainittiin, on elokuva pelkästään juonenkin suhteen ja etenkin visuaalisesti pääsylipun arvoinen. Marvelin elokuvauniversumia uhataan ja revitään hajalle ennennäkemättömässä mittakaavassa, henkilökohtaista draamaa unohtamatta. Tuntuu mahdottomalta, että niin moni elokuvan hahmoista ehtii käydä lävitse oman kehityskaarensa ja kasvaa maailmanlopun uhan alla. Niin kuitenkin on.

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | L to R: War Machine (Don Cheadle), Winter Soldier/Bucky Barnes (Sebastian Stan), Black Widow/Natasha Romanoff (Scarlet Johansson), Captain America/Steve Rogers (Chris Evans), Hulk (Mark Ruffalo), Okoye (Danai Gurira), Falcon (Anthony Mackie) and Black Panther/T’Challa (Chadwick Boseman) | Photo: Film Frame | ©Marvel Studios 2018

Loppujen lopuksi shown kuitenkin varastaa Josh Brolinin esittämä Thanos. Hahmo eroaa merkittävästi sarjakuvaversiostaan, mikä oli vain positiivinen yllätys. Alkuperäisen Thanoksen motivaatiot tahi sitten tämän halun kohde tuskin olisivat sopineet elokuvauniversumiin vaikka niitä olisi miten yritetty pohjustaa. Nyt tämän päämäärä ja jopa “Hullun Titaanin” maine pysyvät entisellään, ainoastaan hulluuden perustelut ovat eri, ja huomattavasti inhimillisemmät hirveydestään huolimatta.

Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin se, että elokuva oli valmis ottamaan riskejä. Marvel ymmärtää “koko perheen” brändistään huolimatta, että hyvällä toimintaseikkailulla pitää aina olla huipennus. Infinity Warsin huipennus on riipaisu, joka ottaa kaiken hyödyn vuosikymmenen aikana rakennetuista tunnesiteistä ja odotuksista.Toivonrummutuksen sijasta elokuva loppuu hyytäviin sanoihin: Thanos palaa taas.

Haluan vielä huomauttaa, että tosiaan Marvel kulkee yhä jäljessä naishahmojensa suhteen. Päteviä neitejä löytyy elokuvasta kyllä, mutta he jäävät selvästi sivuun pääjoukon tieltä. MCU tarvitsisi naishahmoja ei pelkästään miessankarien tukijoukoiksi, vaan omien elokuviensa tähdiksi. Toivottavasti Captain Marvel sekä Ant Man & The Wasp ovat merkki studion rohkeammasta suunnasta.

 

JONAS:

Kävin katsomassa Avengers: Infinity Warin Pääkaupunkiseudun Nörttityttöjen porukalla vappuna. Odotukset olivat kovat, elokuvista on tullut osa populaarikulttuurin maisemaa ja niistä on kasvanut hiljalleen jo oma maailmansa. Tähän maailmaan uppoutuminen on ollut äärimmäisen kiehtovaa. Juonikuvioiden punoutuessa yhteen vuosien kuluessa myös ovat odotukset kasvaneet samalla.

Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa että Infinity War on todella anteeksiantamaton elokuva katsojalle joka ei ole nähnyt kaikkia aikaisempia teoksia, jopa muutaman väliin jättäminen kostautuu ajoittaisena hämmennyksenä, ketään ei esitellä, tapahtumat vain jatkuvat siitä mihin viimeksi jäätiin. Infinity War vaatii että aikaisemmat leffat ovat tuttuja. Seuraavan elokuvan voin kuvitella vain häämentävän entisestään jos ei ole ajan tasalla, kaveriporukalla DVD:eiden katsominen ennen leffailtaa voi siis olla jopa suotavaa.

Infinity War on äärimmäisen kiinnostava kokemus sellaiselle katsojalle joka on kartalla Marvel-filmien jaetun universumin käänteistä ja tietää kuka on kukin ja mihin milloinkin viitataan. Katsoja tavallaan palkitaan omistautumisesta tai brändiuskollisuudesta. Itseltäni oli muutama filmi jäänyt väliin mutta kokonaisuus pysyi enimmäkseen hallussa ja  sain jatkoa tai päätöksen niin moneen eri tarinaan samaan aikaan.

Jännittävällä tavalla suurin huolenaiheeni ja pelkoni elokuvasta ennakkoon osoittautui juuri siksi missä Infinity War eniten kunnostautui. Mietin pitkään että onko elokuva vain sarja irrallisia toimintakohtauksia eikä juuri mitään muuta. Juonta kuljetettiin koko ajan eteenpäin tehokkaasti, jopa sen jatkuvan nujakoinnin keskellä elokuvan kuviot avautuivat, ei tullut tunnetta että katseli vain tyhjää ryminää ja onttoa kumua.

Voi millaista draamaa Infinity War sitten tarjoaakin, katsojaa ei säästellä yhtään jos vähänkin tykkää sen hahmoista. Pommeja pudotellaan koko ajan niskaan, vaikka supersankareille kuolema on yleensä vain väliaikaista niin tapahtumissa on silti lopullisuuden tuntua. Thanos itse on varmaan inhottavimpia pahiksia vähään aikaan ja kelmin Linkolalaiset motiivit puistuttavia.

Infinity War on hyvää viitettä, suurta draamaa ja paras supersankarispektaakkeli aikoihin, ei puhtaasti omilla avuillaan vaan rakentaen aikaisempien elokuvien varaan.

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | L to R: Doctor Strange (Benedict Cumberbatch) and Wong (Benedict Wong) | Photo: Film Frame | ©Marvel Studios 2018

 

LIISA K:

Tähän kaikki on johtanut, sanoo Tony “Iron Man” Stark Marvelin jättituotannosta Infinity War. Hän ei voisi olla enempää oikeassa, sillä elokuvan ymmärtäminen vaatii todella sen, että on nähnyt ainakin uusimmat Marvel-leffat. Itse olin viettänyt useamman lauantai-illan marveleiden parissa ennen IW:n ensi-iltaa. Black Panther oli kuitenkin jäänyt katsomatta, samoin Guardians of the Galaxy -leffoista oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, mikä kostautui leffateatterissa: henkilöitä ei esitellä, vaan oletus on, että kaikki tietävät ja muistavat, kuka kukin on. Myös esimerkiksi ikuisuuskivien konsepti olisi hyvä olla tuttu. Edellä mainittujen elokuvien lisäksi suosittelisinkin ennakkokatselulistalle ainakin aiempia Avengereita, Thoreja ja Doctor Strangea.

Juonellisesti IW lähtee siitä, mihin viimeisin Thor-elokuva Ragnarök jää. Elokuva on alusta asti täyttä toimintaa ja minulle se traagisin hetki tapahtuu heti ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Tai sitten ei, koska tuostahan nyt ei koskaan tiedä varmasti…Etukäteen arvelin, että elokuvan heikkous on valtava määrä päähenkilöitä, minkä vuoksi keneenkään ei oikein pääse keskittymään kunnolla. Osin oletus piti paikkansa, mutta hahmot pelasivat kuitenkin hyvin yhteen. Myös juoni rakentui soljuvasti yhteisen päämäärän ansiosta. Isoja ihmissuhdekiemuroita ei ymmärrettävästi nähty.

Huumoria ja meininkiä riitti, vaikka elokuva muuten oli aika synkkäsävyinen. Hieman yllättäen sivuttiin myös vakavampia teemoja, kuten väestön liikakasvua ja ympäristökatastrofeja. Some-keskustelun perusteella Marvel-faneja järkytti etenkin elokuvan loppu, joka poikkeaa täysin totutusta. Jotain ehkä kertoo se, että Tennarin ensi-illassa Helsingissä joku purskahti itkuun, joka jatkui hysteerisenä pari minuuttia. Jälkipuinnissa ovatkin sinkoilleet teoriat siitä, kuinka menehtyneet hahmot voitaisiin palauttaa elävien kirjoihin.

Visuaalisesti elokuva oli hieno ja sen jaksoi hyvin katsoa suhteellisen pitkästä kestosta huolimatta. Elokuvan pääpahista Thanosta on kehuttu aivan syystä, mutta myös omista suosikeistani Thor venyi näyttävään suoritukseen.

Yhdyn aiempiin mielipiteisiin siitä, että aktiivisia naisia voisi olla enemmän. Esimerkiksi Valkyrian unohtaminen pois tarinasta tuntuu yhtä oudolta kuin lady Sifin poisjäänti Ragnarökistä (Mitä noille asgardialaisille naissotureille oikein tapahtuu?) .

Infinity War ja ensi vuoden toukokuussa ensi-iltansa saava jatko-osa olivat alunperin suunniteltu IW ykköseksi ja kakkoseksi ja sen kyllä huomaa: ärsyttävin piirre IW:ssä ovat kaikki ne kysymykset, jotka nyt jäivät auki. Toivottavasti niihin saadaan vastaukset vuoden päästä. Itsenäisenä elokuvana IW oli nautittava joyride, joka kuitenkin alkoi ja loppui kesken.

 

Marvel Studios’ AVENGERS: INFINITY WAR | Shuri (Letitia Wright) and Bruce Banner (Mark Ruffalo) | Photo: Chuck Zlotnick | ©Marvel Studios 2018