Mary Shelleyn Frankenstein-kirjan julkaisusta on tänä vuonna kulunut 200 vuotta. Tarinassa Victor Frankenstein herättää henkiin kuolleista ruumiinosista kootun olennon, kauhistuu nähdessään luomuksen elossa ja hylkää tämän. Olento oppii selviytymään itse luonnossa ja sivistää itseään muun muassa kirjallisuudella, muttei koskaan tule ihmisten hyväksymäksi. Olennosta tulee katkera ja väkivaltainen, vaikka lukijalle hän esiintyy edelleen sympaattisena kokemansa yksinäisyyden ja julmuuden vuoksi. Vaikka teoksen nimi ja tulkinnat tarinan olennosta ovat monelle tuttuja esimerkiksi elokuvista ja piirretyistä, jotkin tarinan piirteistä ja sen synnystä lienevät vieraita monelle. Juhlavuoden kunniaksi tässä neljä enemmän tai vähemmän tunnettua kiinnostavaa asiaa tai tulkintaa Frankensteinista.

 

Kesättömän kesän syytä

Mary Shelley oli vain 19-vuotias kirjoittaessaan Frankensteinin, ja kirja oli hänen ystäväpiirinsä kirjoitushaasteen tulos. Tuohon aikaan Mary tunnettiin lähinnä kuuluisan runoilija Percy Shelleyn kanssa karanneena nuorena naisena. Teoksen synnystä voimme kiittää epätavallisen surkeaa kesää vuonna 1816, joka innoitti Shelleyt tovereineen (joihin kuului myös maineikas runoilija Lord Byron) haastamaan toisensa kirjoittamaan kummitustarinan. Pitkälle yöhön johtaneet keskustelut kauhukirjallisuudesta saivat lopulta Maryn näkemään painajaisen, joka inspiroi kirjan synnyn. Frankensteinin lisäksi myös John Polidorin The Vampyre, joka myöhemmin inspiroi Bram Stokerin Draculan, oli kirjoitushaasteen seurausta. Kesättömillä kesillä voi siis olla odottamattoman kauaskantoisia seurauksia.

 

Frankensteinin olennon nimi?

Vaikka pop-kulttuurissa ja mediassa nimeä käytetään usein erheellisesti, Frankenstein viittaa olennon luojaan Victor Frankensteinin, ei olentoon itseensä. Tämän tietää jokainen tarinaa vähänkään tunteva. On kuitenkin merkittävää, ettei olento saa teoksessa nimeä lainkaan. Kun Victor puhuu olennosta, hän käyttää monia erilaisia nimityksiä. Tämä kertoo siitä, että olento koetaan niin kammottavaksi, oudoksi ja vastenmieliseksi, ettei sille edes ole sopivaa kuvaavaa sanaa tai nimeä. Olento taas ei koskaan saa kokea nimen tuomaa omaa identiteettiä. Nimettömyys on yksi merkittävä piirre, joka kuvaa olennon epäinhimillisyyttä ja ulkopuolisuutta yhteiskunnassa. Ehkä väärinkäsitykset Frankensteinin nimeen liittyen selittyvät osittain sillä, että meille on tärkeää pystyä nimeämään olennon kaltainen merkittävä hahmo.

 

Kirjan ja elokuvan olentojen ero

Frankensteinin pohjalta on tehty monia näytelmiä ja elokuvia, ja hahmoa on lainailtu ja muokkailtu lukemattomilla eri tavoilla eri kerronnan medioissa. Tunnetuin versio lienee kuitenkin elokuva Frankenstein vuodelta 1931, joka oli myös olentoa esittäneen Boris Karloffin läpimurtoelokuva. Kirjan ja elokuvan välillä on, kuten ehkä arvata saattaa, monia eriäväisyyksiä. Näistä tässä merkittävänä mainitsen olennon kyvyttömyyden puhua verrattuna kirjassa esiintyvään hyvin älykkääseen – jopa yliluonnollisesti älykkääseen – olentoon, joka pystyy kuvailemaan kielellisesti yksinäisyyttään ja kokemuksiaan vaikuttavasti. Elokuvassa olento esiintyy jokseenkin viattomana, tarkoittamattaan pikkutytön murhaavana oliona; olentona, joka ei voi tietää paremmin. Kirjassa hän taas oppii puhumaan ja lukemaan ja ymmärtämään ihmisyyden luonnetta syvällisesti sekä opiskelemalla historiaa ja kirjallisuutta, että itse kokemansa ihmisten julmuuden kautta. Hänestä tulee lopulta laskelmoiva ja kostonhaluinen murhaaja, jonka teot lukija kuitenkin yleensä haluaa antaa anteeksi, koska olento kuvailee kokemuksiansa niin vaikuttavalla tavalla. Vaikka siis olento kirjassa ja elokuvassa esitetään kielellisiltä taidoiltaan täysin erilaisena, yleisön tulkinta on samankaltainen: olento on sympaattinen luomiskontekstinsa uhri, yhteisön väärinymmärtämä ja ulossulkema.

 

Ensimmäinen science fiction -teos

Frankensteinia pidetään ensimmäisenä varsinaisena science fiction -teoksena. On kuitenkin kiinnostavaa, ettei kirjassa itsessään puhuta tieteestä, sillä sanaa “scientist”, tieteilijä, ei ollut käytössä ennen vuotta 1833. Sen sijaan teoksessa puhutaan luonnonfilosofiasta, “natural philosophy”. Keinot, joilla Victor Frankenstein lopulta onnistuu herättämään olennon henkiin, jätetään teoksessa myös tarkoituksella jokseenkin auki – hän ei halua kenenkään toistavan virhettään. Victor Frankenstein voidaan myös kuvailla yhdeksi hullu tiedemies -hahmotyypin esikuvaksi; hahmoksi, joka pakonomaisesti ja seurauksia miettimättä jatkaa itsepäisesti ja salassa keksintönsä työstämistä, kunnes se on täydellinen. Siksi sekä olento että Victor Frankenstein ovat merkittäviä hahmoja, joiden vaikutus näkyy edelleen sekä kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiosarjoissa, sarjakuvissa että videopeleissä.

Millaisia kokemuksia, muistoja tai tulkintoja sinulla on Frankensteinista?