Seuraava teksti käsittelee sukupuolta binäärisen sukupuolikäsityksen kontekstissa, joten siinä puhutaan miehistä ja naisista.

Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut väitteitä ”naisella on seksuaalinen valta” tai ”nainen saa aina”. Nämä väitteet elävät vahvoina, vaikka ne eivät varmasti naisten kokemusmaailmassa pidä yhtään paikkaansa. Naisen seksuaalinen valta tarkoittaa sitä, että nainen on seksin suhteen päättävässä asemassa: miehet saavat seksiä, naiset antavat sitä. Käsite väittää siis, että naiselle seksi on keino tavoitella muita asioita, kun taas miehelle seksi itsessään on päämäärä. Väitteiden alkuperä on historiallinen, joskaan ei ikivanha, kuten usein kuulee.

Aina 1600-luvulle asti naisen ja miehen seksuaalisuus koettiin hyvin samankaltaiseksi. Naisen orgasmia pidettiin tärkeänä raskaaksi tulemisen kannalta, ja siksi esimerkiksi kätilöt jakoivat neuvoja tuon orgasmin saavuttamiseksi. Toisin kuin nykyään, naisia myös pidettiin miehiä huomattavasti himokkaampina. Mies puolestaan oli kylmä ja harkitseva. Vulvan paljastaminen, eli harakointi, oli siunaus sen kohtaavalle.

1700-luvulla seksuaalitietoudessa tapahtui romahdus, josta aletaan vasta näin 2000-luvulla pikkuhiljaa toipua. Ajateltiin, että naisen orgasmilla ei enää ole mitään tekemistä lisääntymisen kanssa ja siksi se oli oikeastaan asia, jota tuli vältellä. Alettiin myös ajatella, että nainen halusi enemmän läheisyyttä ja mies seksiä, että nainen oikeastaan on seksuaalisesti aika kylmä. Nainen, joka ilmaisia halunsa seksiin tai muuten seksuaalisuutensa, oli hyljeksitty, vääränlainen nainen, toisin sanoen huora. Oman seksuaalisuuden kontrollointi antoi naisille ikään kuin moraalista valtaa maailmassa, jossa naisilla muuten oli hyvin vähän valtaa tai mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud alkoi tutkia asiaa. Hän tuli samaan lopputulokseen: nainen oli seksuaalisesti kylmä, koska vain noin yksi kolmasosaa naisista kykenee (”oikeassa seksissä” eli) yhdynnässä saamaan orgasmin. Klitorisorgasmeja ei laskettu. Kuuluissa lauselmassaan Freud toteaa, että tytöt saavat klitorisorgasmeja, mutta naiset vaginaorgasmeja. Penetraatio jatkoi valtaansa seksin ainoana oikeana muotona.

Klitoriksen merkitys ymmärrettiin uudestaan 1960-luvulla. Pariksi sadaksi vuodeksi unohdettu klitorisorgasmi oli uusi ja mullistava löytö. Käsitys seksin vaiheista muuttui: alettiin puhua esileikistä ja seksistä toisistaan eroavina osina. Seksi luonnollisesti sisälsi vain yhdynnän.

Klitoriksen todellinen koko selvisi vasta vuonna 1998, kaksikymmentä vuotta sitten, eli aivan todella, järkyttävän myöhään verrattuna mihinkään toiseen elimeen. Naisen seksuaalisuuden monipuolisuutta on alettu siis ymmärtää vasta aivan viime vuosikymmeninä.

Miten nämä historialliset seikat sitten vaikuttavat yhä?

Nykyään on vahvasti edelleen valloilla käsitys, että naiset haluavat lähinnä läheisyyttä sekä rakkautta ja miehet lähinnä seksiä. Useimmat naiset myös asettuvat parisuhdekaipuiseen muottiin. Naisella ei ole ollut pitkään aikaan lupaa haluta seksiä seksin vuoksi ja seksipositiivisuudesta on alettu Suomessa puhua vasta viime vuosina. Nykyään naisilla on ehkäisykeinojen kehittymisen ja taloudellisen tasa-arvon myötä mahdollisuus olla seksuaalisesti ihan niin vapaita kuin vain ikinä haluavat olla. Silti kulttuurissamme voi yhä edelleen törmätä siihen, että naisia jaetaan niihin, jotka ovat vaimomatskua ja niihin, jotka kelpaavat vain seksiin.

Klitorisorgasmi on myös edelleen ongelma. Jopa seksitutkija Osmo Kontulan säännöllisesti tekemässä suuressa suomalaisessa seksitutkimuksessa kysytään edelleen hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka moni nainen saa orgasmin penetraatiossa, ikään kuin se olisi seksin tärkein osa. Sitä, kuinka samansukupuolisissa suhteissa olevat tai transsukupuoliset harrastavat seksiä, ei kysytä ollenkaan. Yhä edelleen ymmärrämme esileikin, joka saattaa johtaa naisen orgasmiin, joksikin ylimääräiseksi vaivaksi, jota vältetään, jos mahdollista. Peniksen työntyminen vaginaan on pääjuttu.

Myös sukuelimen ulkoisiin osiin eli vulvaan suhtaudutaan toisinaan kuin sitä ei olisi olemassa. Koulun biologiankirjoissa saatetaan mainita kyllä klitoris, mutta pääpaino on emättimessä ja siinä, kuinka se kostuu ja joustaa ottaakseen peniksen sisäänsä. Naiset elimet ovat ikään kuin olemassa vain penistä varten. Tämä on tietenkin hyvin tympeä typistys siitä, mihin klitoris tai muut ulkoiset sukuelimet pystyvät, mutta yhteiskunta ei oikeastaan kannusta välittämään siitä.

Koska seksi on ollut muutaman sata vuotta niin penis- ja mieskeskeistä ja seksistä pitävä nainen epäilyttävä kummajainen, ei ole ihmekään, että yhä puhumme naisesta haluttomampana osapuolena. Tätä myyttiä ylläpitävät jossain määrin niin miehet kuin naisetkin. Seksuaalisesti aktiivista naista pidetään myös herkästi aggressiivisena tai outona, kun normiksi ymmärretään seksistä kieltäytyvä nainen.

Naisen seksuaalisen vallan käsite tuottaa siis ongelmia niin naisille kuin miehillekin. Seksin ymmärtäminen pelkäksi yhdynnäksi saattaa johtaa siihen, että monilla naisilla on huonoja kokemuksia seksistä ja tutkimukset kääntyvät todistamaan itseään. Naiset todella saattavat olla seksuaalisesti kylmempiä silloin, jos seksin tärkeimmät osat ovat penis ja siemensyöksy. Olemme vapauttaneet naisen seksuaalisuuden, olisiko aika vapauttaa myös naisen orgasmi ja parantaa kaikkien seksielämää?

Artikkelin kirjoitti Roosa Vastamäki: “Olen turkulainen kirjoittaja ja tuottaja. Olen järjestänyt esimerkiksi ensimmäisen suomalaisen vegaaniseen katuruokaan keskittyneen tapahtuman Vegånian. Minulla on jatkuvasti erilaisia projekteja käynnissä, esimerkiksi oma Kurtturuusu-blogini, mutta silti löydän aina aikaa käydä avannossa. Intohimona minulla on kirjat ja siksi olenkin valmistunut maisteriksi kotimaisesta kirjallisuudesta.”