Kakkatrivia:
Missä maassa kultaista kakkaa pidetään tai on pidetty onnenamulettina?
1: Malissa 2: Japanissa 3: muinaisessa Egyptissä
(Vastaus selviää lukemalla tämän artikkelin.)

Olen tähän asti kirjoittanut 💩-emojista, suolista ja vessakulttuurista, mutta itse asia on vielä käsittelemättä. Ei enää, sillä tänään suuntamme katseemme suoraan kohti lähintä ruskeaa pökälettä. Meille historiantutkijoille kakat ovat aina jännittäviä. Kakat ovat kuin aikakapseleita, jotka kertovat, millaista ravintoa ihmiset söivät, miten he voivat, millaisia loisia heillä oli ja millaisessa maailmassa he elivät. Muinaisista kakoista voidaan löytää siemeniä, pieniä luunkappaleita ja jopa siitepölyä. Myös biologit pitävät kakoista, sillä niiden avulla voidaan tutkia eläimiä niitä häiritsemättä.

Kakat kertovat meille myös karua kieltä meistä ja maapallon nykytilasta. Viime aikoina mediassa on puhuttu erityisesti jätemuoviongelmasta ja kuinka merissä kelluu jopa Suomea suurempia muoviroskalauttoja. Valitettavasti muovi näkyy myös eläinten kakassa. Alla olevassa videossa BBC:n toimittaja vierailee kakkamuseossa, jossa hän kohtaa linnunkakan, joka on täynnä valkoisia muovinkappaleita. Videolla kakkamuseon asiantuntija kertoo, että kaksikymmentä vuotta sitten vain joka kymmenennellä merilinnulla oli muovia kakassaan, mutta nykyään 90% merilinnuista kakkaa muovia.

Netti on pullollaan tietoa erilaisten kakkojen strategisista mitoista. Mikä eläin kakkaa isoimman kakan (sinivalas), mikä eläin ei kakkaa lainkaan (naamallamme asuva loinen), miten pitkä on ihmisen vääntämä pisin kakka (Monet sivut väittävät sen olevan 7,9 metriä pitkä, mutta valitettavasti kyseessä on väärä hälytys. Kyseessä olikin performanssitaideteos. Mikä pettymys! Pisin kakkapökäle on edelleen määrittelemättä.) ja niin edelleen. Mielestäni oikeasti mielenkiintoiset kakat ovat kuitenkin jotain muuta kuin mittanauhalla mitattavia pökäleitä.

Kakka itsessään voi olla erikoinen, tai se voi tulla maailmaan jollain jännittävällä tavalla. Jotkin kakat ovat myös kulttuurisesti erikoisia.

Itsessään erikoiset kakat

Vompatti kuutiokakkojensa kera. Kuva: Mia Meri

Normaalit kakat voidaan jakaa suunnilleen kolmeen eri luokkaan. On pökäleet (esim. koirilla), vesisuihkut (esim. lokeilla) ja miinat (esim. lehmillä). Vaikka kaikki kakat ovat varmasti kiehtovia, mielenkiintoisin peruspökäle tulee varmasti vompatista. Kukaan ei tiedä varmuudella miksi, mutta vompatin kakat ovat kuution muotoisia! Ne ovat erittäin kuivia, ruskeita, tiukkaan puristettuja ja kulmikkaita. Ei sentään teräviä kulmia. Jotkut ovat pohtineet, onko vompatin pyllyreikä kuution muotoinen vai mikä tämän muodon aiheuttaa. Ei sentään, samanlainen pyöreä se on kuin muillakin nisäkkäillä. London University College julkaisi tänä vuonna kirjoituksen, jossa käytiin läpi todennäköisimmät selitykset kuutioille. Vompateilla on ensinnäkin erittäin hidas ruoansulatus, ja ruoalla saattaa mennä yli kaksi viikkoa matkata vompatin läpi. Tämä tekee kakasta äärimmäisen tiivistä ja kuivaa, ja siksi ulos tullessaan vompatin kakka ei muuta muotoaan, vaan ”lohkeilee” sopivankokoisiksi pelleteiksi.

Toinen mielenkiintoinen kakkatyyppi on umpisuolikakka (eng. cecotrope), joita muun muassa puput päästelevät. Lehmäthän eivät pysty suoraan hyödyntämään syömäänsä ruohoa ja palauttavat ruokaa takaisin suuhunsa märehdittäväksi. Puput ja muutamat muut eläimet ovat ratkaisseet tämän kakkimalla ruokansa kahdesti. Yleensähän pupujen kakka on kuivia, pyöreitä papanoita. Mutta silloin tällöin pupulta pääsee kosteampi ruskea pökäle, jonka se pistelee suuhunsa iloisena järkyttyneiden omistajiensa kauhuksi. Kyseessä on umpisuolikakka, joka on elintärkeä pupulle! Nähtävästi kyseinen kakka sisältää muun muassa bakteereita ja muita aineita, joita ilman pupu sairastuu.

Mielenkiintoiset kakkaamistavat

Suurin osa meistä nisäkkäistä hoitaa kakkansa kyykkäämällä, mutta joskus kakka saapuu maailmaan näyttävästi. Nisäkkäitten näyttävin kakka taitaa kuulua virtahevolle. Jostain syystä kakatessaan virtahepo alkaa pyörittää häntäänsä vimmatusti levittäen kakkansa kaikkialle.

Toinen jännittävä kakka, joka asettaa sivustakatsojat vaaraan, kuuluu pingviineille. Pingviinien nestemäinen kakka lähtee yleensä sellaisella voimalla, että se voi lentää jopa metrien päähän. Sen vuoksi pingviinien hoitajilla on aina kunnon essut päällään.

Kolmas jännittävä ja kamalia ajatuksia herättävä kakka ilmaantuu maailmaan samaa reittiä kuin se meni sisäänkin. Näin on esimerkiksi meduusojen tapauksissa, joilla ruoka ja kakka kulkevat samasta aukosta. Rehellisyyden nimissä tässä on kuitenkin hieman liioittelun makua, sillä meduusan kehostaan poistamat ylijäämät eivät taida ihan täyttää kakan määritelmää.

Kulttuuriset kakat

Vaikka olen aivan varma, että myös eläimillä voi olla kulttuurisia toimintatapoja, tässä kohdassa fokus on ihmisten jännäkakoissa.

Kulttuuriset kakat ovat tietenkin aina jännittäviä niihin liittyvien tarinoiden vuoksi. Esimerkiksi kuninkaiden vessakäynnit ovat itsessään jännittäviä, kuten eilisessä jutussa tuli jo sivuttua. Myös itse kuninkaallinen pökäle saattaa saada aivan erityisiä merkityksiä. Esimerkiksi Länsi-Afrikassa on joitain heimoja, joissa kuninkaan kehojen ajatellaan olevan eräänlaisia jalostamoita, jotka erottelevat hyvän pahasta. Näissä kulttuureissa myös kaupungit ovat yksi kuninkaallisen kehon representaatio, jossa pahat asiat poistetaan kaupungin porteista, joita ajatellaan myös kuninkaan anuksena. Täten kun pahat henkilöt, kuten noidat, ajetaan ulos kaupungista, samaan tapaan kuningas ulostaa kehostaan puhdasta pahuutta. Joissain heimoissa kuninkaan kakka on niin paha, että ainoastaan orjat saavat koskea siihen ja viedä pois.

Myös Japanissa, 💩:n synnyinmaassa, osataan arvostaa kakkaa. Kin no unko eli kultainen kakka on yleinen onnenamuletti (kakkatrivian oikea vastaus: 2, Japani), jonka nimi tarkoittaa myös hyvää onnea. Tästä syystä japanilaisissa peleissä saattaa saada kiitokseksi kultaisen kakkaläjän. Niistä lisää huomenna.

Perinteisesti puettu caganer. Kuvan lähde: Wikipedia Commons.

Jos pitäisi valita kakkakulttuurin todellinen luvattu maa, sen täytyisi olla Katalonian alue Koillis-Espanjassa. Tuolla alueella kakkaa arvostetaan tavalla, josta me muut kuolevaiset voimme vain unelmoida. Ensinnäkin Kataloniasta tulee caganer, johon voi törmätä myös Ranskassa, Portugalissa ja Italiassa rajatuilla alueilla. Caganer on hahmo, joka vääntää torttua jouluseimen takana. Kyllä, luit oikein. Josef, Maria, pikku-Jeesus, tietäjiä, aasi ja muita eläimiä – ja caganer. Mitä ihmettä? Kukaan ei oikeastaan tiedä. Caganerin alkuperää ei tunneta, mutta nähtävästi hahmo syntyi joskus 1600- ja 1700-lukujen vaihteen tienoilla. Kukaan ei oikeastaan edes tiedä, mitä caganer symboloi. Mahdollisesti caganerin tarkoituksena on ollut muistuttaa, että pyhiä tai eivät, kaikki meistä kakkaavat. Jossain vaiheessa caganereista tehtiin valtaapitävien näköisiä, joten ehkä tässä on ollut hyvä keino tehdä pilaa hallitsijoista. Nykyään tosin kaikista julkisuuden merkkihenkilöistä aina Paavo Pesusienestä Englannin kuningattareen ja kuuluisiin jalkapalloilijoihin asti tehdään caganer-patsaita, ja tämä lienee kunnianosoitus heille. Hauskinta on, että caganer on oikeasti tärkeä hahmo katalaaneille. Voisi luulla, että kakkaava hahmo olisi vähän nolo nykyaikana, mutta kun caganerin hahmo jätettiin pois Barcelonan jouluseimestä vuonna 2005, asiasta nousi valtava meteli. Syynä poisjättöön oli se, että kaupungin järjestyssäännöissä oli juuri tehty kaduille pissaaminen ja kakkiminen laittomaksi, joten caganeria pidettiin huonona esikuvana kaupunkilaisille. Jo heti seuraavana vuonna caganer teki paluun seimikuvaelmaan.

Moderneja caganereja. Joukossa ainakin Paavo Pesusieni, Hämähäkkimies, Vapaudenpatsas, Englannin kuninkaallisia, Homer Simpson ja Hello Kitty. Kuvan lähde: Wikipedia Commons.

Caga Tió. Kuvan lähde: Valerie Hinojosa, Flickr.

Perinteisesti lapset ovat saaneet etsiä caganeria jouluseimikuvauksista, mutta caganer ei suinkaan ole ainoa joulukakka Kataloniassa. Kuvitelkaa ihana joulupäivä, jouluruoat on syöty ja vanhukset istuvat puolitajuttomina jouluähkyssä sohvalla. Lapset laulavat iloisesti ja hakkaavat kepein huoneen keskelle aseteltua olentoa käskien tätä kakkaamaan ja paljon. Tió de Nadal tai caga tió eli vapaasti suomennettuna kakkahalko on katalonialainen jouluperinne. Kakkahalko on halko, jolle on askarreltu kaksi jalkaa ja nykyään sille on usein maalattu myös naama. Joulun alla lapset pitävät huolta kakkahalosta, peittelevät sen yöksi ja ruokkivat sitä. Joulupäivänä lapset kerääntyvät kakkahalkoparan ympärille ja hakkaavat sitä kepeillä toivoen sen kakkaavan heille paljon karkkia. Rituaaliin kuuluu tietysti myös ihastuttava laulu, jonka sanat olen kääntänyt alle, ja näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tämä artikkeli jännittävistä kakoista.

❤️💩❤️

Kakkaa, halko!
Kakkaa nougat’ta, hasselpähkinöitä ja mató-juustoa.
Jos sinä et kakkaa hyvin,
niin minä hakkaan sinua kepillä.
Kakkaa, halko!

❤️💩❤️