Kakkatrivia:
Mikä on Vessapassi?
1: Suolistosairaat tarvitsevat sen ulkomaanmatkoille.
2: Passi, jolla suolistosairas pääsee vessaan kuin vessaan.
3: Ohjelma, jonka avulla suolistosairaat voivat seurata vatsansa kuntoa.
4: Suolistosairaiden leikkimielinen bingopeli, jossa leiman saa kun käy uudessa vessassa.
(Vastaus selviää lukemalla tämän artikkelin.)

Kuten kerroin ensimmäisessä Kakkaviikon postauksessa, sairastan parantumatonta ruoansulatuselinten sairautta. Erikoista on se, että kukaan ei tiedä, mikä sairauteni aiheuttaa, ja siten siihen ei ole myöskään tarjolla hoitoa. Ottaen huomioon, että nykylääketieteessä sydänleikkaukset, aivokirurgia sekä silmäleikkaukset ovat arkipäivää, nykylääketiede tietää hämmentävän vähän suolista ja kakasta.

Myönnetään, aihe ei ole erityisen seksikäs. Kukapa haluaisi esitellä itsensä kakkatohtorina tai kertoa illallispöydässä tekevänsä kolonoskopioita eli peräsuolen tähystyksiä päivätyökseen. Mahtaa olla aikamoinen keskusteluntappaja. Mutta toisaalta jokainen meistä kakkaa tavalla tahi toisella, vatsavaivat ovat yleisiä ja potilaille usein myös hyvin kiusallisia.

Suoliaivot

Vatsamme toiminta vaikuttaa meihin myös lukemattomilla eri tavoilla. Vatsakivun, oksennuksen, turpoamisen, ummetuksen, ripulin ja muiden selvästi ruoansulatuselimistä johtuvien vaivojen lisäksi olemme vähän aikaa sitten saaneet tietää, että meillä onkin kahdet aivot! Meille kaikille tutut aivot sijaitsevat tietenkin päässä (kutsun niitä tästä lähtien pääaivoiksi). Tämän lisäksi meillä on suolistossa toiset pääaivoista itsenäiset aivot (suoliaivot), joka hoitaa kaiken suolistoomme kuuluvan “ajattelutyön” pääaivojen puolesta. Lisäksi on selvinnyt, että suoliaivomme käyvät välillä keskustelua pääaivojemme kanssa. Jännittävää on se, että näyttäisi siltä, että ainakin joissain tapauksissa esimerkiksi masennus saattaa johtua siitä, että suoliaivomme on sairastunut. Lisäksi suolistomme bakteerit saattavat vaikuttaa meidänkin toimintaamme, ja ainakin yhden bakteerin tiedetään aiheuttavan esimerkiksi lihomista. Kaikkea tätä tutkitaan parhaillaan, ja meille selviää koko ajan uusia asioita mystisestä suolistostamme.

(TED Talkissa esitelmän pitänyt Giulia Enders on juuri sellainen kakkatohtori, joita me tarvitsemme lisää. Myös Heribert Watzken TED Talk -esitelmä käsittelee suolia ja suoliaivojamme. Mielenkiintoinen osuus alkaa 7 minuutin kohdalta.)

 

IBS, Crohnin tauti ja colitis ulcerosa

Ihmisen suolisto: ohutsuoli, paksusuoli ja peräsuoli. Lähde: Wikipedia Commons.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että kukaan ei tiedä, mikä esimerkiksi aiheuttaa sairastamani IBS:n eli ärtyneen suolen oireyhtymän, joka tunnettiin aiemmin nimellä ärtynyt paksusuoli. Kyseessä on toiminnallinen sairaus, joka diagnosoidaan sulkemalla pois kaikki muut tunnetut suolistosairaudet, kuten Crohnin tauti, colitis ulcerosa sekä esimerkiksi syövät.

Crohnin tauti ja colitis ulcerosa ovat molemmat tulehduksellisia suolistosaurauksia, jotka aiheuttavat oireita ainoastaan pahenemisvaiheen aikana. Muun aikaa potilas voi olla lähes täysin oireeton, joskin joutuu pitämään hyvää huolta suolensa terveydestä. Crohnin taudissa potilaan suolistoon ilmestyy tulehduksia, jotka eivät parane, vaan aiheuttavat mm. kuumetta, kipuja, ripulia ja laihtumista. Taudin syytä ei tiedetä, mutta sitä osataan hoitaa. Colitis ulcerosa taas tarkoittaa haavaista paksusuolentulehdusta, joka aiheuttaa pahimmillaan veristä ripulia. Myöskään tämän sairauden syytä ei tiedetä, mutta perintö- ja ympäristötekijät saattavat altistaa sairaudelle. Hoitamattomana tai pahaksi päästessään tulehdukselliset suolistosairaudet voivat aiheuttaa jopa kuolioita potilaan suolistoon, joten kyseessä on vakavia sairauksia.

Sen sijaan IBS on käytännössä kattotermi, joka saattaa kattaa useita erilaisia sairauksia, joita ei vain vielä tunneta. Tämä selittäisi sen, miksi osa IBS:ää sairastavista kärsii jatkuvasta ummetuksesta, toiset jatkuvasta ripulista ja osa vuorotellen molemmista. Osalla oireet ilmestyvät vain jos he syövät jotain heille sopimatonta ruokaa, toisilla oireet ovat jatkuvat. Monet myös kärsivät kivuliaasta turvotuksesta, joka saattaa ilmestyä esimerkiksi heti ruokailun jälkeen. Kuvaavaa on, että joskus IBS-potilaat eivät tunnista tulehtuneen umpisuolen aiheuttamaa kipua heille normaalista vatsakivusta ja saattavat päästää tulehduksen todella pahaksi ennen lääkäriin hakeutumista. IBS:ää sairastavat kärsivät myös tavallista useammin masennuksesta, mutta ei ole selvää, onko tämä mahdollisesti IBS:n oire, seurausta sille vai mitä. Aivan varmasti yksi merkittävä syy IBS-potilaiden henkiseen pahoinvointiin on sairauden aiheuttama häpeän tunne.

Omalla kohdallani IBS tarkoittaa sitä, etten voi poistua kotoani ennen kuin lääkkeeni alkavat vaikuttaa vatsaani. Saatan myös milloin tahansa joutua perumaan tapaamisiani, jos mahani innostuu jostain. Tämä aiheutti erityisen paljon ongelmia ennen kuin “tulin kaapista” ja kerroin ystävilleni avoimesti sairaudestani. Lisäksi tiedän kaikki parhaat ilmaiset ja siistit julkiset vessat. Erityisesti suosittelen museoiden vessoja sekä hotelleja, sillä niissä on yleensä aina vessa aulassa ja vastaanotossa ollaan totuttu tuskaisen näköisiin turisteihin kintut ristissä. 😀

Vessapassi

Olen vielä onnekkaassa asemassa vatsani kanssa, sillä varsinkin ripuloivien IBS-potilaiden kohdalla sairaus saattaa rajoittaa suuresti heidän liikkumistaan. Monet kantavat mukanaan vaihtohousuja siltä varalta, etteivät ehdi vessaan ajoissa, ja housuunkakkaamisen pelon vuoksi moni ei kehtaa liikkua lainkaan ulos kotoaan. Julkisia vessoja, joihin pääsee salamana, ei ole kaikkialla. Sen vuoksi moni IBS-potilas on liittynyt Crohn & Colitis ry:n jäseniksi, sillä yhdistys tarjoaa Vessapassia jäsenilleen.

Vessapassin avulla suolistosairaan pitäisi olla mahdollista päästä käyttämään mitä tahansa vessaa, esimerkiksi henkilökunnan vessaa, ilmaiseksi. (Kakkatrivian oikea vastaus: 2.) Valitettavasti, ehkä koska suolistosaurauksiin liittyy häpeää, Vessapassia ei juuri tunneta. Mutta nyt jokainen tämän tekstin lukenut, käykää kertomassa teidän lempiravintolallenne ja -kaupallenne Vessapassista! Esitteitä, tarroja ja lisätietoa löytää ja voi tilata Crohn ja Colitis ry:n Vessapassi-sivuilta.

Lääketieteen ulottumattomissa

Elämä parantumattoman ja kiusallisen sairauden kanssa voi olla henkisesti todella raskasta. Olen sairastanut IBS:ää yli 20 vuotta ja tullut jo sinuiksi tämän sairauden kanssa. Näihin kahteenkymmeneen vuoteen on kuitenkin mahtunut monta kamalaa hetkeä, joita en toivoisi kenenkään kohtaavan. Erityisesti toivon lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta pelisilmää ja kunnioitusta vatsavaivoista kärsiviä kohtaan. Aihe on muutenkin nolo, joten vähättely ja ylimalkainen suhtautuminen saa aikaan paljon pahaa ja epätoivoa sairastuneissa. Myös se hetki, kun sisätautien erikoislääkäri nostaa kätensä ylös ja ilmoittaa, että modernilla tieteellisellä lääketieteellä ei ole tarjota parannusta tai edes helpotusta sairauteesi, on aivan kamala.

Paras tapa selvitä on oppia nauramaan itselleen. Tätä meemikuvaa näkee usein suolistosairaiden keskuudessa.

Valitettavasti monet IBS:stä kärsivät ovat erittäin otollisia kaikenmaailman puoskareille. Muistan itsekin miettineeni, että jos länsimaisesta lääketieteestä ei ole apua, ehkä kiinalaisesta lääketieteestä saisi avun. Onneksi kohdalleni sattui niin selkeä ylihintaista huuhaalaitetta tarjoava henkilö, etten langennut ansaan. Ja päästyäni sairaalaan aivan mahtavan lääkärin, jolle olen koko elämäni velkaa, hoidettavaksi, sain vihdoin lääkkeet, jotka pitävät päivittäiset kivut poissa ja elämäni siedettävänä. Sain myös lähetteen psykoterapiaan, vatsavaivaisten hoitoon erikoistuneen fysioterapeutin luokse sekä ravintoterapeutille, ja olen näille kaikille henkilöille äärimmäisen kiitollinen kaikesta avusta, ajasta ja tuesta, jonka he minulle antoivat. Kuultuani muiden IBS:ää sairastavien ylimalkaisesta kohtelusta, tiedän olevani äärimmäisen onnekas oman hoitoni suhteen. Varmasti saamani hyvä ja laaja-alainen hoito on merkittävä syy siihen, että voin hyvin niin henkisesti kuin fyysisesti ja näen tulevaisuuteni valoisana.

Näin loppuun pari viisautta, jotka olen poiminut matkan varrelta:

  • On ihan ok tehdä vessasta kiva paikka viettää aikaa. Itse katselen leffoja ja pelaan pelejä vessassa, jos maha vaatii huomiota. Kun juhlistin IBS:ni 20-vuotisjuhlaa, koristelin vessani ilmapalloilla.
  • Jos olet vatsataudissa, älä ota siihen Imodiumia tai vastaavaa lääkettä. Näiden lääkkeiden vaikuttava aine, loperamidi, ei tapa taudinaiheuttajia vaan ainoastaan pysäyttää suolen toiminnan. Jos olet saanut ruokamyrkytyksen, parasta on vaan ripuloida se pois elimistöstä. Imodium ainoastaan pitkittää sairautta estämällä taudinaiheuttajien poistumista. Muista kuitenkin huolehtia nesteytyksestä ja suolatasapainosta. Imodium on kuitenkin loistava lääke meille toiminnallisista vaivoista kärsiville, ja olen itse käyttänyt kyseistä lääkettä päivittäin kohta 20 vuotta ilman mitään sivuoireita.
  • Kolonoskopia eli paksusuolen tähystys kuulostaa ajatuksena aivan kamalalta, mutta on yllättävän hauskaa hyvän lääkärin kanssa. Valitettavasti joillekuille toimenpide on erittäin kivulias eikä sitä vain voi tietää etukäteen. Jos sattuu, pyydä kunnon lääkitys alle. Koepaloja ei myöskään kannata pelätä, sillä suolen sisäpinnassa ei ole tuntohermoja eli ne eivät satu. Ja lääkärit: ottakaa iisisti sen ilmapumpun kanssa.
  • Jos kärsit ns. herkästä vatsasta ja vaikka sinulle ei olisi diagnosoitu IBS:ää, suosittelen tutustumaan FODMAP-ruokavalioon. Tällä hetkellä se on ainoa tunnettu hoitokeino IBS:ään. FODMAP-ruokavaliota tutkitaan kovaa vauhtia ympäri maailman, mistä johtuen netissä jaetaan aiheesta osin ristiriitaista ja vanhentunutta tietoa. Monashin yliopisto on maailman johtava aiheen tutkija, ja he myyvät ainakin iOSille saatavaa FODMAP-appia, jonka olen kokenut loistavaksi apukeinoksi etsiessäni minulle sopivia ja varsinkin niitä epäsopivia ruoka-aineita.
  • Jos kärsit ruoansulatuselinten sairauksista, suosittelen ehdottomasti “tulemaan ulos kaapista” näiden sairauksien kanssa. Kun kerroin sairaudestani, huomasin, että ympärilläni oli valtavasti muita vatsasairauksista kärsiviä, ja monille heistä olin ensimmäinen kohtalontoveri. Vertaistuki on tärkeää!