Todellista Matematiikkaa on Marjo Pajusen vuonna 2017 ilmestynyt romaani, jossa seikkaillaan Atlantin tuolla puolen Santa Marian saarella kirjoittajan matkassa. Ensisilmäyksellä saari näyttää uinuvalta pikkukylältä, josta jännitys ja draama pysyvät kaukana, mutta paikallisiin tutustuessamme meidän annetaan ymmärtää, että totuus onkin aivan toinen. Saarelaiset puhuvat kaiholla Kristianista, jonka kaikki tuntuvat nostavan jalustalle. Idea yksin matkustamisesta kertovasta matkakirjasta heitetään pian roskakoriin päähenkilömme alkaessa elätellä toiveita tarinan löytymisestä. Kuka oli tämä jännittävä Suomesta oleva Kristian, josta kaikki puhuvat, ja ennen kaikkea mitä hänelle tapahtui? Jälkimmäiseen kukaan ei näytä tietävän vastausta. Jäljettömiin vaikuttaa kadonneen myös miehen tyttöystävä Babette. Kaikenlaiset vaihtoehdot pyörivät lukijan mielessä: Onko kaikelle luonnollinen selitys, vai ovatko molemmat kuolleet esimerkiksi henkirikoksen seurauksena?

Lukukokemuksena Todellista matematiikkaa oli omalla tavallaan virkistävä tuulahdus allekirjoittaneelle, jonka lukuharrastus oli jo pitempään ollut tauolla jatkuvan kiireen vuoksi. Genreltään tuo realistinen kaunokirjallisuusteos, jossa oli ripaus jännitystä oli fantasian ja scifin sekä voimakkaan draaman kanssa kasvaneelle täysin vieras. Pieni ääni päässä jäi väkisinkin kaipaamaan esimerkiksi kuolemaa vastaan käytävää kamppailua tai jotain muuta yleisestä lukuhistoriasta niin tuttua.

Todellista matematiikkaa ei ole juoneltaan ehkä mikään kutkuttava mestariteos, mutta se on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Pidän tekijän tavasta ilmaista tapahtumia ja se, kuinka hän ainakin ajoittain tarttuu miljöön yksityiskohtiin hyvinkin tarkasti, saa lukijan tuntemaan kuin hän itse olisi paikalla.

Ristiriitaisin asia kirjassa oli hahmojen kuvaus tai no, oikeammin sen puute. Jokaisesta olennaisesta hahmosta kerrotaan kyllä jotain, mutta hirvittävän monet ainakin allekirjoittanutta kiinnostavat seikat jätetään pimentoon, lukijan oman mielikuvituksen varaan. Esimerkiksi itse olisin tahtonut tutustua enemmän baarimikko Santiagon olemukseen, joka kuitenkin ohjasi puhumaan oikeille henkilöille, jotta mysteerit ratkeaisivat, tai korstomaiseen Barrokseen, joka koettiin pitkin kirjaa jollain tasolla uhkaavanakin.

Lukukokemuksena kirja ei ollut mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta omiaan herättämään vanhan lukuharrastuksen henkiin. Teos käsittelee mielestäni oikein hyvin sitä, että menestyksellä on aina hintansa ja kaikki voi muuttua hetkessä. Suosittelen kirjaa sellaiselle, joka tahtoo lukea jotain kevyttä.

Teos on saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.