Vuoden 2017 yksi kohutuimpia elokuvia oli, ja on edelleen, Star Wars – The Last Jedi. Elokuva jakoi heti ilmestyttyään SW-fanit ja satunnaiset elokuvakävijät hyvin voimakkaasti kahteen eri leiriin, ja keskustelu sen ansioista ja ongelmista jatkuu edelleen. The Last Jedi herätti tunteita ja ajatuksia myös Nörttityttöjen kirjoittajissa, ja keskustelua voidaan jatkaa blogin kommenteissa. Artikkeli sisältää juonipaljastuksia.

——-

Uusi Star Wars on aina iso juttu ja sitä mennään katsomaan innostuneena, mutta myös pelokkaana. Jos se onkin huono, kun on liput ostettu jo kolmeen näytökseen. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut pettyä. Etukäteen kauhistutti elokuvan pituus, mutta koko kaksi ja puoli tuntia oli sen verran tapahtumia, että ei tullut tylsistyttyä. Tykkäsin elokuvasta paljon. Se kävi todella tunteisiin. Siinä sai itkeä ja nauraa sopivassa suhteessa. Leffa näytti hienolta ja sekä uudet että vanhat hahmot toimivat. Katsoin elokuvan 2D:nä, 3D:nä ja Scape 3D:nä. Sinänsä 3D ei tuonut mitään lisää, mutta kyllähän elokuva näytti ja kuulosti paljon vakuuttavammalta Scape-salissa kuin Flamingon pikkusalissa.

Elokuvan jälkeen lueskelin somesta mielipiteitä. Olin yllättynyt, että kuinka paljon elokuva sai kritiikkiä. Ihan kuin olisin katsonut eri elokuvan kuin moni muu. Tämä jäi minua hieman vaivaamaan. Toisella ja kolmannella katsomiskerralla yritin katsoa elokuvaa vähän enemmän kriittisesti ja yritin kiinnittää huomiota lukemiini epäkohtiin. Silti edelleenkin tykkäsin elokuvasta ja sehän vain parani toisilla katselukerroilla. Minun mielestä tarina oli ihan selkeä ja kaikella oli siinä paikkansa, ihania Porgeja myöten. No ehkä ainoa jonka allekirjoitin, oli hahmoista Snoke, joka kieltämättä jäi hyvin etäiseksi ja ohueksi. Ehkä johtuu siitä, että en ole mikään HC-Star Wars-fani, joten en suhtaudu niin syvällisesti ja vakavamielisesti näihin elokuviin. Silti ihmetyttää se viha, mikä somessa on noussut elokuvasta. Eihän kaikkien tarvitse tykätä elokuvasta ja vaikka kyseessä ei ole “vain elokuva” vaan Tähtien Sota, niin silti toivoisi pientä kunnioitusta tekijöitä kohtaan. Sen verran rankkoja mielipiteitä tuli vastaan. Tai ehkä tämä on muistutus itselle, että elokuvasta saa nauttia muiden mielipiteistä huolimatta ja somekirjoitukset saa jättää omaan arvoonsa.”

  • Katja Argillander

______

Star Wars the Last Jedi ehti jakaa mielipiteet todella jyrkästi. Toisten mielestä elokuva tuntuu olevan parasta ikinä, toisten mielipide on ollut VMP-osastoa. Mielenkiintoista on ollut se, että juuri kukaan ei ole sanonut leffan olevan ihan kiva. No, minä sanon.

Siinä oli ongelmansa, joista suurin oli selkeän tarinan ja motivaation puute. Hahmoista ainoastaan Reyn ja Kylo Renin motiivit ja tavoitteet olivat selvät – käännyttää toisensa samalle puolelle itsensä kanssa – ja hahmojen välillä olikin selkeä jännite. Kylon ja Reyn Voiman välityksellä käydyt keskustelut olivatkin mielestäni elokuvan parhaita kohtauksia, vaikka dialogi itsessään ei välttämättä mitään mestarillista ollutkaan.

Mutta muut hahmot. Mitä Poe tavoitteli tässä elokuvassa? Entä Finn? Jopa eeppisten pomohahmojen, Snoken ja Luke Skywalkerin motiivit jäävät epäselviksi, eikä tarina käytännössä etene mihinkään. Jos Finnin ja Poen sankarityperöinnit jättäisi elokuvasta kokonaan pois, kukaan ei huomaisi mitään, niin vähän vaikutusta heillä tarinaan on.

Toisaalta oli varsin virkistävää, että nuorten miesten sankarityperöinnit eivät onnistuneet. Mutta seuraukset epäonnistumisesta olisivat voineet olla vakavampia. Nyt juonessa oli mielestäni vähän turhan monta onnekasta yhteensattumaa, joiden ansiosta typeröinnit ylipäätään etenivät ja typeröijät selvisivät onnellisesti ja ehjänä seuraavaan elokuvaan. Finn ja Rose joutuvat vankilaan: Kappas, kun samassa sellissä onkin juuri sopiva varas, joka voi auttaa heitä. Heidän aluksensa räjäytetään: Kappas, kun samainen varas tulee juuri sopivasti toisella aluksella vastaan. Finn ja Rose joutuvat First Orderin vangeiksi: Kappas, kun BB-8 tuleekin juuri sopivasti apuun. Phasma tiputtaa Finnin alas hajoavan aluksen kannelta: Kappas, kun siinä alla sattui olemaan juuri sopiva leijuva mikälie, jolle Finn pelastuu ja pääsee jatkamaan taistelua. Elokuvan juoni ei ihan oikeasti voi olla yhtä onnekasta sattumaa ja täydellistä ajoitusta. 

Typeröinnin seurauksena ihmisiä kuolee, mutta saavatko sankarimme lopulta edes moraalisaarnaa? Eivät. Kun kerran ruvettiin rikkomaan perinteistä Hollywoodin kaavaa, kuinka yksinäinen sääntöjen ja määräysten rikkoja lopulta pelastaa kaikki, se olisi pitänyt viedä loppuun asti ja antaa hahmojen ihan oikeasti kärsiä seuraukset. Toivottavasti pojat edes oppivat seikkailuistaan jotain, ja toivottavasti oppi näkyy hahmojen kehityksenä seuraavassa elokuvassa.

Star Wars: The Last Jedi, General Leia
Photo: Lucasfilm Ltd. © 2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Hahmokaarti muuten on miellyttävän monipuolinen ja kiinnostava. Näin naiskatsojan näkökulmasta oli hienoa, että elokuvassa oli useampia moniulotteisia naishahmoja aktiivisissa rooleissa, viemässä tarinaa eteenpäin. Rose oli ihastuttava uusi tuttavuus ja Reyn hahmo syveni tässä elokuvassa mielestäni hyvin. Pidin erityisesti siitä, ettei kenraali Organa ollut ainoa vanhempi nainen valkokankaalla.

Teknisiltä ansioiltaan the Last Jedi on myös todella onnistunut. Taistelukoreografiat ovat todella kauniita ja todentuntuisia (ja vihdoin hoksattiin käyttää hyväksi valomiekkojen on-off-ominaisuutta) ja kuvaus ja efektit ovat todella onnistuneita. Esimerkiksi kohtaus, jossa vara-amiraali Holdo ajaa kapinallisten risteilijän valonnopeudella First Orderin komentoaluksesta läpi, on uskomattoman kaunis ja vaikuttava kaikin puolin. Kiinnitin huomiota myös taitavaan äänisuunnitteluun ja siihen, miten taustan hiljaisuutta käytettiin hyväksi. Söpöt eläimet olivat söpöjä ja toivat maailmaan lisää syvyyttä ja eloa, olematta kuitenkaan typeryyteen asti koomisia.

The Last Jedi ei ollut parasta ikinä eikä edes parasta Star Warsia ikinä, mutta se ei myöskään ansaitse saamaansa vihaa. Ihan kiva.

  • Reetta Järvenpää

———

Heti alkuun on myönnettävä, etten ole maailman suurin Star Wars fani, mutta pidän kyllä alkuperäisestä trilogiasta ja näistä uusista kahdesta. Itse asiassa The Last Jedi on minusta paras Star Wars koskaan. En yleensä ajattele ennakkoon, mitä toivon elokuvalta, jonka olen menossa katsomaan leffateatterissa. Niinpä yllätyn yleensä positiivisesti. Vältän myös parhaani mukaan spekulaatioita ja spoilereita, joten The Last Jedi pääsi yllättämään todella suuresti.

Siinä oli huumoria, joka tuntui luontevalta, mielenkiintoista hahmonkehitystä ja uusia söpöjä otuksia. Harvoin nauran leffassa niin makeasti kuin nähdessäni tämän. Onneksi muukin ensi-iltanäytöksen yleisö piti elokuvan huumorista, niin en joutunut nauramaan yksin. Reyn, Finnin ja Kylo Renin hahmot ovat uuden Star Wars sukupolven edustajia. Vaikkakin vahva nainen ja tummaihoinen mieshahmo päätähtinä on herättänyt jonkin verran kysymyksiä, onko kyseessä vain pr-temppu. En kyllä ymmärrä miksi olisi. Tietenkin nainen ja muu kuin valkoinen mies voivat olla ihan luonnollisestikin päärooleissa ilman laskelmointia.

Rey ja Kylo Ren ovat kiinnostava kaksikko, joille annettiin paljon ruutuaikaa. Reyn vanhemmat ovat edelleen yksi kuumimpia kysymyksia Star Warsin ympärillä. Haluan palavasti tietää, keitä he olivat, sillä en voi uskoa, että he olisivat olleet mitättömyyksiä. Kylo Ren ei (onneksi) ole uusi Darth Vader, vaikka yrittikin ottaa hänen kaltaisensa roolin ensimmäisessä leffassa. Hän on harmaampi hahmo, josta ei vielä voi olla varma, kuin tarina hänen osaltaan etenee. Finn on mukava tyyppi. The Last Jedissa hän tapaa uuden hahmon, Rosen, jonka kanssa hänellä on monta juonta eteenpäin vievää kohtausta. Kaksikon dynamiikkaa oli kiehtovaa seurata.

Star Wars: The Last Jedi, L to R: Chewbacca with a Porg
Photo: Lucasfilm Ltd. © 2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Kun The Force Awakens esitteli uuden söpön robotin, BB-8:n, ajattelin, ettei tähän galaksiin mahdu enää sen ylittänyttä, mutta olin väärässä. Porgit veivät sydämeni täysin. Kuulin vähän aikaa sitten, että porgit tulivat mukaan leffaan, koska saari, jossa Luke Skywalker elää erakkona oli täynnä pesiviä lunneja. Tuli halvemmaksi animoida lunnien tilalle uusia olentoja kuin poistaa ne kokonaan. Näin siis syntyi vahingossa hamsterin ja pingviinin risteytykseltä näyttävä otus, joiden kanssa Chewbaccalla on parikin loistavaa kohtausta.  

Olin hieman hämmentynyt, kun Episodin artikkelissaan Jussi Huhtala kutsui elokuvaa lapselliseksi prinsessasaduksi, joka ei tarjoa älyllisiä haasteita; jossa veri ei voi lentää ja intiimeintä on pikainen suudelma kuoleman hetkellä. Minusta Star Warseissa on aina ollut paljon syvempiäkin kerroksia, joita en tässä lähde sen pidemmälle avaamaan. Jokainen voi muodostaa omat mielipiteensä. Selitykseksi, miksi veri ei lennä, kun lasermiekalla huitoo pahiksia on siinä, että miekka kauterisoi vuodot – tai niin ainakin olen aina ajatellut. Minusta on myös loogista, että romantiikkaa ei juurikaan ehdi hahmojen välille kehittyä, jos on koko ajan paettava henkensä edestä.

Elokuvan loppupuolella väläyteltiin uuden jedisukupolven olemassaoloa hieman Harry Potterin tyyliin. Kun pikkupoika käyttää voimaa kutsuakseen luudan ovenpielestä, olin innoissani: Star Warseja tullaan ehdottomasti näkemään lisää episodien 7-9 jälkeen, vaikka Luke toivoikin jedien ajan päättymistä. En malta odottaa, kuinka 2019 ilmestyvä seuraava osa päättää tämän trilogian.

  • Niina Tolonen

———

Olen ollut Star Wars-elokuvien suhteen myöhäisherännäinen, sillä episodi I:ta lukuunottamatta näin saagan vasta 16-kesäisenä, mutta se olikin menoa se. Pidin kovasti The Force Awakensistä, kun se kaksi vuotta sitten ilmestyi, joten odotin The Last Jediä kuin kuuta nousevaa: astelin ensi-ilta-aamuna elokuvateatterin saliin jännittyneenä ja varovaisen innostuneena. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin poistuin sieltä leveä virne naamallani, sillä elokuva lumosi minut tyystin.

Pidin suuresti monen hahmon, erityisesti Luken, Reyn ja Kylo Renin, kehityksestä – hahmot olivat mielestäni moniulotteisia ja realistisia. Olen kuullut kritiikkiä Luken kyynisyyttä ja epäonnistumista kohtaan, enkä voi allekirjoittaa sitä: eivät sankaritkaan ole aina täydellisiä ja Luken hahmo sai minusta hienoa lisäsyvyyttä katkeroitumisestaan. Myös Reyn ja Kylo Renin välinen jännite oli kiehtova ja jään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla. Elokuva esitteli vanhojen tuttujen lisäksi myös uusia, kiinnostavia hahmoja, joista kuulen mielelläni lisää tulevaisuudessa. Ainoastaan Snoke jäi mielestäni melko ohueksi hahmoksi, ja se olikin ainoa pettymyksen minulle tuottanut asia elokuvassa.

The Last Jedi sisälsi myös uusia, kiehtovia otuksia, joilla oli oma roolinsa tarinassa. Yhteenkään niistä en rakastunut suin päin, mutta pidin niistä kaikista. Trailerin perusteella olin pelännyt porgien varastavan aikaa varsinaiselta tarinalta, mutta onneksi pelkoni osoittautui turhaksi: ne kuuluivat tarinaan, mutteivät vieneet tilaa olennaisemmilta tekijöiltä tai hahmoilta.

Kaikista päällimmäiseksi mieleeni jäi elokuvan sukupuolinen ja etninen diversiteetti: mukana oli myös keskeisissä rooleissa kosolti erivärisiä henkilöitä sekä naisia. Oli voimaannuttavaa huomata, miten naiset pelastivat suurimman osan tarinan pulmatilanteista ja olivat myös hyviä johtajia. Lisäksi toksinen maskuliinisuus sai ankaraa kyytiä, sillä huimapäiset ja impulsiiviset sankarimiehet eivät onnistuneetkaan aina pelastamaan tilanteita, pikemminkin päinvastoin. Miehet näyttivät elokuvassa myös avoimesti tunteitaan ilman, että siitä tehtiin vitsi.

Star Wars: The Last Jedi, Kylo Ren (Adam Driver)
Photo: Lucasfilm Ltd. © 2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Tarina käsitteli kiinnostavia teemoja, kaikista eniten omien mörköjensä kohtaamista sekä irtipäästämisen oppimista. Aiheiden käsittely sai minut kiintymään hahmoihin entistäkin enemmän ja herätti minussa monia ajatuksia elokuvan katsomisen jälkeen. Vakavien teemojen rinnalla kulki koko ajan myös kuivaa, jopa hirtehistä huumoria, joka vetosi minuun suuresti ja sopi mielestäni erinomaisesti tarinan tunnelmaan. Minusta oli mukavaa, ettei elokuvan huumori ollut liian lapsellista tai rautalangasta väännettyä.

The Last Jedi on ihanan tuore tarina, jossa kuitenkin on mukana niitä tuttuja ja rakkaita Star Wars-elementtejä. Se oli myös hieno päätös Carrie Fisherin uralle – tietoisuus hänen poismenostaan herätti elokuvaa katsoessani katkeransuloisia tuntemuksia. The Last Jedi taisi nousta suosikkiepisodikseni koko saagasta ja aion ehdottomasti mennä katsomaan sen uudestaan. Jään odottamaan trilogian päätösosaa malttamattomana ja toivon, että kaksi vuotta kuluisi siedettävän nopeasti.

  • Hande

———

The Last Jedissä oli aikuisten seikkailu upeine maailmoineen ja hauskoinen letkautuksineen. Ja tämähän on hyvä asia. Toisaalta jälleen valkokankaalle vyörytettiin uusia olioita, joita on helppo tuotteistaa lapsille ja aikuisille leluiksi.

Ehdottoman positiivisena seikkanan pidän sitä, että mielestäni ensimmäistä kertaa Star Warsin historiassa myös hyvisten puolelta löytyy oikeasti karismaattisia, mielenkiintoisia ja sympatioita herättäviä hahmoja. Erityisesti arvokkaasti vanhentunut Luke Skywalker on tässä yhteydessä mainittavan arvoinen hahmo.

Kuitenkin naisena elokuvasta jäi erityisesti kaksi asiaa mielenpäälle. Ensinnäkin on mahtavaa,että silmänruokaa oli tarjolla myös naisille, mikä on harvinaista scifissä. Toisaalta oli hienoa, että elokuvassa naisia nähtiin myös perinteisesti miehille kuuluvissa rooleissa: oli  esimerkiksi johtajia (enemmän kuin yksi!), sotilaita, mekaanikkoja… Mutta lopussa turvauduttiin perinteisiin roolijakoihin: miesten tehtäväksi jäi johtaa joukkoa ja voittaa ratkaiseva taistelu. Hieman tämä jäi kaihertamaan.

  • Sanna Nissinen

———

Leffa meni ekstaattisessa hurmoksessa, mutta jälkikäteen kaikki kritiikki, jonka olen kuullut on kyllä osunut aika nappiin. Itse mietin, että mahtaako ohjaajan vaihdos olla syy siihen, miksi hahmot tuntuivat aivan erilaisilta edelliseen elokuvaan verrattuna – puhumattakaan siitä, että Kylolle ja hänen emoilulleen annettiin ruutuaikaa muiden (etenkin Finnin yli). Carrien näkeminen ja tietyt vuorosanat iskivät kyllä syvälle sydämeen. Ajattelin heti elokuvan jälkeen, että se pitäisi katsoa toistamiseen ennen kuin pystyn sanomaan siitä mitään järkevää, ja samanlainen fiilis on kyllä edelleen.

  • Tia Kangaspunta

——–

Star Warsit ovat yhdet ensimmäisistä elokuvista, joita muistan nähneeni. Olen pitänyt jokaisessa elokuvassa jostain (kyllä episode ykkösen musiikki oli huikeaa!), mutta vihdoin useampi asia osui suoraan sen pienen nörttitytön sydämeen. Tiedän, ettei elokuva ollut mitenkään aukoton tai parasta ikinä, mutta se oli juuri se askel, joka saa sen pienen nörttitytön hyppimään ilosta.

Star Wars: The Last Jedi, Rey (Daisy Ridley)
Photo: Lucasfilm Ltd. © 2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Pohjustan hieman. Tiedättekö, millaista on lapsena leikkiä kavereiden kanssa pihalla ja olla se ainoa tyttö siinä porukassa? Sitä automaattisesti joutuu jokaisessa leikissä tietenkin esittämään sitä kiintiönaista, jonka tehtävänä on aina joutua pulaan, jotta sankarit pääsevät vapauttamaan tämän pulasta. Näin se oli leikkiessä Turtleseja ja Prätkähiiriä ja näin se oli myös leikkiessä Star Warsia.

Samaa matkaa jatkoi tämä nörtti lukiessa Belgarionin taruja ja Harry Pottereita. Naishahmot ovat sidekickejä, mutta eivät koskaan niitä päähenkilöitä. Ja yleensä joko nörttejä tai turhamaisia. Prinsessat aina pelastetaan ja sitä varten tarvitaan joku sankari tekemään tämän. Naisten tehtävä on olla se, joka pelastetaan.

Mutta kun useampi johtohahmo on nainen, jotka keskustelevat aidosti yhdenvertaisina pakostrategioista, nörttityttö sisälläni hymyilee. Kun pieni nörttimekaanikko pääsee lähes tuhoontuomitulle yritykselle pelastaa kapinalliset ja vielä selviytyy lopuksi, purskahtaa sydän nauruun  Kun Rey käytti voimaa nostaakseen kivet kapinallisten tieltä, sydän alkoi itkeä onnesta.

Voi kyllä. Tulevaisuus on vihdoin täällä!  

  • Merli Juustila

———–

Star Wars on selvästi asia, jossa minulla on täysin sokea piste huonoille asioille: Nuorena en niitä nähnyt, ja nyt vanhempanakaan ne eivät häiritse, vaikka ne pystyn tiedostamaan. Yksikään elokuva ei ole ollut “huono,” vaan saagan elokuva sijaitsevat jossakin omassa arvosteluvapaassa tyhjiössään, jossa niistä voidaan kyllä kiistellä raivoisasti, mutta lopputulema on aina positiivinen.

Star Wars: The Last Jedi, L to R: Rose (Kelly Marie Tran) and Finn (John Boyega)
Photo: David James ©2017 Lucasfilm Ltd. All Rights Reserved.

Tästä huolimatta The Last Jedi on mielestäni ihan objektiivisesti erittäin hyvä elokuva, ja jotain, jota saaga on kipeästi kaivannut. Taiteellisten ja juonellisten valintojensa takia elokuva jakaa nimenomaan fanit herkästi siitä pitäviin ja sitä vihaaviin, ja oikeutettua kritiikkiä elokuvaa vastaan on olemassa: yksikään Star Wars -elokuva ei ole virheetön. Mutta suurin osa faniraivosta vaikuttaa johtuvan epäluonnollisista odotuksista: toiveesta, että elokuva täyttäisi vuosikymmenten expanded universe -tason odotukset siitä, millaisia vanhojen ja uusien hahmojen pitäisi olla. Ja on totta, että itsellänikin oli elokuvan aikana ainakin 10 kohtaa, jossa totesin “herran jestas, tuota en todellakaan odottanut,” ja ensimmäinen tunne elokuvan päätyttyä oli hämmennys. Mutta Rian Johnson hämärtää ja rikkoo saagan vanhaa kaavaa säälimättömästi ja tarkoituksella viedäkseen hahmot uusille urille ja herättääkseen katsojat miettimään syvemmin hyvien ja pahojen rajaa. Elokuva on eniten Star Wars -elokuvalta tuntuva filmi pitkään aikaan, ja herättää unesta saagan parhaat osat: uskon ihmeisiin ja siihen, että kuka tahansa voi olla sankari. Osa elokuvaan kohdistuvasta kritiikistä on myös saneltu jo aikaisemmassa osassa (esim. Luken eristäytyminen), eivätkä hahmot oikeastaan koskaan ole ristiriidassa sen kanssa, mitä niistä on aikaisemmissa elokuvissa näytetty. Uudet hahmot ovat toimiva lisä ja vähäisestä esiintymisestään huolimatta ovat huomattavasti moniulotteisempia hahmoja kuin esim. The Force Awakensin tuomat sivuhahmot (sorry, Phasma). Tutut hahmot kasvavat elokuvan aikana huomattavasti enemmän kuin edellisessä osassa, ja elokuva on kaunis kuin karkki ja täynnä pieniä piilotettuja vihjeitä ja huomattavasti laadukkaampia nostalgia-nyökkäyksiä kuin edeltäjänsä. Elokuva jättää saagan tilaan, jossa se ei ole ollut sitten Imperiumin vastaiskun: Tunteeseen, että mitä tahansa voi tapahtua.

Suosittelen elokuvan katsomista jokaiselle, ja suosittelen lähtemään elokuvateatteriin avoimin mielin: sekä kehujat että haukkujat ovat sekä oikeassa että väärässä, ja jokaisen kannattaa antaa elokuvalle oma mahdollisuutensa. Varoituksen sanana mainittakoon, että elokuva on haastava sisäistettävä yhdelle katselukerralle, jolloin suuret käänteet estävät pienten yksityiskohtien huomaamisen, joten ainakin leffaan ihastuneen kannattaa varautua useampaan katselukertaan.

  • Henna P