“Luomus on luonnon muisti” 

Isä, muksu ja norsu

Luonnontieteellinen museo (Luomus) järjesti opastettuja dinosaurusaiheisia kierroksia pääkaupunkiseudun syysloman viikolla 17 ja 20.10.2017. Museo järjestää säännöllisesti paljon muitakin tapahtumia, kierroksia ja erilaisia näyttelyitä eri ikäisille kävijöille, päiväkotiryhmistä eläkeläisiin. Luomuksen verkkosivut ovat mielenkiintoinen katsaus museon toimintaan, kokoelmiin, näyttelyihin ja historiaan. Mielenkiintoista on nähdä esittelyitä muun muassa näyttelyiden rakentamisesta. Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteelliset puutarhat kuuluvat myös keskusmuseon piiriin, mikä pääsee välillä unohtumaan. Kaikissa kolmessa kohteessa järjestetään kaikenlaisia tapahtumia.

Minä olen lapsesta asti tykännyt sekä luonnontieteellisestä museosta, että dinosauruksista, joten totta kai halusin osallistua tapahtumaan. Olisihan se pitänyt tietää, että lapsiarjen ja työssäkäynnin kiireessä homma meni hiukan pieleen. Menimme perheen ja erään ystävämme kanssa dinosauruksia katsomaan syyslomaviikon sunnuntaina ja silloin minulle selvisi, että kierrokset oli järjestetty vain viikolla. Mokani harmitti vain hetken, sillä ystäväni, joka on ollut vapaaehtoisena oppaana Heurekassa ja siviiliammatiltaan biokemisti, sanoi, että äkkiäkös hän pitää meille dinosaurusaiheisen turneen, jonka perheen pieninkin jaksaa seurata ja niin hän tekikin.

Vaikka luurangot ovat isoja jänniä, hauskinta on silti kävellä salissa

Olen käynyt aikaisemminkin Luonnontieteellisen museon dinosaurusnäyttelyssä, mutta kokemus on aivan erilainen, kun mukana on pieni lapsi, jolle kaikki on uutta ja ystävä, joka osaa kertoa miltei jokaisesta esillä olevasta kohteesta jonkin mielenkiintoisen anekdootin. Koska Suomen alueelta ei ole löytynyt dinosaurusten fossiileja, suurin osa näyttelyn luurangoista ja fossiileista on jäljennöksiä. Ne ovat taidokkaita jäljennöksiä ja ne ovat erityisesti perheen pienimmille jänniä. Tila on varsin pieni, joten pienempikin kävijä jaksaa katsella sen läpi. Näyttelyssä aikuiset keskittyivät itse dinosauruksiin ja perheen pienin tepsuttamaan ympäri näyttelytilaa. Muutaman kohteen hänkin jakso katsoa, kuten esimerkiksi Megalodonin jäljennöksen, joka oli hänestä hurjan kiinnostava.

Mahtava megalodon: “Räyh!”

Kyselin hiukan henkilökunnalta kuinka dinosaurus opastukset olivat menneet ja olisiko niitä luvassa lisää joskus lähitulevaisuudessa, kun tapahtuma jäi tällä kertaa meiltä väliin. Ilmeisesti mitään ei ole vielä päätetty, mutta asiasta keskustellaan kyllä. Kierroksia järjestettiin kahtena päivänä kaksi ja ne olivat aivan massiivinen yleisömenestys. Jokaiselle neljälle kierrokselle tuli innokkaita eri ikäisiä kuulijoita 150-200. Oli siis ehkä ihan hyvä, että en yrittänyt taaperon kanssa mahtua kierrokselle mukaan. Henkilökunta oli tiennyt, että kierrokset tulisivat olemaan suosittuja, mutta ihan sellaista yleisöryntäystä he eivät olleet osanneet odottaa. Kierrokset oli suunniteltu niin, että niistä olisi iloa sekä isoille, että pienille vierailijoille. Tilan akustiikka oli aiheuttanut haasteita, sillä se ei oikein sovellu noin suurelle ihmisjoukolle ja yleisöllä saattoi välillä olla vaikeuksia kuulla oppaan puhetta.

“Kato, kato!” Triceratops, tai oikeammin Torosaurus uppoaa mutaan

Toivottavasti museo järjestää lisää dinosaurusaiheista toimintaa tulevina vuosina, sillä ainakin meidän perheessä on kolme innokasta dinofania.