Stranger Things 2. Kuva: Netflix

Nyt se viimein on täällä, nimittäin Stranger Thingsin kakkoskausi julkaistiin Netflixissä 27.10. Vaikka ensimmäisen kauden loppupuolella kutkuttava jännitys hieman lässähtikin ja kakkoskauden trailerit eivät luvanneet ihan samaa jännitettä, en voinut jättää tätä silti väliin. Onhan sarjassa taitava Winona Ryder sekä suloistakin suloisemmat nörttipojat (etenkin sössöttävä Gaten Matazarro, joka on viimein saanut hienot hampaat). Aloitin siis kauden hieman epämääräisin odotuksin.

Ensimmäisellä kaudella Will-poika katoaa toiseen ulottuvuuteen ja koko sarja herättää henkiin nostalgisen kasarin musiikkeineen, tyyleineen ja tietenkin roolipeleineen – unohtamatta stereotyyppisiä teinirooleja, kauhuklassikoita ja intertekstuaalisia viittauksia aikakauden populaarikulttuurin helmiin. Kaikesta tästä huolimatta ykköskausi on koukuttava ja riittävän jännittävä tällaiselle katsojalle, joka lopetti kauhuelokuvien katsomisen 2010-luvun alussa. Valitettavasti – ja onneksi – vihjaileva jännitys lässähti kauden loppupuolella. Eipä tarvinnut koko kautta katsoa sohvatyynyn takaa piilosta.

Mutta tarkoitus olikin pohtia nyt alkanutta kakkoskautta. Heti alusta on selvää, että ökkömönkiäismonsterit on höystetty hormoneilla ja ne ovat kasvaneet taivaankorkuisiksi lonkerohirviöiksi. Jännitys ei ole enää vihjailevaa ja hienovaraista, vaan perinteistä iik-säikyttelyä ja outoa limaa. Sohvatyyny pääsee siis tällä kaudella pään pehmusteeksi, eikä kilveksi kauhua vastaan.

Toiveita on silti. Sarjan alku lupailee hyvää tuomalla mukaan uuden tyttöhahmon. Sadie Sinkin näyttelemä Max ilmestyy pikkukaupunkiin ja laittaa nörttipoikajoukon hormonit hyrräämään. Toivon, että tällä kaudella tekijät pystyvät tuomaan useampia vahvoja naishahmoja yhteen ja rakentamaan heidän hahmoilleen lisää syvyyttä. Millie Bobby Brownin näyttelemä kineetikkosupersankari Eleven on sarjan alussa kadoksissa.

Teinit näyttäisivät jatkavat suhdesekoilujaan tälläkin kaudella, mutta ehkä tästä kehkeytyy vielä jotain muuta kuin Twilight-tyylinen tympeä kolmiodraama, joka ei sykähdytä ketään. Winona Ryderin Joyce on löytänyt uuden miesystävän, jota näyttelee Samvais Gam.. EIKUN Sean Astin, eli mahdollisuuksia herkulliseen kolmiodraamaan on aikuistenkin tasolla, sillä poliisipäällikkö Hooper (David Harbour) on yhä mukana kuvioissa ja edellisen kauden tapahtumien jälkeen Joycelle hyvinkin läheinen.

Ensimmäisten jaksojen kerronta vaikuttaisi olevan hieman ykköskautta rauhallisempaa, mutta uskon vakaasti, että sarja pääsee pian kunnolla käyntiin. Toivon, ettei itse tarina tule toistamaan liiaksi ensimmäisen kauden stooria, vaan että tekijät olisivat keksineet jotain uutta. Trailereiden perusteella en ole tämän suhteen aivan niin toiveikas, mutta netti täyttyy kakkoskauden kehusta.

Ei muuta kuin popcornit kulhoon ja seuraavat jaksot pyörimään!

ps. Katso kakkoskauden traileri vaikka YouTubesta.