Huomasitteko, kelloja siirrettiin taas? Hyvä, niin minäkin. Nykyään kännykät ovat onneksi niin fiksuja, että ne siirtävät itse itsensä oikeaan aikaan. Vielä kun joku jaksaisi siirtää tuon yhden seinäkellon näyttämään edes etäisesti oikein…

Mutta miksi tuon yhden tunnin takia kikkaillaan kaksi kertaa vuodessa, joka vuosi? Mihin se oikein perustuu? Ja kenen mielestä se on alun perin ollut hyvä ajatus?

Aloitetaan kahdella perusasialla, ajan mittaamisella ja aikavyöhykkeillä. Ensin ajan mittaamisen lyhyt oppimäärä, koska kelloistahan tämä kaikki on lähtenyt.

Aurinkokello eteläisellä pallonpuoliskolla Australiassa. Kuva: Wikipedia-käyttäjä Dcoetzee

Varhaishistoriassa ihmisiä ei kiinnostanut tarkka aika, mutta siinä vaiheessa kun kaupankäynti yleistyi, tuli tarpeelliseksi tietää edes suurin piirtein, mitä kello milloinkin on. Ennen nykyaikaisten kellojen keksimistä aika määritettiin puhtaasti auringon avulla käyttäen hyödyksi aurinkokelloa. Kun aurinko oli korkeimmailla kohdallaan taivaalla, oli keskipäivä. 1700-luvun lopulla ajateltiin, että maapallon pyörimisnopeus on vakio, ja paikallisesti kello 12 osuu aina tarkalleen samaan hetkeen, 24 tunnin sykleissä. Tämän jälkeen oppineet tuijottelivat tähtiä vähän lisää, tekivät laskutoimituksia ja lopulta tulivat siihen lopputulokseen, että maapallo ei sittenkään pyöri vakionopeudella, ja että siinä nopeudessa on jatkuvasti pientä vaihtelua. Puolitoista vuosisataa myöhemmin kehitettiin atomikello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen. Atomikelloja on maailmassa 300, joista kaksi on Suomessa, toinen Espoossa ja toinen Mikkelissä.

Nyt kun tiedetään paljonko kello on, voidaan siirtyä ihmettelemään sitä, miksi kello on sekä puoli kaksi iltapäivällä jossain että varttia vaille kahdeksan jossain muualla.

 

Aikavyöhykkeet – tunti sinne tai tänne

 

1800-luvun lopulla lähes jokainen yhteisö määritteli oman paikallisaikansa käyttäen apuna jo aiemmin mainittua aurinkokelloa, eli paikallisaika vaihteli pituuspiirin mukaan. Tämä toimi hyvin junien kehittymiseen asti, jolloin aikataulukaaoksia alkoi syntyä, kun jokaisella asemalla oli oma paikallisaikansa. Etenkin Yhdysvaltojen ja Kanadan pitkillä rataosuuksilla tämä alkoi olla jo suoranainen riesa.

1870-luvulla kanadalainen junaratasuunnittelija ja insinööri Sir Sandford Fleming hahmotteli maailmanlaajuisen paikallisajan käsitteen. Tämän pohjalta 27 valtion edustajat kokoontuivat vuonna 1884 Washington D.C:ssä ja sopivat samanlaisesta järjestelmästä, jota nykyäänkin noudatetaan.

Nykyinen järjestelmä perustuu 15 pituusasteen levyisiin vyöhykkeisiin, joita on 24 kappaletta. Alun perin vyöhykkeiden välinen ero oli aina tasan tunti. Jokainen valtio saa kuitenkin itse päättää, millä aikavyöhykkeellä kyseinen valtio on, vaikka se maantieteellisesti olisi useamman aikavyöhykkeen alueella. Esimerkiksi Kiina on alueena niin suuri, että siihen mahtuu viisi aikavyöhykettä. Kiinassa noudatetaan kuitenkin UTC +08:00 -aikaa, eli yhden aikavyöhykkeen, Pekingin, aikaa. Venäjällä taas noudatetaan 11 eri aikavyöhykettä välillä UTC +02:00 – UTC +12:00.

Kaikki valtiot eivät myöskään noudata aiemmin mainittua tunnin eroa, ja esimerkiksi Intiassa noudatetaan UTC +05:30 -aikaa. Nepalissa taas on käytössä UTC +05:45 -aika. Näin ollen aikavyöhykkeitä on enemmän, kuin 24. Lisäksi on olemassa International Date Line (IDL), eli kansainvälinen päivämääräraja, joka sijaitsee 180 astetta nollameridiaanista. Jos päivämäärärajan ylittää idästä länteen, lisätään päivä, ja jos lännestä itään, vähennetään päivä. Päivämäärärajalle osuvat valtiot saavat itse päättää, kummalle puolelle vyöhykettä haluavat ajallisesti kuulua.

Esimerkiksi Kiribatin monesta saaresta koostuva tasavalta itsenäistyi Britanniasta vuonna 1979, ja koska osa saarista osui päivämäärärajan toiselle puolelle, valtio päätti korjata asian ja hyppäsi vuoden 1995 tammikuun 1. päivän yli. Kiribati onkin nykyään ensimmäinen valtio, jossa vuosi vaihtuu.

Toiseenkin suuntaan on vaihdettu: vuonna 2011 Samoa muutti aikavyöhykkeensä UTC -11:00:sta UTC +13:00:een ja poisti siinä samalla kyseisen vuoden joulukuun 30. päivän kalenterista. Samoa päätyi tähän ratkaisuun jotta se voisi olla ajallisesti lähempänä Australiaa ja Uutta-Seelantia, jotka ovat valtion suurimpia kauppakumppaneita.

Aikavyöhykkeet, Mercatorin projektio. Kuva: Time And Date AS

 

Vaan mikä se on tämä UTC-aika?

 

Niin sanottu nollameridiaani, eli UTC +00:00 kulkee Englannin Greenwichin halki. Aiemmin käytettiinkin termiä GMT-aika, eli Greenwich Mean Time, mutta nykyään käytössä on termi Coordinated Universal Time eli UTC. Samassa kokouksessa, jossa vuonna 1884 sovittiin aikavyöhykkeistä päätettiin myös, että Greenwichin kautta kulkeva pituuspiiri määrittäisi aikajärjestelmään niin sanotun nollapituuspiirin, sillä Greenwichissä sijaitsevaa observatoriota arvostettiin laajasti ja sen koettiin olevan sen aikaisista mittauspisteistä tarkin ja luotettavin. Aikavyöhykkeitä luetaan niin, että Greenwichistä itään päin siirryttäessä lisätään aina yksi tunti, ja länteen päin vähennetään tunti, kumpaakin aina 12 tuntiin saakka, jolloin päädytään IDL:lle. Suomessa eletään kaksi tuntia Greenwichin aikaa edellä, paitsi kesäaikana, jolloin eletään kolme tuntia edellä.

Greenwichin observatorion laser, joka osoittaa nollameridiaanin. Kuva: Wikipediä-käyttäjä Markhamilton

 

Niin, se kesäaika

 

Daylight Saving Time eli DST, tuttavallisemmin kesäaika, tarkoittaa kellojen siirtelyä kaksi kertaa vuodessa. DST on käytössä vain noin 40 % maailman valtioista, ja esimerkiksi Venäjä luopui kellojen siirtelystä vuonna 2011. Euroopassa DST on käytössä 49 maassa, Aasiassa vain seitsemässä. Kesäajan käyttöä perustellaan sillä, että kelloja siirtämällä voidaan paremmin hyödyntää luonnonvalo. Kesäajasta luopumista taas perustellaan esimerkiksi sillä, että tunti on lopulta hyvin lyhyt aika, eikä esimerkiksi lähellä Pohjoisnapaa tarjoa juurikaan lisää valoisaa aikaa. Lisäksi kellojen siirtelyllä on tutkittu olevan terveydellisiä vaikutuksia mm. kohonneen infarktiriskin muodossa. Tämän on arvioitu johtuvan ihmisen sisäisestä kellosta, joka menee herkästi sekaisin. Samanlaisia riskejä on esimerkiksi vuorotyöllä ja pätkittäisellä nukkumisella.

Mutta ketkä tämän kellojen siirtelyn alun perin aloittivat? Vastaus: kanadalaiset. Ensimmäiset valtiot, joissa kesäaika otettiin käyttöön olivat Saksa ja Itävalta vuonna 1916, mutta muutama sata kanadalaista nykyisen Thunder Bayn alueelta tekivät saman jo vuonna 1908. Ilmiö levisi seuraavien vuosien aikana muuallekin Kanadaan, mutta ei saanut maailmanlaajuista suosiota kuin vasta vuonna 1916, jolloin Saksan valtakunnan ja sen liittolaisen, Itävallan kelloja siirrettiin 30.4. eteenpäin tunnin verran. Tätä perusteltiin keinovalon käytön vähentämisellä, jolla saataisiin säästettyä polttoainetta. Muutaman viikon sisällä kellojen siirtely levisi mm. Britanniaan ja Ranskaan. Suuri osa näistä valtioista palasi takaisin normaaliajan käyttöön ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta toisen maailmansodan aikana Euroopassa jatkettiin taas kellojen siirtelyä.

Noin, nyt tiedetään paljonko kello on, ja miksi. Tuo seinäkello tosin näyttää edelleen väärää aikaa…

Ai niin, Tom Scott on puhunut aiheesta aikavyöhykkeet ja koodaus. Kannattaa katsoa.

 

Lähteet:

The History of Time Zones

300 atomikelloa kertovat maailman virallisen ajan – Suomessa kaksi mittauspistettä

Pitäisikö kellojen siirrosta luopua terveyden nimissä?

Timeanddate.com