Hyvää pohjoismaista imetysviikkoa! Tänä vuonna teemana on Imetyksen tukena yhdessä – Sustaining Breastfeeding Together.

Äidin rinnalla on hyvä olla. Kuva: Anonyymi.

Jotta hieno slogan aukeaa paremmin, otetaan esimerkki: Maria on 32-vuotias nelikuisen Vilman äiti. Vilmaa on ruokittu tähän asti yksinomaan rintamaidolla. Mariaa mietityttää moni imetykseen liittyvä asia. Lähikahvilassa työntekijä kehotti Marian viime kerralla vessaan imettämään, etteivät muut asiakkaat häiriinny paljaista rinnoista. Edellisviikolla perhekerhotuttu ehdotti, että Maria voisi alkaa tarjoamaan lisäruokia, kun Vilma on jo täyttänyt neljä kuukautta. Tietyn valmistajan tietty sose on ainakin ikätoverin mielestä tosi herkkua! Maria haluaisi kuitenkin odottaa, sillä neuvolan terveydenhoitaja on kertonut, että useimmille vauvoille äidinmaito riittää puolivuotiaaksi ilman muita ruokia.

Vilman isä, Matti, ja Maria ovat eronneet raskausaikana. Sosiaalityöntekijän luona on sovittu, että toistaiseksi isän ja tyttären tapaamiset ovat lyhyitä, koska Vilma ei suostu juomaan tuttipullosta ja äidin on siis rintoineen oltava melko lähellä. Matti haluaisi kuitenkin Vilman jossakin vaiheessa yökylään. Lisäksi Maria aikoo palata työhön, kun Vilma on 9-kuinen. Hän pohtii, voiko jatkaa imetystä senkin jälkeen vai onko parempi aloittaa vieroitus hyvissä ajoin. Työpaikalla on hankala lypsää ja Maria pelkää, että perhepäivähoitaja vieroksuu lypsymaitoa.

Marian perhe on kuvitteellinen, mutta aivan hyvin tarina voisi olla tosi. Nämä asiat ovat usein imettäjän arkea. Sosiaalisessa mediassa ja imetystukiryhmissä kysellään kauppakeskusten imetyspaikoista  ja monesta muusta asiasta, joka on enemmänkin yhteiskunnan kuin perheen sisäinen asia.

Mitä sosiaalityöntekijä, kahvilanpitäjä ja perhekerhon ihmiset voivat tehdä tukeakseen Mariaa? Voiko perhekerhon ohjaaja pyytää imetystukiäitiä kyläilemään ja kertomaan kiinteiden aloituksesta? Voiko kahvilan työntekijä tuoda ilmaisen santsikupin imettäjälle, kun tämä on jumissa tuolillaan? Voiko sosiaalityöntekijä konsultoida kollegojaan, miten imetystä tuetaan huoltajuusasioiden yhteydessä?

Mitä kahvilan asiakas voi tehdä, jotta Vilma ei joutuisi syömään likaisessa vessassa? Miten terveydenhoitaja voi tukea Mariaa puolen vuoden täysimetystavoitteessa? Tai mitä Marian ystävä voi sanoa tuttavan suositukseen aloittaa lisäruuat?

Imetyshetki. Kuva: Juhani Keski-Rahkonen

Imetys kuuluu meille kaikille
Imetystä on perinteisesti pidetty perheen sisäisenä asiana. Niin toki onkin silloin, kuin tehdään päätöksiä imetyksen kestosta, kiinteiden ruokien aloittamisesta tai vieroittamisesta. Muilta osin se kuuluu myös muille. Poliittiset päätökset vaikuttavat lapsiperheisiin ja täten myös imetykseen.

Äidit toivovat, että paikat, joissa he liikkuvat, ovat imetysmyönteisiä. Yleensä he eivät halua imettää piilossa, vaan olla seurueensa kanssa. Jos rintaa vähän vilahtaa, se ei ole tarkoituksellista. Silloin ulkopuolisen kannattaa vain hengittää rauhassa ja jatkaa sitä, mitä oli tekemässä. Joissakin maissa on erikseen lailla säädetty, että imettävää äitiä ei häiritä tällaisissa tilanteissa.

Äidit haluavat, että imetystä tuetaan myös sen jälkeen, kun he aloittavat työelämässä. Päättäjät voivat vaikuttaa lainsäädäntöön. Joissakin maissa on paljon selkeämmät ohjeet kuin Suomessa esimerkiksi lypsytauoista työaikana. Ei ole yhtään hullumpi ajatus miettiä työpaikalla jo etukäteen, miten nämä asiat voidaan hoitaa, kun tiedossa on, että perhevapaalainen on palaamassa töihin. Lisäksi imetys on myös ihmisoikeuskysymys. Lapsella on oikeus oman äidin maitoon myös hoitopäivän aikana.

Äidit käyttävät oman maitonsa lisäksi tai tilalla mieluiten luovutettua äidinmaitoa, ei korviketta. Luontokin kiittää, jos vauvaa imetetään. Äidinmaidonkorvikejauhelitran tuottaminen kuluttaa 4000 litraa vettä, joka etenkin kuivilla alueilla tulee tarpeeseen ihan juomavetenä. Korvikemarkkinoinnin lainsäädännöllä on paikkansa. Se suojaa lapsia huonolaatuiselta korvikkeelta, imetyksen loppumiselta ennen aikojaan ja edellyttää ammattilaisten perehtymistä perheen tilanteeseen ennen korvikeneuvonnan aloittamista.

Äidit haluavat imettää enemmän. Miltä juoksijasta tuntuu, jos maratonin puolivälin kohdalla huoltojoukot alkavat vihjailla, että nyt kannattaa jo lopettaa, kun askel painaa ja nesteytyskään ei ole toiminut? Maratoonari haluaa päästä maaliin, imettävä äiti jatkaa imetystä — paitsi, jos hän erikseen kertoo, että haluaa lopettaa. Silloin tietenkin tuetaan siinä.

Sylissä ja rinnalla. Kuva: Pixabay.

Mitä minä voin tehdä?
Olen nähnyt imetyskulttuurin hiljalleen muuttuvan reilussa viidessätoista vuodessa. Ammattilaisilla on huomattavasti enemmän koulutusta, äidit hakevat aktiivisesti apua ja tukea. Sosiaalinen media on madaltanut kynnystä kysyä ja keskustella yhteiskuntaluokasta ja koulutustasosta riippumatta.

Imettäjä voi toimia mallina muille ja tehdä rohkeasti itselleen mieluisia asioita myös lapsen kanssa. Elämä ei pääty vanhemmuuteen eikä lapsiperheen tarvitse sopeutua kaikkiin ympäristön vaatimuksiin. Muut voivat puolustaa imettäjän ja lapsen oikeuksia olemalla aktiivisia esimerkiksi politiikassa. Jos rahkeet eivät riitä tällaiseen, voi ihan vaan vaikka hymyillä ja sanoa, että kiva kun imetät. Pienikin kannustus on tärkeää.

Kirjoittaja on pitkän linjan imetystukiäiti ja kouluttaja. Hän on myös toiminut Imetyksen tuki ry:n hallituksessa. Kansainvälistä imetysviikkoa organisoi WABA (World Alliance for Breastfeeding Action). Imetysviikkoa vietetään maailmalla elokuussa. Suomessa ja osassa muita Pohjoismaita imetysviikko on lokakuussa.