Nörttityttöjen vieraskynässä filosofian tohtori Päivi Miettunen kertoo arabialaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden historiasta ja nykytilasta. 

By William Harvey (1796–1866) [Public domain], via Wikimedia Commons

Elokuun alkupuolella järjestettiin Helsingissä 75. Worldcon, yksi tärkeimmistä vuosittaisista tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tapahtumista. G.R.R. Martinin, NASAn astronauttien ja monien muiden kuuluisuuksien ja lukemattomien ohjelmavaihtoehtojen tulvassa lauantai-illan paneelikeskustelu 1001 Years Later: What Happened with Arabian Fiction saattoi jäädä helposti huomaamatta. Siitä huolimatta Messukeskuksen kokoustila täyttyi nopeasti kiinnostuneista kuulijoista.

Paneelissa puhuivat saudiarabialaiset kirjailijat Yasser Bahjatt, Monther al-Kabbani ja Ibraheem Abbas. Kaksi muuta ohjelmassa mainittua osallistujaa, Osamah Al-Muslim ja Abdulwahab al-Rifaee, eivät erinäisistä syistä päässeet paikalle. Kaikki viisi kuuluvat kuitenkin Bahjattin perustamaan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden ryhmään nimeltä Yatakhayaloon (He kuvittelevat). Bahjatt uskoo vakaasti teoriaan, jonka mukaan tieteiskirjallisuus on tieteellisen tutkimuksen merkittävä liikkeellepaneva voima, ja jokseenkin kaikki viimeisten vuosikymmenien tieteelliset saavutukset ovat jäljitettävissä tieteiskirjailijoiden jo aiemmin luomiin todellisuuksiin. Samalla Bahjatt katsoo, että yksi syy sille, miksi arabimaailma on jäänyt tieteessä ja tutkimuksessa jälkeen, on juuri arabialaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden puuttuminen.

Genren puuttuminen tuntuu ironiselta, kun ottaa huomioon, että arabialaisesta kulttuurista on peräisin klassikkokokoelma Tuhat ja yksi yötä, jonka kertomuksiin sisältyy runsaasti paitsi fantasia- myös tieteiselementtejä. Tarinoissa esiintyy muun muassa merenalainen yhteiskunta, robotteja, sekä avaruuteen lentävä mekaaninen hevonen. Myös vanhimman tieteisromaanin arvonimi liitetään usein damaskolaisen Ibn al-Nafisin (1213-1288) teokseen Al-Risala al-Kamiliyah fi-l-Sira al-Nabawiya, eurooppalaisittain Theologus Autodidactus.

By Nikolai Ushin (1898–1942) (Lpamyatniki.narod.ru) [Public domain or Public domain], via Wikimedia Commons

Keskiajan “kultakauden” jälkeen arabialainen fiktio kuitenkin vaipui horrokseen vuosisadoiksi, kunnes 1900-luvun alussa alkoi uusi kukoistuskausi. Zaynab, ensimmäinen moderni arabialainen romaani vuodelta 1913, kuvasi naisen elämää Egyptin maaseudulla. Teos viitoitti samalla arabialaisen fiktion suuntia vuosikymmeniksi eteenpäin realismin ja romantiikan vakiintuessa keskeisimmiksi tyylilajeiksi. Kansankuvaus, naisten asema ja yhteiskunnalliset kysymykset ovatkin useiden modernien arabialaisten klassikkoteosten pääteemoja. 1900-luvulla arabiankielisiä tieteis- ja fantasiatarinoita ilmestyi harvakseltaan erityisesti Egyptissä ja Marokossa. 1940-luvulla egyptiläisen Youssef Izzideen Issan radiossa esitetyt tieteistarinat ihmiskunnan alistavista huippuälykkäistä aaseista ja muista kummajaisista säikäyttivät kuulijoita Maailmojen sodan tavoin. Silti genre pysyi pitkään marginaalissa. Bahjattin mukaan 1980-luvulta alkoi tieteiskirjallisuuden hidas nousu, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 2000-luvun alkupuolella. Kyse ei ollut niinkään kysynnän puutteesta, vaan julkaisijoiden vähäisestä kiinnostuksesta. Arabimaissa myyntiluvut ovat kokonaisuudessaan pieniä: hyvänkin romaanin myynti on noin 3000-5000 kappaletta keskimäärin kolmevuotisen elinkaaren aikana. Suurimmat painotalot ovat Libanonissa ja Egyptissä, mutta niiltäkin puuttuvat tehokkaat markkinointi- ja levitysverkostot. Kirjailijan tehtäväksi jää siten usein paitsi kirjan kirjoittaminen, myös pääasiallinen vastuu sen markkinoinnista. Yatakhayaloon-verkoston kirjoittajat tavoittavat lukijoita pääasiassa sosiaalisen median välityksellä.

Myös vanhoilliset asenteet hankaloittavat genren leviämistä. Bahjatt huomauttaa, että Tuhat ja yksi yötä on yhä edelleen kielletty Saudi-Arabiassa, lähinnä sen eroottisen sisällön vuoksi. Myös Yatakhayaloon-ryhmän jäsenet ovat kohdanneet sensuuria. Jinnin ja ihmisnaisen rakkauskertomus HWJN joutui kieltouhan alle Saudi- Arabiassa, kun sen katsottiin yllyttävän noituuteen ja jumalanpilkkaan. Kuwaitissa ja Qatarissa kirjan myynti on edelleen kielletty.

Rajoituksista ja ongelmista huolimatta fantasian ja tieteiskirjallisuuden suosio arabimaissa kasvaa kasvamistaan. Yatakhayaloon-ryhmän teokset ovat yksi toisensa jälkeen nousseet Saudi-Arabian kirjamyynnin top-10 -listalle, ja lukijoita on löytyy lähes kaikista arabimaista. Uudet lupaavat kirjoittajat julkaisevat teoksiaan entistä aktiivisemmin, ja myös tv- ja elokuvatuottajat ovat alkaneet kiinnostua genrestä. Arabialaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden tulevaisuus näyttää siis erittäin hyvältä. Nähtäväksi jää, onko sillä Bahjattin toivoma vaikutus myös ympäröivään yhteiskuntaan, tieteeseen ja tutkimukseen.

Dyyni-sarja puolestaan on toiminut inspiraationa seuraaville kirjoittajille. Kuva: Reetta Järvenpää

Eurooppalainen ja amerikkalainen tarinamaailma voisi olla hyvin toisenlainen ilman taikamattoja, pullon henkiä ja aarreluolia. Arabimaailma on myös toiminut innoittajana monille länsimaisille fantasia- ja tieteiskirjailijoille, esimerkkeinä vaikkapa Frank Herbertin Dyyni-sarja, sekä Kim Stanley Robinsonin vaihtoehtohistoria The Years of Rice and Salt. Moderni arabialainen fantasia- ja tieteiskirjallisuus on kuitenkin jäänyt hyvin vähälle huomiolle länsimaissa. Yhdysvaltain kirjamarkkinoille on hyvin vaikeaa päästä, ja arabialaisen kirjallisuuden kääntäjiä on myös vähän. Vähitellen tämäkin tilanne on muuttumassa. Suomeksi valikoimaa ei juuri ole, mutta englanniksi käännöksiä on jo saatavilla. Genrestä kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi seuraaviin teoksiin:

Raja’a Alem: Fatma: A Novel of Arabia ja My Thousand & One Nights: A Novel of Mecca
Saudiarabialainen, kansainvälisesti palkittu Alem on kirjoittanut useita teoksia, joissa naisnäkökulma on vahvasti läsnä. Fatma on tarina maalaisnaisesta, joka naitetaan käärmeenlumoojalle. Tultuaan käärmeen puremaksi hän huomaa saaneensa kyvyn hallita käärmeitä ja matkustaa muihin todellisuuksiin. My Thousand & One Nights edustaa maagista realismia ja sijoittuu Mekkaan.

Ibrahim al-Kuni: The Bleeding of the Stone. (Teos löytyy myös ruotsiksi käännettynä nimellä Stenblödning.) ja The Seven Veils of Seth
Libyalaissyntyinen al-Kuni on etniseltä taustaltaan tuaregi, mutta kirjoittaa arabiaksi. Hänen unenomaiset autiomaakuvauksensa voitanee myös parhaiten luokitella kuuluvaksi maagisen realismin tyylilajiin.

Ibraheem Abbas & Yasser Bahjatt: HWJN
Jinnin ja ihmisnaisen rakkaustarina, jossa jinnien olemassaoloa tarkastellaan rinnakkaistodellisuuksien näkökulmasta.

Yasser Bahjatt: Yaqteenya: The Old World
Bahjattin vaihtoehtohistoriassa Andalusian häviöstä henkiin jääneet ovat paenneet meren taakse ja perustaneet sinne uuden valtakunnan.

Ahmed Saadawi: Frankenstein in Baghdad
Palkitun irakilaiskirjailijan moderni näkökulma klassiseen kauhutarinaan.

Joumana Medlej: Malaak: Angel of Peace
Libanonilaisen tekijän supersankarisarjakuva. http://www.malaakonline.com/index.html