WWF:n vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot perustettiin vuonna 2003. Öljyonnettomuuden sattuessa nopea toiminta on tärkeää, ja organisoitu, valmiiksi koulutettu ja asiansa osaava joukko mahdollistaa tämän. Osallistuin syyskuun lopulla öljyntorjunnan peruskurssille Helsingissä. Mielenkiintoinen kurssipäivä koostui teoriaosuudesta sekä käytännön harjoittelusta.

 

Haalariin kirjoitettiin jokaisen nimet, koska täyden varustuksen alta ei ketään enää tunnista. “Hei sie siinä valkoisessa haalarissa” ei myöskään toimi.

Olen kasvanut Saimaan rannalla. Muistan aina kun ystävän perheen veneellä seilailtiin pitkin Saimaata. Parasta oli, kun keskellä ulappaa sai hyppiä veneestä suoraan uimaan. Tai kun veneiltiin saareen, johon laitettiin nuotio pystyyn.

En tiedä mitään rauhoittavampaa kuin veden liplatuksen äänen, ja merituulen tuoksu rentouttaa heti. Vedellä on elementtinä varmasti jonkinlainen tärkeä merkitys monille suomalaisille. Samoin se on myös tärkeä elintila monille eläimille ja eliöille.

Itämeri on aina ollut Suomelle tärkeä mm. liikennöintireittinä ja elinkeinona. Itämeri on luokiteltu erityisen herkäksi merialueeksi. Se voi huonosti, vaikka sitoutuminen sen pelastamiseen on vahva. Se on haavoittuva ja altis muutoksille, ja suuren öljyonnettomuuden vaikutukset olisivat pitkäkestoisia ja vakavia. Itämeri on kuitenkin samalla myös yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Siellä kuljetetaan vuosittain yli 250 miljoonaa tonnia öljyä.

 

Öljyntorjunnan peruskurssi

 

Onnettomuuden sattuessa öljy pyritään mahdollisuuksien mukaan keräämään jo vedestä, tai rajoittamaan sen leviämistä puomittamalla. Tämä on helpompaa ja halvempaa, koska öljy ei ole vielä kiinnittynyt mihinkään. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi sääolosuhteiden takia. Lähes 90 prosentissa maailmalla sattuneista onnettomuuksista öljyä on päässyt rantaan. Ja jos öljy ajautuu rantaan, silloin tarvitaan vapaaehtoisia öljyntorjuntajoukkoja. Puhdistustyö on tällöin manuaalista ja siihen tarvitaan useita käsipareja.

Vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin voi liittyä kuka vaan terve 18-69 -vuotias. Itse puhdistustyö on kuitenkin suhteellisen fyysistä. Rannoilla kyykitään ja tehdään pitkää päivää, joten olisi hyvä olla ainakin perushyvä fyysinen kunto. Muuten toivotaan motivaatiota, sitoutuneisuutta sekä sosiaalisia taitoja, puhdistustyö kun tuppaa olemaan hyvin vahvasti ryhmätyötä.

Itse liityin vuosia sitten öljyntorjuntajoukkoihin, koska halusin tehdä jotain konkreettista, tai ainakin olla valmis tekemään tarpeen tullen. Halusin hankkia valmiudet toimintaan, vaikka tämä onkin yksi niistä tapauksista missä toivoo, että niitä valmiuksia ei ikinä tarvitsisi käyttää. Syyskuun lopulla pääsin sitten vihdoin osallistumaan WWF:n järjestämälle öljyntorjunnan peruskurssille Helsingissä.

Öljyntorjunnan peruskurssi toteutettiin yhtenä arkipäivänä. Kurssilla oli noin kolmekymmentä vapaaehtoista. WWF:llä on peruskurssin lisäksi myös mm. ryhmänjohtajan kursseja sekä öljyyntyneiden eläinten hoidon kursseja. Kaikkien näiden tarkoitus on tarjota vapaaehtoisille ymmärrystä ja valmiuksia toimia mahdollisissa öljyonnettomuustilanteissa.

Kurssipäivä oli jakautunut kahteen osaan. Aamusta lounaaseen asti oli teoriaa, jonka jälkeen lähdimme Mustikkamaan uimarannalle käytännön harjoitukseen. Päivän vetäjinä toimivat vapaaehtoiset kouluttajat.

 

Päivän päätteeksi kaikki osallistujat saivat kurssitodistukset. Kuva: Katja Korhonen

Onnettomuudessa suurin häviäjä on luonto

 

Aamupäivän teoriaosuus oli mielenkiintoinen. Se sisälsi minulle uutta tietoa etenkin toiminnan tavoista ja käytännöstä. Päivä oli muutenkin mukavan rento, vaikka vakavan asian äärellä oltiinkin. Käsittelystä oli tehty hyvin lähestyttävä ja helposti sulateltava. Kävimme läpi mm. eri öljyjen ominaisuuksia, niiden vaikutuksia luontoon, eri puhdistustapojen hyötyjä ja haittoja, käytännön teoriaa sekä sitä, miten asiat tositilanteessa etenevät. Öljyntorjuntaan osallistuvalla olisi hyvä olla edes perustiedot näistä kaikista.

Öljyonnettomuuksien yleisin syy ovat haaksirikot, mutta niiden lisäksi myös laittomat öljypäästöt. Öljy itsessään on myrkyllinen, erittäin hitaasti häviävä aine luonnossa. Mereen ja rannoille joutuessaan öljystä on haittaa kaikille lajeille aina linnuista ja hylkeistä ihmisiin saakka. Jo lyhytaikaiset muutokset voi aiheuttaa pitkäaikaisia vahinkoja ja haittoja. Onnettomuuden jälkeen erityisesti pitkäikäisten ja harvalukuisten lajien palautuminen voi kestää vuosia.

Koputetaan nyt niitä kaikkia mahdollisia puita, koska Suomessa ei ole käynyt mitään yhtä tuhoisaa, kuin esim. Meksikonlahden öljyonnettomuus tai Exxon Valdez -aluksen riuttaan törmääminen. Suomen rannikoilla vakavimmat öljyonnettomuudet ovat tapahtuneet 70- ja 80 -lukujen paikkeilla. Viimeisin isompi öljyntorjuntaoperaatio tapahtui Raahessa vuonna 2014, kun Rautaruukin tehtaalta pääsi vuotamaan noin 13 tonnia öljyä. Tämä olikin suurin rantaan ajautuneen öljyn torjuntaoperaatio Suomessa 30 vuoteen.

Suomessa rannikolla ja sisämaassa tapahtuvan öljytorjunnan päävastuu on alueellisilla pelastuslaitoksilla. Avomerellä tapahtuvan torjunnan päävastuu on Suomen ympäristökeskuksella. Onnettomuustilanteessa muut viranomaiset, kuten Rajavartiolaitos, poliisi ja puolustusvoimat antavat apua ensin mainituille. Jos öljyonnettomuus on suuri, puhdistus kestää pitkään ja käsipareja tarvitaan, pyydetään apuun vapaaehtoisia, jotka toimivat aina viranomaisen alaisuudessa. Viranomaisella on aina vastuu toiminnasta, sekä myös päätösvalta siitä milloin puhdistus ja pelastus lopetetaan.

 

Työturvallisuus ennen kaikkea

 

Kurssilla teoriaosuuden jälkeen menimme Mustikkamaan uimarannalle tekemään käytännön harjoittelua. Meillä ei ollut käytössämme täyttä varustusta ja öljyn virkaa toimitti turve. Silti harjoituksen aikana näki jo todella hyvin koko toiminnan sekä tarkan järjestelmällisyyden millä asiat täytyy hoitaa. Harjoituksessa teimme ikäänkuin pienimuotoisen simulaation aina varustautumisesta ja alueen rajauksesta öljyn keräämiseen ja likaiselta alueelta poistumiseen asti.

Öljy on haitallinen aine, joten työturvallisuusasiat on otettu erittäin vakavasti. Varustukset on tarkkaan määrätty, ja kaikki öljyntorjuntaan osallistuvat vapaaehtoiset vakuutetaan.

Vaikka meillä ei harjoituksessa ihan täyttä varustusta ollutkaan, meni valmistautumiseen yllättävän paljon aikaa. Pukeutuminen oli tarkkaa puuhaa, eikä sitä pystynyt yksin kokonaan tekemään. Etenkin teippausten kanssa tarvitsee kaverin apua. Tämä onkin yksi puoli siinä, miksi öljyntorjunta on hyvin vahvasti tiimityötä.

Käytännön harjoituksessa ollut kevytversio varustuksesta. Kuva: Katja Korhonen

Ensin puetaan omat, säänmukaiset vaatteet. Näiden päälle tulee sadeasu, joka suojaa vedeltä, öljyltä ja kylmältä. Tämän päälle tulee kertakäyttöhaalari, joka usein lopussa onkin sitten ihan öljyn peitossa. Jalkoihin tulee kumisaappaat. Lahkeet teipataan kumisaappaiden päälle. Käteen tulee puuvillahanskat, joiden päälle taas öljynkestävät kumihanskat. Nekin teipataan kiinni haalarin päälle, jotta mitään ei pääse sisään. Silmät suojataan suojalaseilla. Nenää ja suuta suojataan tarpeen mukaan hengistysmaskilla tai puolinaamarilla.

Kerroksia kokonaisuuteen tulee hyvästä syystä. Meillä oli harjoituksissa onneksi kiva, pilvinen ja hieman tuulinen sää. Mutta etenkin kuumana kesäpäivänä auringon porottaessa, täytyy tarkkailla omaa vointiaan. Lämpöhalvauksen vaara nousee jo kerrosten hiostavuuden takia. Muutenkin sitä omaa hyvinvointia täytyy tarkkailla, koska öljystä haihtuu ilmaan terveydelle haitallisia kaasuja. Tästä syystä hengitysmaskit ovatkin käytössä.

Henkilön toiminnot rajoittuvat heti hänen mentyään alueen likaiselle puolelle ja oltuaan kosketuksissa öljyyn. Tositilanteessa hanskat ovat heti öljyn peitossa, joten edes omaa nenää ei saa rapsuttaa. Ihokosketusta pitää välttää. Tässäkin vaiheessa tiimityön tärkeys tulee esiin, kun joudut menemään puhtaan kaverin luo pyytämään nenän rapsutusta.

 

Tarkka järjestelmällisyys on tärkeää

 

Ryhmät koostuvat noin kymmenestä henkilöstä. Jokaisella ryhmällä on ryhmänjohtaja, ja mahdollisuuksien mukaan yksi ensiaputaitoinen. Jokaisella ryhmällä on alue, jonka he hoitavat. Tämä alue rajataan, ja jaetaan likaiseen ja puhtaaseen puoleen. Likainen puoli tekee itse fyysistä puhdistamista, kun taas puhdas puoli avustaa heitä kaikessa tarvitsemassaan, kuten veden juomisessa tai vaikka juuri tässä nenän rapsuttamisessa. He auttavat myös likaisten vaatteiden riisumisessa, jolloin heistä itsestään tulee likaisen puolen työläisiä. Itse öljyn keräämiseen käytetään erilaisia lapioita ja harjoja. Öljyä kerätään muovipusseilla vuorattuihin ämpäreihin ja saaveihin.

Käytännön harjoitus oli erittäin hyödyllinen. Nopeasti huomasi, kuinka pienillä asioilla on merkitystä työskentelymukavuuteen, ja mitä tosipaikan tullen kannattaa ottaa huomioon. Niinkin yksinkertainen asia kuin hiusten kunnolla taakse kiinnittäminen vaikuttaa suuresti. Mikään ei ole rasittavampaa kuin naamaa kutittavat irtohiukset silloin, kun et niitä itse pysty siirtämään. Pieniä asioita, joilla on kuitenkin lopulta yllättävän suuri merkitys.

Käytännössä olikin paljon asioita, jotka olivat hankalampia kuin ensin olisin kuvitellut. Jo likaisten varusteiden riisuminen sellaisenaan on pieni operaatio. Öljyä kun ei saisi päästää leviämään puhtaalle alueelle. Tätä pyritään estämään mm. imeytysliinoilla, puhdistautumispisteellä ja sillä, että joku on aina auttamassa riisumisessa. Rannalta kerätty öljyinen materiaali on ongelmajätettä. Öljyiset kertakäyttöhaalarit menevät samaan jätteeseen. Muut varustukset menevät puhdistukseen.

Kurssi oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, ja yleisesti täynnä ihania ja asiasta kiinnostuneita ihmisiä ikään tai ammattiin katsomatta. Tämä olikin harvoja paikkoja missä kouluttajat lopuksi tokaisivat, että toivottavasti ei ikinä tavata, ainakaan tositilanteessa. Itselleni tämä kurssi antoi lisäintoa muille kursseille osallistumiseen.

Jos itse kurssia ei pysty käymään, niin onnettomuuden sattuessa ja vapaaehtoiseksi ilmoittautuessa saa paikan päällä pikaisen opastuksen työhön. Kukaan ei pääse työskentelemään ilman jonkinlaista alustusta ja oikeanlaista varustusta.

Jos havaitset maalla, meressä tai sisävesistössä öljyä, ilmoitathan siitä nopeasti hätänumeroon 112. Kaikki havainnot tulisi ilmoittaa, vaikka esimerkiksi öljyn määrä näyttäisi omaan silmään vähäiseltä.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen löytyy: https://wwf.fi/vaikuta-kanssamme/vapaaehtoistyo/oljyntorjuntajoukot/