Rakkautta ja Anarkiaa – Helsinki International Film Festival juhlii tänä vuonna 30-vuotista olemassaoloaan. Juhlavuosi näkyy myös Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Kavin syksyn ohjelmistossa sekä YLE:n Teema-kanavalla, joka esittää festivaaleilla esitettyjä elokuvia. Tässä Nörttitytöt muistelevat menneiden vuosien festivaalien elokuvia ja valmistautuvat tämän syksyn festivaaleihin.

Katja A:

Olen käynyt Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla vuodesta 1999, joten festivaalin alkutaival on valitettavasti jäänyt minulta kokematta. Minua festivaaleille ovat pääasiassa vetäneet aasialaiset elokuvat, joita ei ole päässyt juurikaan muualla päässyt elokuvateatterissa katsomaan. Rakkautta ja Anarkiaa on tutustuttanut minut sellaisiin ohjaajiin kuin Takashi Miike, Takeshi Kitano, Kim Ki-Duk, Park Chan-Wook ja Kyoshi Kurosawa. Lisäksi festivaali on avannut oven Bollywoodin ihmeelliseen maailmaan, ja siellä on tullut nähtyä myös hienoja indie-elokuvia ja eurooppalaista elokuvaa. Mieleen on jäänyt myös Shaw Brothers-retrospektiivi, jonka kävi esittelemässä elokuvatutkija David Bordwell sekä suomalaisista elokuvista Jalmari Helanderin lyhytelokuvat, joita esitettiin HongKong-elokuvien alku-elokuvina.

Tämän vuoden festivaaleilla odotan erityisesti korealaista Kim Jee-woonin toimintaelokuvaa The Age of Shadows Kyosho Kurosawan elokuvia sekä Lone Scherfigin historiadraamaaThe Finest. Myöskin Michael Winterbottomin ohjaamat Steve Cooganin ja Rob Brydonin matkaelokuvat kuuluvat Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalien perinteisiin. Tänä vuonna vuorossa The Trip to Spain.

The Age of Shadows. Lähde: Rakkautta & Anarkiaa – Helsinki International Film Festival

The Trip to Spain. Lähde: Rakkautta & Anarkiaa – Helsinki International Film Festival

 

Menneiden vuosien festivaaleilla on ollut paljon hienoja elokuvia, joista tässä ehkä ne mieleenpainuvimmat

Ringo Lam: Full Alert (R&A 1999) – Tämä oli se elokuva, joka sai minut ensimmäistä kertaa festivaaleille. Vauhdikasta toimintaa, takaa-ajoja ja ammuskeluja eli 90-luvun HongKong-elokuvaa parhaimmillaan. Lau Ching-Wanista tuli yksi suosikkinäyttelijäni ja sitä hän on edelleen..

Kim Ki-Duk: The Isle (R&A 2001) – Tämä ei ehkä ole ohjaajan paras elokuva, mutta elokuvan kaksijakoinen tunnelma tekee siitä omanlaisensa. Elokuvan alkupuolen seesteinen ja harmoninen tunnelma vaihtuu ahdistavaksi ja kauheaksi. Mutta lopputulos on kaikesta huolimatta hieno vaikkakin hämmentävä.

Karan Johar: Kabhi Khushi Kabhie Gham (R&A 2002) Muistan, kuinka mietin, että miten jaksan katsoa nelituntisen elokuvan. Mutta tämähän olikin niin hieno kokemus, että ei tarvinnut katua. Elokuva oli varsinainen tunteiden vuoristorata, jossa sai samaan aikaan itkeä ja nauraa. Tanssikohtaukset oli sellaisia, että teki mieli tanssia, ja muutenkin elokuva jäi mieleen niin, että se on tullut katsottua uudestaankin. Tämän jälkeen Bollywood-elokuvat ovat olleet festivaalien vakioita.

Satoshi Kon: Paprika (R&A 2007) – Visuaalisesti upea anime, joka on samalla outo ja koukuttava. Unimaailman ja todellisuuden rajamailla häilyvä elokuva on persoonallinen ja ikimuistettava.

Wong Kar-Wai: Ashes of time (redux) (R&A 2008) – Olin nähnyt elokuvan aikoinaan videolta, mutta en jostain syystä kauheasti pitänyt siitä. Mutta kun elokuvan näki koko komeudessaan valkokankaalta, tuntui, että katsoi ihan eri elokuvaa. Visuaalisesti upea elokuva pääsi oikeuksiinsa elokuvateatteriesityksessä ja elokuvan tarinakin avautui ihan uudella tavalla.

Ben Wheatley: The Sightseers (R&A 2013) – Hillittömän mainio brittikomedia erään pariskunnan lomaretkestä, jossa tapahtuu kaikenlaisia outoja sattumuksia. Elokuvassa on loistavaa tilannekomiikka ja mustaa huumoria. Tässä elokuvassa jos missä on sekä rakkautta että anarkiaa. Ben Wheatleyn elokuvia on tämän jälkeen tullut seurattua erittäin innolla.

Katja K:

Olen käynyt Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla vaihtelevan runsaasti vuosien varrella, mutta oikeastaan vasta vuodesta 2010 lähtien Helsinkiin muuton jälkeen. Suurin osa festivaalihistoriasta on siis itselleni kokematonta. Joskus kun aikataulut eivät ole antaneet periksi, ovat lähes koko festivaalit jääneet käymättä, kun toisinaan on pystynyt istumaan useita hyviä elokuvia läpi. Festivaaleilla olen usein kohdannut mukavia yllätyksiä ja helmiä. Kertaakaan ei ole tullut vastaan elokuvaa, johon olisin katunut lipun ostamista. Itse tuppaan valitsemaan katsottavaksi elokuvia, jotka kuulostavat sopivan kummallisilta, kieroilta tai kiehtovilta, genreen tai tekijöihin katsomatta. Tänä vuonna voisi ottaa edes yhden ihan sattumanvaraisesti valitun elokuvan, jotta päätyisi katsomaan sellaista mitä muuten ei ehkä valitsisi.

Listasin muutamia sellaisia elokuvia, jotka ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta. Suurin osa näköjään lähivuosien varrelta. Johtuneeko lie omasta muistista vai elokuvista, kuka tietää. Muitakin hyviä toki on ollut, mutta nämä ovat syystä tai toisesta jääneet päällimmäisenä itselleni mieleen.

Rakkautta ja Anarkiaa vuosien varrelta. Kuva: Katja Argillander

Christian Desmares, Franck Ekinci: April and the extraordinary world (R&A2016) – Vaihtoehtoiseen steampunk todellisuuteen vuonna 1941 sijoittuva animaatio, joka pohjautuu sarjakuvataiteilija Jacques Tardin töille. Mahtavaa mielikuvitusta, hyviä hahmoja sekä visuaalisesti upeaa tyyliteltyä animaatiota vauhdikkaassa seikkailussa.

Yorgos Lanthimos: The Lobster (R&A2015) – Ihanan absurdi elokuva maailmasta, jossa sinkuille annetaan 45 päivää aikaa etsiä itselleen kumppani, tai heidät muutetaan eläimiksi. Niin hauska, absurdi ja kauhea samaan aikaan. Elokuvan aikana vieressäni istui paheksuva katsoja, joka kesken elokuvaa kummasteli ääneen että onko tämä muka hauskaa. Minusta oli.

Tomm Moore: Song of the sea (R&A 2015) – Mielettömän kaunis käsinpiirretty animaatio, joka perustuu irlantilaiseen kansantaruun. Pohjasävyltään melankolinen elokuva ihastutti ja kosketti.

Daniel Kwan, Daniel Scheinert: Swiss Army Man (R&A 2016) – On väärin väittää että tämä elokuva olisi vain yksi iso pieruvitsi. Hienot roolityöt, koskettava, sopivan kummallinen, ja ah, niin hauska. Tarvitsee hieman kieroa huumorintajua. Festivaalinäytöksessä jotkut poistuivat kesken näytöksen.

Tobias Nölle: Aloys (R&A 2016) – Mukavan omalaatuinen ja visuaalisesti hieno elokuva yksityisetsivästä, joka saa yllättävän puhelun naiselta. Näin juoni todella yksinkertaisesti kerrottuna. Elokuva ei ole millään tavalla täydellinen, mutta todella mielenkiintoinen uutuus ja ohjaajan ensimmäinen pitkä debyytti, joka antaa innolla odottaa hänen seuraavia töitään.

David Michôd: The Rover (R&A 2014) – Dystopiaelokuva ja moderni länkkäri, joka sijoittuu aikaan 10 vuotta globaalin romahduksen jälkeen. Elokuva jakaa mielipiteitä, mutta itse pidin sen kerronnasta, visuaalisuudesta ja minimalistisuudesta. Vaikka ollaan yhteiskunnan raunioilla, niin elokuvan pääpointti ei ole sen kuvaamisessa, vaan hyvin henkilökohtaisessa matkassa.

Mizuho Nishikubo: Giovanni’s Island (R&A 2014) – Käsinpiirretty japanilainen animaatio, joka pohjautuu tositapahtumille, pieneen japanilaiseen saareen jonka Neuvostoliitto miehitti toisen maailmansodan lopulla. Samaan aikaan yhtä hieno ja surullinen elokuva. Kyllä minulla meni tunteisiin.