Ursula K. le Guin: Harhakaupunki

 

Kirjan kansi, saatu kustantajalta. iStockphoto 2012.

 

Suomennos: Jyrki Iivonen
Ilmestymisajat: Englanninkielinen alkuteos 1967, suomennettu 2012
Julkaisija: Avain
Kustantaja: BTJ Finland Oyj

Mistä kirja kertoo?

Maan tieteellinen ja teknologinen kulta-aika on takanapäin ja ihmiset asuvat hajanaisina ryhminä. Lähes kaikkia yhdistää kuitenkin pelko valtaapitävää Shing-ryhmittymää kohtaan. Tulevaisuuden maan syrjäiseen kolkkaan saapuu muistinsa ja puhekykynsä menettänyt, huonokuntoinen kissamainen muukalainen. Lapsenomaisen, mutta epäilyksiä herättävän vieraan annetaan jäädä eloon, häntä opetetaan ja hän saa nimekseen Falk. Eräänä päivänä Falkin on kuitenkin jätettävä yhteisö ja rakkaansa. Matka Es Tochin kaupunkiin alkaa, missä Falk saa tietää kuka hän on. Harhakaupunki on itsenäinen osa Hain-sarjaa.

Hitaasti käynnistyvä, mutta lopulta mukaansatempaava kirja

Vaikka le Guin on arvostettu science fiction -kirjailija, hän ei ole koskaan kuulunut henkilökohtaisiin suosikkeihini. Enkä varsinaisesti osaa sanoa, miksi näin on. Myönnettäköön, että olen lukenut le Guinin teoksia vain suomennettuina. Ehkä alkukielisissä versioissa on jotain mikä ei välity käännettäessä.

Ensi tämäkin teos tuntuu hienoiselta pettymykseltä. Vaikka alkuasetelma onkin mielenkiintoinen, kenellekään ei liene yllätys mitä tapahtuu seuraavaksi. Päähenkilö lähtee vastentahtoisesti häntä hoivanneiden seurasta ja matkallaan hän tapaa sekä ystäviä että vihollisia. Osa kohtaamisista on kuitenkin mielenkiintoisia persoonallisten,selkeästi toisistaan poikkeavien, henkilöhahmojen takia. Kuitenkin vasta Falkin saavuttua Es Tochiin tarinasta tulee vangitseva. Lukija uppoaa täysin valheiden, petosten, elämän pyhyyteen liittyvien moraalisten tulkintojen ja psykologisten pelien maailmaan. Falkin pyrkimys muistaa sekä kaksi eri elämäänsä, että yhdistää kaksi eri identiteettiä ovat myös loistavia ideoita le Guinilta.

Lukukokemuksen parasta antia oli tekstin sisään upotetut runolliset tilannekuvaukset. Varsinkin kirjan aloitus saa lukijan pauloihinsa. Myös teoksen maailma on mielenkiintoinen. Toisaalta se tuo mieleen dystopian, jossa on erilaisia ihmisryhmiä, erakoita ja yksi hallitseva joukko. Toisaalta kirjan maailma on sekoitus menneen maailmaan maaseutua ja raunioita (maailman, jonka jokainen tunnistaa menneisyyteen kuuluvaksi, vaikka ei osaa sijoittaa sitä historiaan) ja tulevaisuuden teknologiaa. Ideaa on käytetty myöhemminkin scifissä. Lisäksi le Guin on lisännyt maailmaansa satuperinteestä tuttuja puhuvia eläimiä. Lukijalle tuttujen elementtien yhdistäminen tulevaisuuden visiointiin antaa lukijalle oivalluksen hetkiä ja tekee maailmasta myös helposti lähestyttävämmän.

Kenelle kirja sopii?

Harhakaupunki on lukemistani Le Guinin teoksista paras. Luonnollisesti suosittelen sitä kaikille le Guinista pitäville. Toisaalta myös dystopioista pitävien kannattaa tarttua kirjaan.

 

Ihan söpö naapurin tyttö.