Käsittelemäni aihe on oikeastaan universaalisti kaikkea nyky-faniutta koskeva, ja halutessaan otsikon paikalle voisi hyvin laittaa Keskimaan, Whoovianit tai vaikkapa Marvel-sarjakuvat. Kohonnut tietoisuus siitä, että nykyviihde käsittää lähinnä valkoisia miehiä, on luonut jokaiseen fanikulttuuriin paineen tuoda enemmän esille naisia, muita etnisyyksiä ja muita sukupuolisuuntautumisia. Muutos on aina vaikeaa, joten tämäkin muutos on herättänyt vaihtelevasti soraääniä, ja perehdyn näihin oman faniuteni eli Star Wars -universumin kautta. Kirjoituksen pohjana on ärsyyntymisen kautta seurannut kommenttini kansainvälisellä pelisivustolla sekä historiani tyttönä, jonka elämässä Star Wars on aina ollut mukana. Pohdintani ei perustu tutkimuksiin tai haastatteluihin, vaan on oman pienen pääni yritys ymmärtää, mistä ongelma voisi olla lähtöisin ja onko sillä mitään pohjaa.

Jätän tarkoituksella kirjojen, pelien ja sarjakuvien muodostaman laajennetun universumin eli Expanded Universen hyvin vähäiselle käsittelylle. Ensinnäkin en itse koskaan perehtynyt vanhan laajennetun universumin kirjoihin tai sarjakuviin, koska oma saagani päättyi viimeiseen elokuvaan. Toiseksi elokuvauniversumin levittäytymisen seurauksena muodostuneista kirjoista, sarjakuvista ja peleistä voi jokainen valita mieluisensa osat, mutta elokuvat ovat osa jokaisen fanin maailmaa, joten niissä tapahtuvat muutokset vaikuttavat eniten faniuteen.

Kauan sitten, kaukaisessa faniudessa

Kuten Family Guyn Star Wars -spesiaalissa osuvasti todetaan, universumissa oli alun perin vain kaksi naista: Prinsessa Leia sekä Kapinaliiton johtohahmo Mon Mothma. Näin vähäisestä otannasta on vaikea kenenkään tehdä ongelmaa, vaikka molemmat naiset olivatkin omalta osaltaan edistyksellisiä: vahvoja, itsenäisiä naisia, jotka johtivat sotilaita tai pelastivat ryhmänsä pulasta. Asia ei juuri muuttunut vanhan trilogian edetessä tai edes prequel-trilogian aikana (episodit I-III eli saagan esinäytös): Naishahmoja ilmestyi lisää erityisesti kuvitettujen oppaiden sivuille, mutta suurin osa hahmoista oli elokuvissa täysin taka-alalla, usein ilman vuorosanan vuorosanaa. Ensimmäistä kuutta Star Wars -elokuvaa voikin hyvin kuvailla miesten seikkailuelokuviksi: Indiana Jones -tyyppiseksi elokuvaksi, jossa mies pelastaa maailman ja nainen pyörii taka-alalla auttamassa. Totta, Leialla ja Padmella oli omat kohokohtansa, mutta myös omat nöyryytyksensä: tuskin on kovin monta fania, joille ”episodi 6 + Leia” tuo ensimmäisenä mieleen Endorin kiituriajon eikä kultaisia bikineitä.

Prinsessa Leia. Kuva: starwars.com

Oranssi uhka

Moni kuvittelee naisistumisen olevan puhtaasti Disneyn syytä, mutta ensimmäisiä murinoita saattoi kuulla jo Lucas-omistuksen aikoihin. Näille oli usein syynä hyvin yksittäinen hahmo:

Ahsoka Tano. Kuva: starwars.com

Ahsoka Tano, Anakin Skywalkerin padawan, joka kehtasi olla rasittava nuori tyttö. Ahsoka oli monien, myös minun, ärsytyksen kohde Clone Wars -sarjan aloittavassa elokuvassa, jossa nuori padawan hyppii mestarinsa silmille, esittää kaikkitietävää ja vie ruutuaikaa. Pitäisin hyvin mahdollisena, että Ahsoka karkoitti animaation parista useammankin ihmisen alkukausien käytöksellään. Tämä murina jäi kuitenkin lopulta lähinnä pienen piirin mutinaksi, joko siksi että piiri lopetti sarjan seuraamisen ”lasten sarjana,” tai koska Ahsoka kasvaa ja kehittyy sarjan aikana uskomattoman kauniisti. Ärsyttävästä, yliyrittävästä kakarasta muodostuu ikäänsä viisaampi, omaa sydäntään seuraava nuori aikuinen, ja lopulta monien, myös minun, lempihahmo koko saagassa. Hahmon sukupuolta tärkeämpää oli hahmon kehityskaari yhdessä katsojien ja sarjan ikääntymisen kanssa, minkä vuoksi sarjan kannattajien määrä vain kasvoi sen edetessä kohti äkillistä päätöstään. Clone Wars sekä Disney-oston myötä muodostunut Rebels edustavat kuitenkin jonkin verran marginaalista osaa Star Wars -universumista, jonka fani voi halutessaan hylätä usean verukkeen turvin. Niinpä lienee paikallaan hypätä kehityksen seuraavaan vaiheeseen: uusiin elokuviin.

Pinkki herää

Uusi elokuvasukupolvi on luonut faneille aivan uuden tilanteen: Niiden kaikkien päähenkilö on nainen. Eikä sekään vielä, vaan naisia on nykyään joka ruudussa. First Order, Vastarintaliike, jopa rakastettu vanhan hyvän ajan Kapinaliitto: naissotilaita, -lentäjiä ja -teknikoita on nykyään kaikkialla, ja suurin osa heistä jopa puhuu. Myönnän itsekin, että oli hieman outoa katsoa Rogue One -elokuvan Kapinaliittoa, jossa naisia on lähes puolet kaikista näkyvistä hahmoista. Jäin mielessäni miettimään, mitä näille kaikille tapahtuu tämän elokuvan ja Episodi IV:n välissä, jonka aikaisessa universumissa naisia oli siis enää kaksi jäljellä…

Myös naispäähenkilöiden esiintymisessä on tapahtunut suuri muutos. Määrillisestä muutoksesta ei ole kyse, sillä molemmissa elokuvissa naishenkilöiden määrä on selvästi mieshenkilöitä vähäisempi, ja parhaimmillaankin puhutaan 2-3 naispäähenkilöstä. Sen sijaan naishenkilöiden teoissa ja näiden tekojen seuraamisessa on tapahtunut voimakas laadullinen muutos: kamera seuraa naishahmoja suurimman osan elokuvasta, helposti jopa niin, ettei paikalla ole yhtään miestä. Tämän lisäksi uuden trilogian jedi-ehdokas on nainen, Kuolontähden piirustusten toimittaja on nainen, Vastarinnan paras pilotti on…Huh, luojan kiitos se menee edelleen miehelle! Elokuvien toiminta pyörii kuitenkin huomattavasti aikaisempaa enemmän naishahmojen ympärillä, vaikkei edelleenkään täysvaltaisesti. Erityisen kovaa tämä on puhuttanut The Force Awakensin kanssa, sillä Rogue One on sentään vain ”oheiselokuva” eikä ”numeroelokuva” (muille kuin Star Wars -faneille tiedoksi, että näiden vaikuttavuudella fanikuntaan on isoja eroja).

Viimeinen isku tuli pääsiäisen alla, kun Star Wars -perheen uusin animaatio paljastettiin:

Tyyli-otsikko. Kuva: starwars.com

Kyseessä oli uusi animaatiosarja, mutta ei suinkaan toivottu Detours -komedia, ei Dave Filonin uusin projekti, ei edes toimintasarja. Kyseessä oli noin 3-minuutin nettivideoista koostuva tyttöjen sarja, ja sen kylkiäisenä aiottiin vielä myydä nukkeja. Ei kalliita keräilynukkeja, ei tarkkoja Black Series -sarjan toimintafiguureita, vaan puhtaasti tyttöjen nukkeja. Tämä oli vanhalle fanikunnalle suuri muutos, sillä aikaisemmin mainonta on keskittynyt lähes täysin miehiin tai edes neutraalisti nörtteihin. Ensimmäistä kertaa oli ilmestynyt Star Wars -tuote, joka oli hyväksyttävämpi 9-vuotiaalle tytölle kuin 40-vuotiaalle miehelle.

Onko hahmon sukupuolella väliä?

Yllä on aiheen kysymyksistä tärkein: Onko hahmon sukupuolella lopulta väliä universumissa, jossa on käveleviä karvamattoja ja lentävän kääpiönorsun näköisiä olentoja? Onko hahmon sukupuolella yleisestikään väliä, jos tarina ei suoraan liity tiettyyn sukupuoleen? Kyseessä on vahvasti mielipiteiden ja omien arvomaailmojen värittämä kysymys, johon ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jokainen luo kysymykseen oman mielipiteensä ja oman vastauksensa.

Pääsiäisen alla Star Wars Celebrationissa sivuttiin aihetta Heroines of Star Wars -paneelissa (kiinnostuneille linkki tässä). Kyseinen paneeli alkoi omaan makuuni liian feministisenä, mutta päätyi lopulta mielipiteeseen, johon itse yhdyn: Hahmoissa tärkeintä ei ole hahmon sukupuoli, vaan se, että hahmo on hyvä. Hyvän hahmon määritelmä riippuu suuresti mediasta sekä sen kohderyhmästä, minkä vuoksi yksikään Game of Thrones -sarjan hyvä hahmo ei olisi hyvä hahmo ystävyyttä korostavassa My Little Pony -sarjassa. Hyville hahmoille on kuitenkin yhteistä se, että niillä on jotain annettavaa tarinalle, hahmojen tarina on mietitty ja suunniteltu, ja hahmot puhuttelevat kohdeyleisöään. Niinpä fanien ikäskaalan ollessa laaja voi hyvän hahmon määritteleminen olla vaikeaa, ja jokaisella fanilla on oma käsityksensä hyvästä hahmosta. Jos hahmo on kuitenkin riittävän hyvä, on sen sukupuolella harvoin väliä, ja mielestäni tämä on se, mihin hahmojen kanssa tulisi ensisijaisesti pyrkiä kiintiösukupuolien sijaan.

Prinsessa Leia ja Padmé käyvät tässä hyvin esimerkkinä: Oma lapsuuteni osui prequel-trilogian ja vanhan trilogian uusintaversioiden aikaan, enkä koskaan kokenut kumpaakaan naishahmoa erityisen kiinnostavaksi. Edes nämä kaksi tärkeää naista Skywalkereiden saagassa eivät saaneet valomiekkaa tai avaruusalusta, eivätkä he kukistaneet suurta pahaa tai tuhonneet massiivisia avaruusaluksia. Heillä saattoi olla omat mielipiteensä, mutta suuret teot jäivät mieshahmojen harteille. Oli tarkoitus miten hyvä tahansa, niin 7-11-vuotiasta lasta ei tällaisessa elokuvassa kiinnosta se, kuka on poliittisesti oikeassa tai käyttää sanojaan parhaiten, vaan se, kenellä on hienoin avaruusalus. Nykyään voin pitää Leiaa hyvänä hahmona, mutta ollessani elokuvien kohdeikäryhmää jäi hän auttamatta Han Solon ja Luken jalkoihin. Padmélle kävi osaltani vielä huonommin, ja ilman Clone Wars -sarjaa en todennäköisesti pitäisi hahmosta ollenkaan.

…Mutta miksi sukupuolella on oikeasti vähän väliä

Sukupuolta ei kuitenkaan voida kokonaan poistaa yhtälöstä, sillä vanhakantainen valkoisen miehen ylivalta viihteessä on voimakkaasti maailmaa vääristävä. On tosin hyvä ottaa huomioon, että tämä koskee myös miehiä, ei pelkästään naisia (erityisesti pelipuolella tämä on voimakkaasti korostunut). Sekä tyttöjen että poikien on hyvä tutustua viihteen kautta erilaisiin miehiin, naisiin, poikiin ja tyttöihin ja törmätä myös siihen vaihtoehtoon, että poikaa pelottaa mutta tyttöä ei. Kaikista pojista ei kasva valtavia lihaskimppuja, eikä kaikille tytöille kehity isoja rintoja. Jokainen meistä on eri tavalla herkkä, rohkea, ujo, epävarma ja vahva, ja näitä piirteiden eri yhdistelmiä on tärkeä tuoda esille kaikissa sukupuolissa ja kaikissa medioissa.

Ihmisillä on hyvin yleinen tapa eläytyä eniten itseään muistuttavaan henkilöön, ja eläytyminen on sitä vahvempaa mitä enemmän hahmo kyseistä yksilöä muistuttaa. Yhteneväiset piirteet voivat olla luonteenpiirteitä tai ulkoisia piirteitä, ja vaikka yhteiskuntamme korostaa voimakkaasti sisäistä kauneutta on tosiasia, että ulkonäölläkin on väliä. Erityisesti vähemmistöjen lapsille itsensä kaltainen hahmo tekemässä suuria ja ihmeellisiä tekoja voi olla huomattavasti merkittävämpää kuin luonteeltaan täysin katsojaa vastaava hahmo. Myöskään sukupuolen merkitystä ei voi vähätellä: Monella naispuolisella Star Wars -fanilla, niin myös itselläni, fanius on syventynyt vasta parempien naishahmojen myötä. Hyvä esimerkki tästä on jouluna ensiesiintymisensä tekevä Rose, ensimmäinen etualalla oleva aasialainen naishenkilö Star Wars -universumissa, joka on varmasti monen tytön idoli (jos ja) kun hän on yhtä upea kuin muut uudet hahmot.

Voiko naisistumisesta olla haittaa?

Kuten aikaisemmin sanoin, hahmon sukupuolta tärkeämpää tulisi olla hahmon tärkeys tarinalle. Voimakas tarve tehdä hahmoista monimuotoisempia voi helposti johtaa ylilyönteihin, jolloin muutosta pelkäävät saavat lisää syitä pelätä muutosta, ja muutosta haluavat joutuvat pettymään stereotyyppisestä, täysin asiaa ymmärtämättömästä tulkinnasta. Tämä on yleisempää muiden seksuaalisten suuntautumisten kanssa, mutta ongelmaa esiintyy myös naishahmoissa.

Pakotettu naisistuminen voi helposti johtaa kahteen eri ääripäähän: stereotyyppiseen naishahmoon tai ylikompensoituun naishahmoon. Stereotyyppinen naishenkilö on usein seinäkoriste, juonelle täysin turha hahmo joka on liimattu mukaan ”koska on pakko.” Pahimmassa tapauksessa naishahmon mukaan liittämisestä tehdään vielä valtaisa haloo, jolloin hahmon turhuus korostuu entisestään. Tämä ei edistä hyvää asiaa ollenkaan, ja johtaa siitä ärsyyntyvien syvään paheksuntaan. Monissa miehille suunnatuissa toimintaelokuvissa, kuten Transformers-elokuvat (joista allekirjoittanut pitää), pakollinen naishenkilö on korkeintaan pulaan joutuva kirkuja.

Ylikompensointi johtaa puolestaan helposti Mary Sue -ilmiöön: Termiä käytetään kaikesta onnistuvasta naishenkilöstä, joka ei kuitenkaan välttämättä ole aktiivisesti omasta etenemisestään päättävä hahmo. The Force Awakens -elokuvan Reytä on kritisoitu Mary Sue -hahmoksi, mikä johtuu kuitenkin enemmän Reyn puutteellisista virheistä, ei niinkään hänen ylivoimaisista kyvyistään (mitkä kyseisessä universumissa ovat lopulta aika perustason kykyjä). Mary Sue -termiä käytetään harvoin mieshenkilöistä, mutta näille ylivoimaisuus annetaan myös usein huomattavasti helpommin anteeksi. Termi on hyvin epäreilu ja sillä on helppo halventaa vahvan naishenkilön voimaa, mutta toisaalta ymmärrän myös ylivoimaisuuden tuoman dilemman: tarkoituksena on kuitenkin osoittaa naishenkilö samanarvoisena kuin mieshenkilö, ei parempana. Valitettavasti raja vain on erittäin hento, ja voimakkaimmat vastustajat tekevät väärilläkin perusteilla vahvasta naishenkilöstä Mary Suen, mutta tässä tasapainossa voi myös onnistua: Ahsoka Tano sekä Rebels-sarjan Hera ja Sabine ovat erittäin onnistuneita miesten kanssa tasa-arvoisia naisia, jotka ovat vahvoja mutta eivät ylivoimaisia. Tämä on siis tehtävissä, mutta vaatii tarkkaa tasapainoa. Onneksi mieshahmoissa on nähtävissä samaa tasapainottumista, ja mielestäni The Force Awakens -elokuvan uudet päähenkilöt onnistuvat kaikki olemaan tasavertaisia niin heikkouksissaan kuin vahvuuksissaan.

Onko naisistumisesta hyötyä?

Kuten kirjoituksesta on todennäköisesti käynyt ilmi, en itse koe suurta tuskaa Star Wars -universumin sukupuolijakaumasta. Minulle tärkeämpää on hyvin kehitetty, tarinalle ja universumille tärkeä hahmo, joka kasvaa virheistään huolimatta (tosin valomiekasta ei koskaan ole haittaa, varsinkaan jos niitä on kaksi). Tämä pätee todennäköisesti suurimpaan osaan faneista. Mutta naisistumisen myötä fanit ovat joutuneet miettimään omaa suhtautumistaan elokuviin, kulttuuriin ja muihin ihmisiin, ja olen vahvasti sitä mieltä, että pieni näkökulman muutos tekee jokaiselle ihmiselle hyvää.

Olen myös varma, että sarjan naisistumisesta on erityisesti hyötyä nuorille fanitytöille. Oman nuoruuteni ajan faniuteni oli lähinnä vain outo piirre: Star Wars ei ollut tytöille, eivätkä sitä ketkään muut tytöt edes katsoneet. Edelleenkin nörttipiireissä saa sekä mies- että naispuolisilta ihmisiltä aluksi hyvin yllättyneen katseen, kun kertoo olevansa Star Wars -fani. Eikä siis vain mikään elokuvia katsova ihminen, vaan sellainen joka keräilee taidekirjoja, tauluja ja lukee poikkileikkauskirjoja avaruusaluksista. Sarjan naisistuminen mahdollistaa sen, että pienten tyttöjen on huomattavasti hyväksyttävämpää pitää sarjasta, ja se voi johtaa myös siihen, että Star Wars saattaa joku päivä päätyä tyttöjen leikkeihin. Optimaalisinta tietenkin olisi, että kaikki materiaali olisi oikeasti universumia avartavaa, tai ainakin hieman vähemmän lelumyyntiä varten, mutta Forces of Destiny on jo hyvä alku. En malta odottaa, että pihoilla leikkivät tytöt kinaavat Sabine-nukesta Bratz-nuken sijaan, ja Ahsoka päätyy varmasti omaan hyllyyni heti julkaisun jälkeen.

Forces of Destiny -julkaisu, Star Wars Celebration 2017. Kuva: starwars.com