Rahan ruhtinaat -kirjan kansi. Julkaisija ja kuva Atena Kustannus Oy

Raha voi olla vaikea asia. Sen puute luo stressiä, se ei välttämättä aiheuta onnellisuutta ja siitä harvemmin halutaan puhua. Kuitenkin raha on jokaisen elämässä tavalla tai toisella läsnä ja ilman sitä maailmassa on vaikea pärjätä. Ja vaikka raha ei pahemmin kiinnostaisi, niin pankkikriisit ja varsinkin niiden vaikutukset koko maailmassa kiinnostavat; jos ei muuten, niin miten ne vaikuttavat Suomen tai omaan talouteen.

Rahoitusalan keskukset, City Lontoossa ja Wall Street New Yorkissa, ovat kiehtovia paikkoja täynnä kiireisiä ihmisiä puvuissaan. Tiedäthän sen mielikuvan meklareista huutamassa puhelimeen ja toisilleen paperit kädessään. Kuka ehtii myydä ja ostaa osakkeet parhaimpaan hintaan. Mutta vaikka rahamaailmasta on tehty mm. elokuvia, uusimpana The Wolf of Wall Street, niin tavallisella ihmisellä ei ole ollut mahdollisuuksia kurkistaa tuohon maailmaan syvemmin ilman, että pyrkii sinne töihin. Onneksi nyt on.

Toimittaja Joris Luyendijk kiinnostui rahoitusalasta, pääsi haastattelemaan noin kahtasataa alalla työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä ja kirjoitti aiheesta kirjan, Rahan ruhtinaat – matka pankkiirien suljettuun maailmaan. Minulle kirja oli kiehtova läpileikkaus rahoitusalasta, siellä työskentelevistä ihmisistä sekä toimenkuvista. Ei ole vain meklareita, on myös juristeja, sijoitusneuvojia, analyytikoita jne. On mm. osakkeita, rahastoja, fuusioita, yritysostoja, velkakirjoja, lainoja, monimutkaisia ratkaisuja sekä lainojen paketointia sijoitustuotteiksi. On myös pieniä yrityksiä, isompia yrityksiä sekä valtavia jättejä, kuten yrityssaneeraukseen vuonna 2008 hakeutunut Lehman Brothers.

Luyendijkin tekemät haastattelut näkyvät kirjassa hyvin. Hän kuvailee haastateltaviaan, millaisissa paikoissa he työskentelevät, mitä he työkseen tekevät ja millaiset kahdenväliset tapaamiset ovat olleet, kuitenkaan kenenkään yksityisyyttä vaarantamatta ja ketään tunnistamatta. Haastateltavien tarinoiden lisäksi Luyendijk avaa myös vuoden 2008 finanssikriisiä, siihen johtaneita syitä, rahoituslaitosten toimintaa ja niiden eri osia, erilaisia toimenkuvia ja titteleitä sekä työtekijöiden kohtelemista ja palkkioita. Kirjan kieli on sujuvaa ja nopealukuista, joten sivuja tulee ahmittua huomaamatta. Samaan aikaan kirjan parissa siis sekä viihtyy, että oppii jotain.

Kirjaa lukiessani suhtautumiseni rahoitusalalla työskenteleviä kohtaan muuttui. Alussa ajattelin stereotyyppisesti rahoitusalalla työskentelevien olevan itsekkäitä ja opportunisteja sekä luultavasti myös joko ahneita tai rahan sokaisemia. (Tässä välissä on hyvä kertoa etten tietääkseni tunne henkilökohtaisesti yhtään rahoitusalalla työskentelevää henkilöä.) Kuitenkin kirjaa lukiessani tajusin, että vaikka osa alan työntekijöistä saattaisi olla ahneita tai itsekkäitä, niin ala ei välttämättä juuri tällaisia ihmisiä houkuttele. Enemmänkin vaikuttaa alan yritysten toimintakulttuuri ja työntekijöiden kohtelu.

Ja se kohtelu ei vaikuttanut olevan mitenkään miellyttävää. Toisaalta työntekijä saattoi menestyä ja päästä neuvottelemaan itselleen suuria palkkoja ja bonuksia. Mutta toisaalta pomot saattoivat kohdella työntekijöitä tylysti, työpäivät olivat pitkiä, 10-15 tuntia, ja potkut saattoivat tulla milloin vain, jopa ilman omaa syytä. Lisäksi potkut saaneen ei välttämättä edes annettu käydä keräämässä tavaroitaan tietojen varastamisen pelossa, vaan hänet ohjattiin saman tien ulos ja hänen henkilökohtaiset tavaransa tuotiin hänelle ulko-ovelle, ellei poispotkittu ollut kerännyt tavaroitaan ennakoivasti ennen potkujaan. Haastateltavat puhuivatkin raa’asta menosta ja pelon kulttuurista. Sama pelon kulttuuri ja pelkääminen vaikuttivat myös kirjoittajan vaikeuteen löytää haastateltavia ja haasteltavien halukkuuteen pysyä nimettöminä.

Luyendijk pääsi myös haastattelemaan valvojia. Siis heitä, jotka tarkkailevat rahoituslaitosten toimintaa ja pyrkivät paljastamaan väärinkäytöksiä ja huijauksia. Samoin rahoituslaitoksilla on oma sisäinen valvontansa, joka tutkii riskejä ja asioiden laillisuutta. Kuitenkin suuret rahoituslaitokset ovat paisuneet valtaviksi, joten valvonnan, sekä ulkoisen että sisäisen, tehokkuudesta ei saanut kovinkaan hyvää kuvaa. Nimittäin ulkoinen valvonta saattoi olla pankin antaman lausunnon varassa ja pankin johto ei välttämättä tiedä mitä kaikkea pankki myy. Lisäksi rahoitustuotteen, esim. monimutkaisen johdannaisen, myyjä ei välttämättä tiedä mitä myy tai miten kyseinen johdannainen edes toimii. Hän taas on kyseisen johdannaisen kehittäjän antamien tietojen varassa ja kyseinen kehittäjä on voinut saada pankin sisäisen valvonnan hyväksynnän kyseiselle johdannaiselle kaunistelemalla sen riskejä ja saamalla kyseinen johdannainen näyttämään yksinkertaisemmalta kuin se todellisuudessa on.

Kirjaa lukiessa Luyendijkin kuvaus rahoitusmaailmasta lentokoneena, jossa me kaikki olemme kyydissä mutta jonka ohjaamo on tyhjä, alkoi vaikuttamaan enemmän ja enemmän todelliselta. Rahoitusala vaikutti pelon kulttuureineen ja toimintatapoineen mädältä ja korjausta tarvitsevalta. Mutta rahoitusala tai alalla työskentelevät ihmiset eivät ole yksin syyllisiä kriiseihin. Koko nykyinen kulutuskulttuuri, jatkuvan talouskasvun ihannointi ja kotitalouksien velkaantuminen ruokkivat rahoitusalaa, monimutkaisia rahoitusalan tuotteiden kehittämistä ja kuplien syntymistä sekä kasvamista.

Suosittelen lukemaan Rahan ruhtinaat. Vaikka rahoitusmaailma ei kiinnostaisi, niin minusta kirja on sivistävä ja rahoitusalaa avaava. Kaikista uhkakuvista ja kriiseistä huolimatta kirja ei masentanut ainakaan minua, vaan antoi jopa toivoa. Ymmärtämällä rahoitusalaa ja sen toimintatapoja sekä sen valvontaa ja sisäpiirejä, voimme muuttaa sitä. Lukemalla aiheesta emme ole vain luulojen ja mututuntumien varassa. Kuten kirjoittaja asian ilmaisee: ”Välinpitämättömyys, kieltäminen tai apatia eivät voi olla vaihtoehtoja, kun kyse on tämän mittaluokan ongelmista.”


Luyendijk haastatteli ihmisiä vuosina 2011-2013. Samaan aikaan hän piti myös aiheesta blogia, jonka osa kommenteista päätyi myös kirjaan. Blogia kommentteineen pääsee edelleen lukemaan osoitteessa https://www.theguardian.com/commentisfree/joris-luyendijk-banking-blog