Kuva: Kostya Romantikov Paulina, (CC)

Nörttityttöjen kyselyyn rinnoista ja rintaliiveistä tuli yli 90 vastausta. Kiitokset kaikille vastaajille! Tässä yhteenveto vastauksista. Koska monessa vastauksessa pahoiteltiin rintaliivien kalleutta, Nörttitytöt järjesti myös lukijoilleen kahteen monipuoliseen rintaliiviliikkeeseen (Meritta Bra ja Lumingerie) alekoodin ja lahjakorttiarvonnan. Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän ja liittämällä kommenttiin sähköpostiosoitteensa sekä tiedon, jos haluaa tavoitella vain toisen liikkeen lahjakorttia. Lisätietoja postauksen lopussa.

Vastauksissa rintoihin ja rintaliiveihin liittyi usein suuria kysymyksiä identiteetistä, sukupuolesta, kauneudesta ja haluttavuudesta. Rinnoissa ja rintaliiveissä tiivistyy oletuksia ja ihanteita: millainen ulkonäkö on sopivaa millekin sukupuolelle, minkä näköinen tulisi olla ollakseen hyväksytty, millainen pukeutuminen on sopivaa – ja onko se toisaalta kaikille mahdollista.

Sukupuolijakauman puolesta vastaajista muutama ilmoitti olevansa miehiä, yli puolet naisia ja noin 15% vastaajista jotain muuta.
 

“Onko mulla oikeutta tykätä rinnoistani, jos en ole nainen?” – rinnat ja sukupuoli

Vastauksissa rinnat yhdistettiin voimakkaasti sukupuoleen ja naiseuden performanssiin: monet vastaajat kertoivat, että etenkin nuorempana pienet rinnat tuntuivat riittämättömiltä naiselle.

Useat vastaajat, jotka olivat myöhemmin huomanneet etteivät olleetkaan naisia, olivat kuitenkin rintojen pieneen kokoon tyytyväisiä, koska pienet rinnat mahdollistivat neutraalimmalta näyttämisen.

Kuva: wocintechchat.com Women In Tech – 14, (CC)

Olen enemmän rinta- kuin pyllytyyppi. Jos nyt näin voi sanoa. Ja pidän nimenomaan isommista rinnoista. Siksi en ole koskaan ollut täysin tyytyväinen omiin rintoihini. Lähinnä olen toivonut, että ne olisivat isommat ja pyöreämmät. Enemmän tämä kompleksi vaivasi teininä, kun parhaat ystäväni olivat muodokkaampia ja itse “kituuttelin” A-kupissa.
Vaikka jatkuvasti toivon, että rintani olisivat erilaiset, ovat nämä omani silti minulle tärkeät. Hiljan kävin tutkituttamassa rintani ihomuutosten takia ja ehdin jo miettiä, mitä tekisin, jos joutuisin esim. syövän vuoksi poistattamaan rintani. Ja ehdottomasti haluaisin teetättää uuden tilalle. Rintani ovat minulle iso osa naiseuttani.
-Nainen, 35

Nuorempana, kun identifioiduin ja presentoin naisena, rintani ärsyttivät minua, koska olen tanakkarakenteinen (en suoranaisesti lihava, mutta kevyesti ylipainoinen) mutta pienirintainen (80AA). Niin tuttavat, partnerit kuin oma äitinikin vittuilivat ajoittain pienirintaisuudestani: useampikin partneri valitti pienistä rinnoistani ja yksi jopa totesi “harmi ettei sulla oo ees sitä läskien hyvää puolta kun sulla on pienet tissit”. Itseäni ärsyttivät tuolloin sekä pienirintaisuuteni että se, että rinnoillani on suuri kokoero – toinen on käytännössä kaksi kertaa toisen kokoinen. Nykyään rintojeni pienuus on asia, josta oikeastaan nautin, sillä se mahdollistaa neutraalin presentaation, jossa tunnen oloni mukavaksi. En tällä hetkellä omista binderia, koska elän heittämällä köyhyysrajan alapuolella ja olen todennut, että pärjään tällä hetkellä ilmankin sitä. Jos omistaisin binderin, todennäköisesti kulkisin suoremmassa kuin nyt, sillä inhoan sitä, että ihmiset kiinnittävät huomiota rintoihini ja kohtelevat niiden pohjalta minua naisena.
-Genderfluid, 28

Sukupuolisen kokemukseni takia en nuorena oikein tajunnut, että minulle kasvaa joskus rinnat. Eivät ne mikään erityinen kauhistus olleet, koska ne ovat kuitenkin osa kehoani, mutta en ole niistä koskaan oikein pitänyt. Jossakin vaiheessa, kun minulla oli vaihe jossa yritin sopeutua naisen rooliin olin jopa surullinen siitä, että ne eivät ole isommat (75A). Nykyään kuitenkin haluaisin, että ne olisivat pienemmät, tai edes saman kokoiset 😀 En kuitenkaan varsinaisesti halua niistä aktiivisesti eroon, koska ne ovat sen verran pienet että ne voi peittää ja poikaystäväni pitää niistä. En kuitenkaan panisi pahakseni niiden poistamista, ja joskus jopa toivon että niissä olisi jotain sellaista vikaa, että saisin tekosyyn niiden poistamiseen.
-Demimies, 21

Toisaalta vastauksissa myös kyseenalaistettiin se, että androgyyniys tai maskuliinisuus tarkoittaisi rinnattomuutta.

Inhoan omiani. Tai siis, ei kai ne niin haittaisi, jos olisivat pysyneet pieninä, jotta ne voisi tarvittaessa bindata piiloon jos siltä tuntuu. Ikävä kyllä paino nousi ja rinnat turposivat mukana. Äidillänikin on raskaat rinnat, joita teini-ikäisenä ihmettelin, koska itse olin tikkulaiha lauta, mutta noinpa minä menin kuitenkin vielä siitä ohi. Rinnoista pidän muiden kehoissa, en omassani. Nämä kannut leimaavat minut naispuoliseksi niin vahvasti, etten juurikaan edes kehtaa yrittää kertoa ihmisille siitä, miltä pään sisällä tuntuu, etten identifio itseäni naiseksi, enkä mieheksi. Uskalsinpa sentään pienenä kapinana tähän kyselyyn itseni merkitä muuksi.
-Muunsukupuolinen, 32

Kuva: Nörttitytöt.

Aikaa ennen kuin tajusin olevani trans, toivoin itselleni isompia rintoja (sillon AA-A-kuppi) mutta myöhemmin aloin vihaamaan ja peittelemään niitä. Edelleenkin vähän inha olo niistä ja erityisesti niiden sukupuolittaminen tuntuu kamalalta ja tulee sellainen olo ettei “mulla ole oikeutta tykätä rinnoistani, jos en ole nainen”. Nyt ristiriitainen fiilis, samalla tunnen oloni seksikkääksi ja haluan ehkä “pitää” ne mutta tuntuu silti että se on väärin.
-Muunsukupuolinen transmaskuliini, 18

Omat rintani ovat minulle sopivat. Eivät liian pienet, eivätkä ainakaan liian isot. Tykkään siitä, että voin kulkea ilman rintsikoita. Tykkään siitä, että rintani muodot kuitenkin erottuvat paidan läpi. Olen rintoineni naisellisen androgyyni.
-Juridisesti nainen, 32

Kun olin teini-ikäinen, ajattelin, että rintani olivat kovin pienet ja toivoin, että ne kasvaisivat. Koin tarvetta korostaa sitä, että minulla on rinnat kireillä paidoilla ja rintaliivitoppauksilla. Kaiketi minusta tuntui, etten ole tarpeeksi naisellisen viehättävä pienine rintoineni.
Parikymppisenä sain syömishäiriön jälkeen lisää painoa, ja rintanikin kasvoivat hieman. Olin niihin ja kehooni tyytyväisempi. Tunsin silti tarvetta korostaa pukeutumisellani hoikkuuttani ja kehoni muotoja.
Reilu vuosi sitten ymmärsin, etten ole nainen vaan en mitään sukupuolta. En ole kuitenkaan kokenut mitään dysforiaa rinnoistani, mutta olen rohkaistunut käyttämään urheiluliivejä ja toisinaan vartalon muodot piilottavia paitoja, jotka tuntuvat mukavammilta ja rennommilta.
Rakastan rintojani ja koen, että ne ovat osa minua. Ne eivät ole kuitenkaan tytön rinnat, vaan minun rintani. Ne antavat minulle nautintoa ja harvoin kipua. Niitä on helppo piilottaa ja korostaa, sen hetkisen fiiliksen mukaan.
-Non-binary, sukupuoleton, 23

suhtaudun niihin aika luontevasti ja rennosti. otan yleensä aurinkoa yläosattomissa ja en muutenkaan osaa liiemmin varoa että näkyykö ne vai ei. mun on vaikeaa nähdä rintojani enää varsinaisesti seksikkäänä osana kroppaa, sellaisena “naisellisena” kehonosana jota korostamalla tai pönkittämällä saisin itseni näyttämään viehättävämmältä. en enää kiinnitä huomiota siihen miltä rintojen kumpu näyttää vaatteiden alla. voisin oikeastaan sanoa että olen onnistunut deseksualisoimaan omat rintani, ne ovat nykyään tasa-arvoisesti osa kehoani johon suhtaudun samoin kuin vaikka reisiin tai vatsaan tai pakaroihin.
-Nainen, 24

Koska rintojen koko liittyy erityisesti monella nuorella niin vahvasti sukupuoleen, myös rintaliivit ja niiden kokomerkinnät ovat usein iso minuuteen vaikuttava tekijä, kuten seuraavassa tarinassa:

Suhtautuminen rintoihini on vaihdellut runsaasti vuosien varrella. Minua kiusattiin koulussa, koska kehityin myöhään. “Lauta” oli yleisin haukkumasana, samoin ns. kaverini pilkkasivat, että miksi käytän liivejä kun minulla ei ole niihin täytettä. Muistan miten katkera olin, miten hartaasti rukoilin että minullakin olisi rinnat, että olisin naisellinen. Käytin paljon energiaa turhaan itseinhoon, ja itsetuntoni on edelleen aika ajoin huono.
Lopultahan minullekin kasvoi rinnat, mutta vasta lukiossa. Lukion ekalla olin hämmentynyt, kun a-kupin liivini alkoivat puristaa, ja kaupassa b-kupin liivit istuivat hyvin. Silti mielessäni kummitteli kommentit siitä, että käytän liian isoja liivejä, ettei minulla niihin mitään täytettä ole. Ruuminkuvani oli niin vääristynyt, etten oikein edes nähnyt itseäni kunnolla. Häveten ostin kuitenkin isommat liivit, joita käytin seuraavat pari vuotta.
Lakkiaismekkoa ostaessa huomasin, että tarvitsen olkaimettomat liivit. Jollakin ihmeellä sain äitini mukaan ostamaan liivejä, ja äiti sanoi suoraan sovittaessani b-kuppia, että ne ovat aivan liian pienet. Lopulta ostimme d-kupin liivit. D-kupit! Minulla! Olin aivan äimistynyt.
Pikkuhiljaa ruuminkuvani alkoi parantua, ja aloin viihtyä kehossani, ja pitämään rinnoistani, joita (tai joiden puutetta) olin joskus niin vihannut. Rintani kasvoivat 22-vuotiaaksi asti. Kävin tuolloin oikeassa liivikaupassa, nykyään kokoni on 65F.
-Nainen, 25

Rinnat ovat usein keskenään erikokoiset, mikä tuo haasteita rintaliivien käyttöön. Kuva: Niina Pesonen.

Monen vastauksessa aiempi nuoruuden tyytymättömyys ulkonäköön vaihtui myöhemmällä iällä tyytyväisyyteen ja itsen hyväksymiseen. Toki oli niitäkin, jotka olivat aina olleet tyytyväisiä ruumiiseensa:

Olen aina ollut tyytyväinen omiin, pieniin rintoihini.
-Nainen, 23

Olen nykyään aika tyytyväinen rintoihini. Aikaisemmin olen vähän hävennyt rintojani, koska en pitänyt niitä riittävän isoina eikä minulle synny rintavakoa. Nykyään osaan arvostaa kaikenlaisia rintoja ja en enää usko että omissani on mitään hävettävää.
-Nainen, 27

Miksi sitten niin monella tyytyväisyys omaan vartaloon on niin pitkän tien takana? Olisiko syy kuvissa, joita näemme: elokuvat, tv-sarjat, julkkikset, vaatemallit ja netissä jaetut esteettisinä pidetyt kuvat – niiden sukupuolikuvasto on köyhää ja kauneusstandardit tiukat. Harva näkee peilissä samaa. Sen sijaan omat “väärän” muotoiset, “liian” pienet tai roikkuvat rinnat tai vaikka “liian” isot nännit tuntuvat jäävän vertailussa tappiolle.
 

“Olin huolissani tilanteista, joissa muut ihmiset näkisivät ne” – omat rinnat vastaan media

Moni vastaaja kertoi yleisistä kauneusihanteista, joita ei kokenut itse täyttävänsä. Toisaalta ihanteet myös tiedostettiin ja niitä pyrittiin rikkomaan. Useampi vastaajista, jotka eivät itse olleet tyytyväisiä omiin rintoihinsa, kertoivat, että kumppani tai puoliso piti niistä ja kehui niitä. Toinen ihminen voi siis olla lempeämpi kuin omat mielikuvat tai se, mitä näemme ruudulta.

Pidän rinnoista. Ne ovat kauniita ja pehmeitä. Omani ovat melko pienet mutta ne ovat sopivat vartalomalliini ja koon puolesta voin olla halutessani ilman liivejä tuntematta epämukavuutta.
Minusta rintojen ulkomuotoon kiinnitetään aivan liikaa huomiota. Pornokulttuurin takia jokainen haluaa pyöreät, kiinteät rinnat vaikka ne eivät ole käytännössä sen paremmat kuin muunlaisetkaan. Kuulen ystävieni usein tuskailevan roikkuvia, “rumia” rintojaan, mutta rintoja tulee kaikissa muodoissa ja koostumuksissa, eikä yksi ole toista parempi??
-Nainen, 21

Tuntuu hämmentävältä huomata, miten kapea median tissikuvasto on. Tissejä on joka paikassa mutta ne kaikki tuntuvat noudattavan samaa kapeaa muottia. Muistan elävästi kun näin kerran tv-sarja Orange is the new blackissa paljaat rinnat, jotka muistuttivat kovasti omiani. Isohkot, pehmeät, nännit jotka eivät sojottaneet suoraan eteenpäin, ja niiden omistaja oli vielä sängyssä toisen naisen kanssa! Tunsin mielihyvää nähdessäni sen kohtauksen ja samalla tunsin, kuin omat rintani olisivat tulleet julkisesti hyväksytyiksi. Niin pienestä se on joskus kiinni, ja kertoo valtavasti mediaesitysten vallasta ja vaikutuksesta.
-Cis-nainen, 31

nuorempana ja pienirintasena koin, että pienet rinnat ois jotenki huonompaa naiseutta (kiitos paljon, media). pääsin muutamassa vuojessa ajatuksesta yli, ko keräsin enemmän itsevarmuutta ja tajusin, että miun arvo naisena tai ihmisenä ei tosiaankaan määräänny rintojen koon perusteella.
-Nainen, 33

Lukiossa inhosin rintojani. Ne olivat minusta isot ja rumat. Myöhemmin tuli helpommaksi suhtautua rintoihin, mutta edelleen koin että ne ovat rumat ja olin huolissani tilanteista, joissa muut ihmiset näkisivät ne. Ensimmäisessä kunnon seurustelusuhteessa kumppanini kehui rintojani paljon ja se auttoi minua näkemään niiden ulkonäön positiivisemmassa valossa. Elokuvien, tv-sarjojen ja eroottisten kuvien rinnat tuntuvat aina olevan melko pystyt, nännit ovat esillä ja nännipihat pienet. Näihin verrattuna omat rinnat tuntuivat riippuvilta, lattean muotoisilta jne. Ensiksi aloinkin kokea rintani positiivisessa valossa rintaliivit päällä, kun ne nostavat ja muotoilevat ja nännit jäävät piiloon.
-Nainen, 34

Kuva: AutrementDit Toronto. Three ladies, (CC)

 

“Se, mitä sanotaan, ei kosketa minua” – tubulaariset rinnat

Tubulaariset rinnat on nimitys rintojen kehityshäiriölle, jonka vaikutuksesta rinnat jäävät pieniksi. Tubulaariset rinnat ovat putkimaiset, usein keskenään epäsymmetriset ja nännipiha on huomattavan suuri (tietoa esim. Healthline-sivustolta). Kyseessä on synnynnäinen tila, jota voi korjata leikkauksella (julkisella puolella harkitaan tapauskohtaisesti). Yksi vastaajista kertoo tubulaaristen rintojen herättämistä yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteista:

Rinnat on itselleni aika ahdistava aihe. Jo murrosiässä, kun ne kasvoivat, huomasin, että ne olivat erilaiset kuin muilla kavereillani, kolmionmuotoiset, pienet ja roikkuvat. Teini-ikä ja varhainen aikuisuus olivat ahdistavia, pidin vain hupparia, enkä koskaan käynyt esimerkiksi saunassa. Vasta myöhemmin sain selville, että rintani ovat tubulaariset eli kehityshäiriöiset. Olen lukenut, että jotkut ovat saaneet korjausleikkauksen julkisessa terveyshuollossa, mutta minä sain lääkäriltä vain kehotuksen käydä rintaliivikaupassa (ihan kuin sitä ei olisi yritetty, aina huonoin tuloksin). Kun keskustellaan rinnoista, koen suurta ulkopuolisuutta, koska tiedän, että se, mitä sanotaan ei kosketa minua. Lainasin joskus kirjastosta kirjan, joka käsitteli rintoja. Siinä mainittiin yhdessä kohtaa sivulauseessa, että on olemassa kehityshäiriö nimeltä tubulaariset rinnat, mutta se on harvinainen. Harvinainen eli ei koske juuri ketään, paitsi toki minua.
-Nainen, 31

Kuva: Ian Sane Bus Stop, (license)

Netistäkään ei ole helppoa löytää tietoa tubulaarisista rinnoista, mutta blogeista ja foorumikeskusteluista näkee, että asia koskettaa monia ihmisiä. Nörttityttöjen kyselyyn vastasi ainakin yksi toinenkin ihminen, jolla on tubulaariset rinnat:

Rintani ovat ns. tubulaariset, eli pitkulaiset ja roikkuvat. Varhaisteininä rinnat näyttivät erittäin rumilta T-paidan alla, mutta jotenkin ajattelin että sitten aikuisena näistä tulee paremman näköiset. Eihän se niin mennyt, vaan edelleen ne ovat saman näköiset, toki hieman pulleammat ja selkä suorassa seistessä miltei menettelevät. Kumartuessa tai selällään/kyljellään ollessa totuus paljastuu, rumat mitkä rumat. Oikean mallisilla balconette-liiveillä saa kuitenkin rinnat paikoilleen ja fiksun näköisiksi.
Kolmea lasta olen näillä yrittänyt imettää, laihoin tuloksin, ja itse olen päätellyt diagnoosiksi sen, että imettäessä vauva ei pääse stimuloimaan oikeata paikkaa, vaan imu kohdistuu vain nännin alueelle. Rintaa pitää painaa pahasti lyttyyn kehoa vasten, että maitoa tulee. Imetys ei siis onnistu rakenteellisista syistä johtuen ja olen siitä aivan varma. Kukaan lääkäri, kätilö tai terveydenhoitaja ei ole tätä asiaa ottanut puheeksi, vaan erilaiset “no kyllä tommosillakin voi imettää” -lausahdukset ovat tulleet tutuiksi.
-Nainen, 37

Muiden muassa Iidan matkassa -blogissa on kuvattu tubulaaristen rintojen kanssa elämistä ja korjausleikkauksia. Avainsanalla rintojen kehityshäiriö löytyy useampi sivu postauksia, tässä ensimmäinen: Rintojen kehityshäiriö.
 

“Se, kun ostin ensimmäiset urheiluliivit, toi ihan uutta vapautta” – hyviä rintaliivejä

Usein ihmiset käyttävät väärän kokoisia rintaliivejä. Edullisissa vaateketjuissa kokoja ei yksinkertaisesti ole laajasti tarjolla, ja erilaiset myytit ja uskomukset vaikuttavat enemmän kuin mittanauha oman koon laskemiseen. Rintaliivien malleja on myös niin monenlaisia, ettei itselle sopivia ole välttämättä helppoa löytää. Moni vastaaja oli löytänyt hyvät rintaliivit alusasuliikkeestä ja myyjän avustuksella.

Nyt kuppikoko on aikalailla vakiintunut siihen 70H:on ja rintaliivit pitää ostaa alusasuliikkeistä. Niihin tosin kyllä haluaakin panostaa, sillä päivittäin liivejä käytän jo ihan rintojen koon vuoksi ja haluan niiden tuntuvan hyvältä. Käytän aina reilusti aikaa uusien liivien ostamiseen enkä osta yhtäkään liiviä, joka ei tunnu täydellisen hyvältä päälläni. Jos vähänkin jostain puristaa, kiristää tai rinnat ei asetu kuppeihin nätisti, liivit ei lähde kaupasta mukaan.
-Nainen, 26

Kuulun niihin lukuisiin jotka vuosien ajan ostivat kaupoista liian pieniä parinkympin liivejä. Kunnes avopuoliso antoi lahjakortin oikeaan liiviliikkeeseen. Siellä myyjä tarkisti jokaisen sovittamani rintaliivin istuvuuden ja koon. Sen jälkeen en ole rintaliivejäni muista kuin erikoisliikkeistä ostanut. Ovat toki kammottavan kalliita, mutta toisaalta niin paljon parempia ja mukavampia kuin vaateliikkeiden perusliivit ja vielä paljon pitkäikäisempiä.
-Nainen, 30

Shock Absorber -urheilurintaliivit. Kuva: Nörttitytöt.

Parikymppisenä kävin ensimmäisen kerran oikeassa alusvaatekaupassa, jossa kokoni mitattiin ja ostin kunnolliset, tukevat liivit. Tuntui, kuin uusi elämä olisi alkanut, kun sain liivit, jotka ovat tukevat eivätkä purista vääristä paikoista. Nykyään en osta liivejä muualta kuin asiantuntevista liikkeistä, vaikka olenkin melko pienituloinen. Vaikka alusvaatekaupasta ostetut liivit ovat hieman kalliimpia, en vaihtaisi enää halpoihin markettiliiveihin (eikä niissä kootkaan riittäisi läheskään aina.) Samoin se, kun ostin ensimmäiset urheiluliivit, toi ihan uutta vapautta – isorintainenkin voi hyppiä ja juosta ilman, että rinnat pomppivat aivan holtittomasti.
-Nainen, 34

Urheiluliivit olivat todella monen suosikit.

Heti, kun opin mitä sporttiliivit olivat ja mistä niitä saa, hylkäsin nuo kaarituelliset kidutusvälineet.
Käytän sporttiliivejä poikkeuksetta. Vain jos rintani on mahdollisimman sidotut ja niiden liikkeet rajattuja, voin tuntea oloni hyväksi. Minusta on kammottavaa pitää rintaliivejä, jotka eivät purista ja latista. Rintojen vastenmielinen, hölskyvä paino on sidottava mahdollisimman tiiviisti yläkehoon.
Minusta on silti hienoa, jos jollekulle sopii jotkin muut kuin sporttiliivit. Jokin kuosi tai pitsi olisi ajatuksena ihana, vaikka en koskaan pukisi niitä päälleni. Jos rintaliivit ovat mukavat, ja vielä hyvännäköiset, mikäs siinä. Olen iloinen mikäli ne tuottavat kantajalleen hyvää oloa, iloa ja parantavat heidän oloaan sekä ulkonäköään.
-Nainen, 27

Onneksi olen löytänyt urheiluliivit, joita saa edullisesti isoissakin koissa. Ja ne ovat mukavat!
-Cis-nainen, 20

Kuva: Niina Pesonen.

Myös bralette on kerännyt faneja.

Urheilurintsikat 4ever. Tosin pitsiunelmaiset bralettet on myös kivoja enkä oo tietenkään ottamassa keltään pois kauniitten rintsikoiden iloa mutta urheilurintsikat on paras asia ikinä vaikka oon urheillu viimeks peruskoulussa.
-Epämääräinen, 18

Kaarituet ovat perseestä. Kun bralette tuli muotiin olin niin onnellinen että sain ostettua sellaiset. Toki siinäkin toivoisin helpompaa rinnan muotoa itselle mutta rakastan niitä kun ei ole tukia eikä kuppeja ja ne koot!!
-Nainen, 23

Muutama vastaaja mainitsi myös löytäneensä hyvän merkin tai hyvän kaupan.

Olen tyytyväinen, sillä sain perheeni tissigeenit ja sporttaan kokoa 75E. Tällä koolla löytää vielä ihan hyviä rintsikoita, hyvät ja tukevat maksaa 60e-90e. Se on ehkä ainoa, mitä kritisoin että saadakseen kunnon rintsikat, täytyy maksaa niin paljon ja mitä isommaksi menee, sitä rumempia löytyy. Piilomainostan Marlies dekkers -merkkiä, jolta löytyy ainakin minulle ja muutamalle kaverilleni kestävimmät, hauskimmat ja mukavimmat rintsikat.
-Nainen, 22

Vihaan kun oikeasti itselle oikeankokoisia rintaliivejä ei löydä juuri mistään. Ei varsinkaan söpöjä. Brastop-nettikauppa on siunaus. Harva osaa oikeasti ostaa oikeankokoisia rintaliivejä. Se, että menee ympärysmitassa isommaksi ei toimi kun sen ympärimenevän osan tehtävä on kannattaa niitä tissejä. Jos sun koko on 75E niin se on se eikä esim. 80D. Ostamalla vääränkokosia rintsikoita tekee vaan itelle hallaa. Oikeankokoset rintsikat on mukavat päällä ja saa tissit näyttään hyvältä.
-Muunsukupuolinen, 19

Joissakin yhteyksissä mainitaan rintaliivien rinnakkaiskoot ikään kuin yhtä hyvänä vaihtoehtona, mutta rinnakkaiskoon käytössä on se niksi, että ympärysmittaa ei koskaan kannata suurentaa, ainoastaan valita pienempi ympärysmitta ja yhtä tai kahta kokoa isompi kuppi (tai vielä isompi).

Oikea rinta poistettu rintasyövän vuoksi 36v. cisnaiselta. Pari päivää leikkauksen jälkeen otettu kuva. Kuva: Auringonkukka.

6,5 vuotta rinnanpoiston jälkeen. Harkinnassa on ollut tatuointi arven päälle, mutta ei korjausleikkausta. Kuva: Auringonkukka.

Kuvassa rintaproteesi, jota pidetään proteesiliivien kanssa. Toiveissa ei ole korjausleikkausta, koska siitä tulisi lisää kipua ja terveeseenkin rintaan pitäisi kajota, leikkauksen tulos olisi epävarma, toipumisaika olisi pitkä, eikä yksikään kumppaneista ole hätkähtänyt arpea. Kuva: Auringonkukka.

 

“En jaksa välittää siitä” – ilman rintaliivejä

Surullisen monet vastaajat kokivat rintaliivien ostamisen ja pitämisen ikäväksi, koska liivit eivät tunnu mukavilta päällä. Yllättävän monet olivat hylänneet rintaliivit kokonaan. Tämän kyselyn vastauksissa kukaan ei kertonut, että ilman rintaliivejä olisi hankalaa olla; sen sijaan ne, jotka pitivät liivejä vaikkeivät olisi halunneet, kokivat syyksi ympäristön paineet.

Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen rintaliivit olivat edelleen epämukavia ja ärsyttäviä. Totesin kuitenkin, että minulle juuri ja juuri mahtui päälle urheilutoppi. Niitäkin piti säätää jatkuvasti ja ne hiostivat, mutta ne olivat sentään ei-pitsiset, ei-niin-epämukavat ja painoivat rintoja edes hieman kasaan.
Myöhemmin hankin muutamaksi kuukaudeksi binderin, joka litisti rintoja enemmän kuin urheilutoppi, mutta oli aika epämukava.
Toiseksi paras kokemus rintaliiveistä, urheilutopista tai binderistä oli silloin, kun olin toipumassa rintojenpoistoleikkauksesta ja muokatun binderin jämät puristivat litteää rintakehääni. Paras kokemus oli se, kun sijoitin binderin viimeistä kertaa vaatekaappiini ja jätin sen sinne.
-Sukupuoleton, 31

Kaikki yritykseni menivät jotenkin pieleen. Kuppi kaivautui ihoon, ympärysmitta oli liian iso, karkea kangas raapi rintaa, mitä nyt milloinkin. Koko asia alkoi ahdistaa.
Viimeiset noin neljä vuotta olen ollut ilman, enkä tiedä pystyisinkö enää pitämään oikeasti hyvinkään istuvaa mallia. Olen muutenkin herkkä kaikenlaiselle vaatteiden kiristykselle ja epämukavuudelle (lämpökerrasto on rakkain viholliseni!). Liivien sijaan olen kehittänyt vaatteisiin lähestymistavan, jossa alla on suhteellisen kireä, mielellään jämäkkää kangasta oleva toppi, ja päällä väljempi paita. Näin liivittömyys ei tunnu keräävän katseitakaan. Ainoastaan hellesäillä sitä toivoisi, että voisi pitää jotain ilmavampaa kuin tiukkaa toppia, mutta sellaisia kelejä ei Suomessa montaa päivää vuodessa ole.
-Nainen, 29

Kuva: ChrisandMei 20040714_016, (CC)

En fyysisesti pysty pitämään rintaliivejä ilman, että happi loppuu kesken ja jopa tiukat paidatkin puristaa liian paljon. Joissain sosiaalisissa tilanteissa on pakko pitää rintaliivejä koska hui kauheaa nännit saattaa puristua paitaa vasten ja jollakin elämä pilalla, ja loppupäivä meneekin henkeä haukkoessa. Onneksi rintani ovat pienemmän puoleiset joten omillani pärjään mainiosti ilmankin, ja eläisin mainiosti loppuikäni ilman rintaliivejä jos vain ihmiset oppisivat suhtautumaan nännien maagiseen olemassaoloon.
-Non-binääri, 29

Nykyisinkin pidän rintsikoita soveliaisuussyistä, vaikka en niitä oikeastaan juuri tarvitsisi muuten kuin liikuntaa harrastaessa. Yritän käyttää mahdollisimman ohuita rintsikoita/ja toppeja, koska en tarvitse oikeastaan tukea. Eka asia, mitä yleensä teen kotiin tultuani on rintaliivien riisuminen. Se ärsyttää. Olla tällainen nynny. Kyllä minä vielä rintsikkani poltan!
-Nainen, 33

Kärsin aistiyliherkkyydestä, sellaisesta että vaatteet ovat hankalia. Todella hankalia. Saumat ja materiaalit aiheuttavat aistiylikuormituksia, joista seurauksena on itkupotkuraivareita. Ei ole kiva lapsilla, eikä varsinkaan kaunis näky, kun tulee aikuiselta. Pukeudun siis n. 95% mukavuuden ehdoilla. Eli ei rintaliivejä. Ei todellakaan. Toivoisin kyllä voivani käyttää niitä, koska nyt en enää käytännössä voi juosta, tanssia, käyttää kevyitä vaatteita… ja rinnat roikkuvat todella pahasti. En edes tiedä mikä on mahdollisesti nykyinen kuppikokoni.
-Muunsukupuolinen, 32

Rintaliivit on epämiellyttävimpiä vaatekappaleita, mitä tiedän. Jos minulla olisi pienemmät rinnat, jättäisin käyttämättä, mutta isorintaisen liivittömyys ei tasan jää ympäristöltä huomaamatta. Nykyään käytän lähinnä toppimallisia urheilurintsikoita, koska ne on ainoita, jotka ei paina, hierrä ja purista.
-Nainen, 29

Rintaliivit tuntuvat turhilta, koska rintani ovat niin pienet, etteivät ne varsinaisesti tarvitse tukea kuin jossain aktiivisemmassa liikunnassa (jolloin urheilurintaliivit tuntuvat hyviltä). Käytän kuitenkin rintaliivejä päivittäin, koska yhyy nännipelko.
-Nainen, 24

Yksi vastaaja pohdiskeli pitempään eri syitä käyttää rintaliivejä:

Rinnat tarvitsevat tukea jos ne tuntuvat ilman tukea epämukavilta ja sattuvat. Mutta en pidä ajatuksesta, että rintoja kuuluu tukea sosiaalisista syistä, että meitä pelotellaan, miten rinnat alkavat roikkua ajan myötä jos ei käytä liivejä. Nehän muuttavat muotoaan joka tapauksessa! Miksi ei saisi näyttää elämää nähneeltä? Mutta nännien näkyminen on kimurantti juttu. Minullakin pistää silmään, jos erotan jonkun naisen nännit paidan läpi, ja kulttuurinen kasvatus on niin vahva, etten osaa vielä pitää näkyä täysin neutraalina. Se herättää heti ajatusmyllyn: tuliko minulle sellainen olo, että hän on sopimattomasti pukeutunut? Mitäköhän kaikki muut ajattelevat? Mitä minusta ajateltaisiin? Onko tilanteita, esimerkiksi tiettyjä ammatteja, joissa nännien nöpötys on ehdottomasti peitettävä? Nänneille naureskelu on niin yleistä, ihmisten inho niin vahvaa (ainakin kuvitelmissani), etten uskalla olla töissä muissa kuin perinteisissä topatuissa liiveissä.
-Nainen, 30

Toinen vastaaja koki, ettei muuten tarvitse rintaliivejä, mutta ne toimivat nännisuojina ja – lämmikkeenä.

On hieman ärsyttävää, että joudun käyttämään rintaliivejä arkena lähinnä peittääkseni nännini. Varsinkin, kun rintaliivit ovat kuitenkin kohtalaisen kalliita, vaikka en tarvitsekaan erityisen hyviä. Toisaalta yksi rintaliivien keskeinen funktio minulle on myös lämmittää. Ilman rintaliivejä rintani palelevat, ja tuntuvat olevan vähän liian alttiina ulkomaailman ärsykkeille.
-Nainen tai jotain sinnepäin, 30

Kuva: sarahstierch Carolina, (CC)

Pari vastaajaa kertoi olevansa boheemisti ilman rintaliivejä ja vähät välittävänsä muiden ihmisten reaktioista.

Olen käyttänyt rintaliivejä ainoastaan kun olen halunnut push-upata tai kasvattaa kuppikokoa. Yleensä en käytä rintaliivejä, ne ovat todella epämukavat päällä. Väitetään että epämukavuudessa on kyse väärästä koosta tai huonosta laadusta mutta olen kokeillut myös laadukkaita liivejä alan liikkeistä ammattilaisen valitsemana ja nekin saavat minut kiemurtelemaan. Koska rintani ovat pienehköt eivätkä roiku on mukavinta olla ilman. Usein paidoistani näkee nännin muodon läpi tämän takia mutta en jaksa välittää siitä. Linnanjuhlakohu ihmetytti, en koe nännejä mitenkään erityisen provosoivina, ne löytyvät suurimmalta osalta ihmisiä.
-Nainen, 35

Nykyään en käytä rintaliivejä, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa ja toisinaan urheillessa urheiluliivejä. Olisi varmaan hyvä omistaa varmuuden vuoksi parit laadukkaammat rintaliivit, mutta enpä juuri omista. Ennen käytin rintaliivejä (väärän kokoisia/mallisia, kuten valtaosa liivejä käyttävistä tekee). Viihdyn paremmin ilman, minkä takia olen luopunut niiden käyttämisestä arjessa. Käyttämättömyys askarrutti aluksi, sillä se poikkeaa minulle asetetusta normista (rintani ovat isohkon appelsiinin kokoiset, joten kulttuurisesti minun oletetaan käyttävän rintaliivejä) ja ajattelin aluksi olla käyttämättä vain sellaisilla vaatteilla, joiden kanssa käyttämättömyys ei herätä suurta huomiota. (Esimerkiksi trikoopaitojen ja toppien kanssa aioin käyttää rintaliivejä.) Pian kuitenkin unohdin tämän päätöksen, ja nyt olen kulkenut kolmisen vuotta ilman liivejä luontevasti lähes kaikenlaisissa paidoissa ja topeissa.
-Nainen, 28

“Pidän siitä kuinka pehmeältä toisen rinnat voivat tuntua omiani vasten.” – rinnat ja seksuaalisuus

Vastauksissa kirjoitettiin jonkin verran rintaliivien seksikkyydestä, pitsistä ja esteettisyydestä. Yksi vastaajista mainitsi myös ensimmäisten rintaliivien hankkimisen yhdistyneen seksuaalisuuteen aikuistumisriittinä:

Murrosiässä mulla ja bestiksellä oli iso projekti saada äidit ostamaan meille ekat rintsikat. Se oli sellainen milestone ja aikuisuuden merkki. Kun viimein vaivoin sain äidille kommunikoitua, että haluaisin rintaliivit, eräällä kauppareissulla Citymarketissa hän osti minulle Sloggi-merkin urheilutoppityyliset “rintaliivit”. Ne oli mun ainoat pitkän aikaa, olin tyytyväinen. Myöhemmin ostin pitkään ihan väärää kokoa Seppälän nuortenosastolta. Rintaliiveissä oli jotain seksuaalista ja vähän kiellettyä (ikävä kyllä). Nykyään asia on aika neutraali. Tykkään käyttää ohuita rintaliivejä ilman toppauksia.
-Cis-nainen, 23

Kyselyn perusteella rintaliivit muuttuvat melko neutraaleiksi niitä käyttäville, ja vastaajissa ei juurikaan ollut niitä, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet rintaliivejä. Yhdessä tarinassa kerrottiin rintaliivien käytön opettamisesta seksitilanteessa:

Kuva: ancasta1901 Occhiali_da_sole_03, (license)

Tänään harrastin seksiä melkein kolmekymppisen miehen kanssa, jolle kyseessä oli eka kerta. Pyysin häntä avaamaan rintaliivini. Arvasin, ettei se mene smoothisti. Laitoin liivit uudestaan kiinni niin monta kertaa, että hän oppi tekniikan. Kumpaakin nauratti.
-Nainen, 38

Televisiossa seksiin usein kuuluu toisen vaatteiden riisuminen rintaliivejä myöten. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla kyselyn vastauksissa, herättääkö tämä paineita ihmisissä, jotka eivät itse käytä rintaliivejä – jännittääkö etukäteen ajatus rintaliivien kanssa toimimisesta?

Rakastan rintoja, itselläni ei ole, ei edes manboobseja. Pidän melkein kaikenlaisista rinnoista, lähes olemattomista suurehkoihin. Ne saavat olla liiveissä tai vapaina, ihan kantajansa mukaan. Ne ovat tietysti vain osa kehoa mutta ainakin itse iloitsen niistä.
-Mies, 44

Muuten vastauksissa oli kirjoa laidasta laitaan: rintojen herättämä seksuaalinen mielihyvä ja seksuaalinen huomio, ulkonäköpaineet sekä neutraalius omien rintojen erogeenisuuden suhteen.

Minulla on geneettinen sairaus, joka aiheuttaa mm. lyhytkasvuisuutta, joten murrosikäni tuli hyvin myöhään. Rinnat kasvoivat joskus 18v+, mikä kyllä sai aikaan hurjan itseluottamusboostin ja vietin aika hurjaakin nuoruutta kun huomiota alkoi saamaan myös miehiltä vammaisuudesta huolimatta. Minulla oli nännikorutkin jossain vaiheessa, mikä varmaan aiheutti julkisissa pesutiloissa hämmennystä ihmisissä, pieni tyttö suihkutuolissa ja nännikorut, koska ne yhdistetään aika vahvasti seksuaalisuuteen. Vammaisten seksuaalisuus on ehkä edelleen vähän tabu.
-Nainen, 27

Minulla on mielestäni ollut kauniit rinnat ja se on antanut minulle positiivista itseluottamusta oman ulkonäköni suhteen. Valitettavasti sairastuin rintasyöpään ja toinen rinta poistettiin kokonaan. Toki isompi asia on, että henki säilyi, mutta rinnan menetys ei ollut helppoa, varsinkin kun rinnat ovat ainakin minulle seksissä tosi tärkeät.
-Nainen, 55

Kuva: Prinzessin Marabella silver dress 4, (CC)

Olis liian voimakkaasti sanottu jos sanoisin omaavani viha-rakkaussuhteen rintoihini. Kyse on enemmän ilahtumis-tuskastumissuhteesta. Nää on mun mielestä kauniit. Omalla tavallaan. Ja ne kerää ympäristön huomion, halusin tai en. Ne on vaan liian isot ollakseen näkymättömät. Mun rinnat ei oo kovinkaan erogeeniset. Kumppanit tosin yleensä on pitäny niitä eroottisina.
-Sotun mukaan nainen, 33

Rintani ovat pienet, joten niistä ei ole koskaan ollut fyysistä haittaa. En ole myöskään toivonut isompia rintoja. En pidä niiden suiposta muodosta, ja pidänkin sen vuoksi rintaliivejä. Toivoin, että pullottava nännipiha olisi laskenut teini-iän jälkeen, mutta niin en käynyt. Minun on vaikea uskoa, että ne voivat olla jonkun silmään kauniit, ja luokin paljon paineita se oletus, että rinnat ovat kumppanille kiihottava näky. Ensimmäisen kumppanini kanssa harrastin seksiäkin rintaliivit päällä, myöhemmin onneksi vapauduin hieman.
-Nainen, 27

Rinnoissani ei ole juurikaan tuntoa eikä niiden koskettaminen tuota mielihyvää. Olen tuntenut epävarmuutta niiden ulkonäöstä ja pelännyt, että niitä pidettäisiin omituisen tai ruman näköisinä. Kumppanit ovat kuitenkin aina pitäneet niitä hyvin seksikkäinä ja sitä kautta aloin itsekin ajatella, että ne ovat seksikkäät ja haluttavat. Voin pitää niitä muiden silmissä kiihottavina ja sillä tavalla innostua niistä seksissä itsekin.
-Nainen, 34

Nännini ovat ennen olleet herkemmät kuin nykyään. Ennen minulla oli ongelmia seksissä, koska jouduin taistelemaan jonkinlaista puolustusreaktiota vastaan. Kaikki ovat lukeneet terveystiedonkirjasta, että rintojen hyväily on hyvää esileikkiä, mutta minun oli vaikeaa olla lyömättä näpeille. Rintojen ärsyttäminen aiheutti epämiellyttävää tunnetta, aggressiota ja – mikä kummallisinta – janoa. Jos näkkileivän murukin joutui rintaliiveihin, minun oli pakko saada heti iso lasi vettä. Vanhemmiten tilanne on tasaantunut.
-Nainen, 38

En koe rintoja erityisen tärkeänä identiteetilleni, mutten välttämättä haluaisi olla ilmankaan. Pidän muiden monenlaisia rintoja viehättävinä ja kauniina. Pidän siitä kuinka pehmeältä toisen rinnat voivat tuntua omiani vasten. Pidän rinnoista ylipäänsä ja herättävät myös tietyssä mielessä innostusta.
-Cis-nainen, 22

Kuva: Bilderschachtel Photography Long Street, Cape Town, South Africa, April 2017, (CC)

 

Arvonta

Liivit ovat myös ylihinnoiteltuja. Omistan vain kaksi paria, koska varaa ei ole hankkia enempää.
-Nainen, 19

Nörttitytöt arpoo tähän kommentoivien kesken kaksi lahjakorttia suomalaisiin rintaliiviliikkeisiin. Kirjoita kommenttiin “Arvonta” ja jos haluat osallistua vain toisen liikkeen arvontaan, kirjoita myös sen liikkeen nimi. Liitä kommenttiin mukaan sähköpostiosoite, johon toivot lahjakortin saavasi. Arvontaan osallistuminen päättyy sunnuntaina 16.7. klo 23:59 ja voittajille toimitetaan lahjakortti seuraavana päivänä.

Alla on liikkeiden esittelyt ja alekoodit kaikille lukijoille.

Meritta Bra – Rakkaudesta alusasuihin” on naisten alusasuihin erikoistunut suomalainen perheyritys. Verkkokauppa löytyy osoitteesta www.merittabra.fi. “Myymälämme sijaitsevat Loviisassa ja Kotkassa. Verkkokaupassamme on yli 17000 tuotetta. Valikoimamme kasvaa ja uudistuu melkein joka päivä. Meillä on rintaliivejä koossa 65-120 A-J kuppiin saakka ja uimapukuja koossa 36-60. Uimapuvut ovat pääasiassa kuppikoilla, jolloin istuvuus on parempi. Rintaliivejä ja uima-asuja löytyy myös taskullisina rintaproteeseja käyttäville. Lisäksi valikoimassa on urheiluliivejä, äitiystuotteita, muokkaavia alusasuja, sukkia, sukkahousuja, rintateippejä ja muita tuotteita jotka liittyvät alusasupukeutumiseen.
Kaikkia tuotteitamme yhdistää niiden korkea laatu ja erittäin hyvä tuki ja istuvuus. Pyrimme että valikoimamme koostuu vain tuotteista jotka on valmistettu kestävin periaattein.” Koodilla KUKKA10 saa 10% alea kaikista Meritta Bran tuotteista. Koodi on voimassa 31.8.2017 asti.

Lumingerie on suomalainen nettikauppa, jokaa on erikoistunut isoihin kuppikokoihin D-kupista alkaen. “Tällä hetkellä valikoimastamme löytyy liivikoot 60-130 D-kupista O-kuppikokoon asti. Verkkokauppamme palvelee 24/7 ja asiantunteva asiakaspalvelumme neuvoo sähköpostitse arkisin kaikkiin rintaliiveihin ja kokoihin liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa.” Koodilla GEEKGIRLS saa 15% alennuksen nettikaupasta 13.-19. heinäkuuta (poislukien lahjakortit).

Lumingerien kauppiaan terveiset sopivien rintaliivien ostoon: “Kiinnitä uudet rintaliivit ensimmäisiin eli löysimpiin hakasiin. Liivien ympärysmitan tulee olla napakka, jotta rintojen paino jakautuu tasaisesti ympäri kehoa, eikä jää pelkästään olkaimien varaan. Jos liivit nousevat ylös selkää pitkin tai olkaimet valuvat, on ympärysmitta liian suuri.
Sopivankokoiseen kuppiin ei saa jäädä tyhjää, mutta rinnat eivät myöskään saa tulla yli kupeista. Rintakudos tulee olla kokonaan kupin sisäpuolella ja kaaritukien koko matkaltaan rintakehää vasten, myös edestä keskeltä. Jos kumarrellessa ja liikkuessa rinnat alkavat tulla yli kupista ja joudut asettelemaan rintoja takaisin kuppeihin esimerkiksi nykimällä tai ravistelemalla kuppia, on kuppikoko liian pieni.”