On kesä ja sääret odottavat pääsevänsä näkemään auringon valoa. Ensin monille on edessä talven jäljiltä iso operaatio eli karvojen ajelu kesäkuntoon. Osa ajaa karvoja pitkin vuotta, toiset kesää varten, toiset eivät koskaan. Karvoihin liittyy jonkinlainen epäsiisteyden tunne ja tietyllä tapaa häpeä, jos ei ole ajellut karvojaan ja ne kainalosta pilkottavat. Karvat ovat kuitenkin täysin luonnollinen asia ja nykyaikana niin moni luonnollinen asia onkin trendikästä, niin pitkään kun se hyödyttää jotenkin markkinoita. Karvojen ajelun lopettaminen ei kuitenkaan tee näin, joten karvojen poistoon käytetään yhä enemmän ja enemmän vaihtoehtoja. Miksi siis ajelemme karvoja ja mistä homma alkoi?

Miksi meillä kasvaa karvoja, mutta vain tietyissä paikoissa?

Karvoja on kahdenlaisia: pitkiä ja paksuja terminaalikarvoja, kuten hiukset, kainalokarvat ja silmäripset, sekä lyhyitä, ohuita ja värittömiä velluskarvoja, joita on suurin osa kehon karvoista. Siispä heti alkuun väittämä siitä, että karvoja kasvaa vain jossain alueilla on väärä; todellisuudessa meillä kasvaa karvoja kaikkialla lukuunottamatta kämmeniä ja jalkapohjia. Murrosiässä osa velluskarvoja kasvavista karvatupeista alkaa kuitenkin tuottaa terminaalikarvoja eli hormonitoiminta vaikuttaa siihen, millaisia karvoja meillä kasvaa. Siltikään ei ole aivan varmaa, miksi terminaalikarvoja kasvaa tietyissä paikoissa. Esimerkiksi naisten häpykarvoituksella on samankaltainen tehtävä kuin nenäkarvoilla eli estää likaa ja roskia pääsemästä pidemmälle. Miehillä samanlaista hyötyä ei ole havaittu. Eräs teoria ehdottaa, että karvat auttavat kitkan vähentämisessä, etenkin kainaloissa, joissa paljas iho voi ärtyä helpommin.

Erilaisia teorioita karvoituksen takana löytyy monia, mutta ilmeisesti karvoitus liittyy kuitenkin jollain tapaa hormoneihin, koska karvat tulevat murrosiässä ja alkavat ohentua noin viisikymppisenä. Yhtä ja suoraa selitettä ei ole kuitenkaan löydetty sille, miksi meillä on karvoja. Niistä on kuitenkin haluttu erilaisin tavoin eroon jo pitkään.

Jo muinaiset roomalaiset, eikun egyptiläiset

Historiassa karvoja on poistettu jo tuhansia vuosia. On arvoitu, että ensimmäisiä karvoja on poistettu jo 4000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset ihannoivat karvattomuutta ja poistivat ihan kaikki karvat päästä varpaisiin. Karvattomuus oli myös käytännöllistä, koska se esti tiettyjen tautien leviämistä esimerkiksi täiden kautta. Karvojen poistoon tunnettiin erilaisia aineita ja öljyjä, joita käyttämällä karvat lähtivät pois. Noin 500 eaa. kiviä opittiin käyttämään eräänlaisena höylän esiasteena, niillä kun sai hiottua karvoja pois. Myös pronssista osattiin tehdä teräviä veitsiä, joilla ajettiin karvoja. Näistä hetkistä kuluisi kuitenkin vielä pari vuosituhatta siihen, että kainaloista ja sääristä alettiin poistaa karvoja: tapa, joka jatkuu vielä nykypäivänäkin.

Kuuluisa ensimmäinen mainos, jossa nainen poseeraa kainalo paljaana.

Body shame – markkinoiden valttikortti

Euroopan historiassa naisten vaatetus on ollut peittävää lähes poikkeuksetta käsivarsien ja säärten suhteen. Naisten karvat eivät siis ole näkyneet mihinkään, eikä niitä ollut tarvetta ajella. Kuitenkin 1800-luvun loppu alkoi jo tuoda muodin mukana muutosta, kun hihat lyhenivät. 1900-luvun alussa hihat lyhenivät niin paljon, että kainalot saattoivat jo tulla näkyviin. Tarvittiin kuitenkin vielä jotain, jotta saatiin kaikki naiset uskomaan kainaloiden ajeluun.

1900-luvun alku oli käänteentekevä karvojen ajelun historiassa, ja sen vaikutus jatkuu vielä nykypäivänäkin. Mainosmedia oli saamassa alkuaan kunnolla naistenlehtien yleistyessä yhä enemmän. Yksi selkeä viesti, jota alettiin jo tuolloin viedä läpi oli, että seksikäs tarkoittaa karvatonta. Kuka sai meidät uskomaan, että seksikkyys vaatii karvattomuutta?

Käänteentekevä hetki voidaan jäljittää tismalleen. Reilut sata vuotta sitten eli toukokuussa 1915 eräs arvostettu lehti “Harper’s Bazaar” julkaisi mainoksen, jossa nuori nainen poseerasi hihattomassa mekossa kädet pään ylle kohotettuna. Kuva oli aikanaan rohkea ja edusti uutta muotia, jossa naisten ihoa näkyi selkeästi enemmän paljaana. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen naisten höylä.

Tuohon päivään saakka naisten muoti oli ollut peittävää. Karvoihin ei kiinnitetty huomiota, ne vain olivat, ja miksipä niitä pitäisi vaivautua ajelemaan. Kuitenkin tämän poikkeuksellisen mainoksen myötä tuhannet naiset saivat täysin uuden (karva)ongelman päiväänsä. Tätä ongelmaa heillä ei ollut vielä ennen lehden ilmestymistä: lehti muutti käytännössä koko suunnan karvoihin suhtautumisessa.

Nämä ensimmäiset mainokset kainalokarvattomista naisista olivat tarkkaan harkittuja. Markkinat halusivat päästä myymään naisille tuotteita, mutta ensin piti saada naiset häpeämään kehoaan. Uskomaton suunnitelma, joka kuitenkin toimi. Kuuluisa ensimmäinen mainos käsittelikin kainalokarvoja sopimattomana asiana: ‘Summer Dress and Modern Dancing combine to make necessary the removal of objectionable hair’. Naiset olivat toki poistaneet epätoivottuja karvoja esimerkiksi kasvoista, mutta kainalot olivat nyt uusi asia.

20-luku nostaa helmat ja vie karvat

1920-luvulla muoti vei yhä enemmän naisten vaatteista peittävyyttä ja kuvioihin astui tämän myötä myös säärikarvojen poistaminen. Helmat nousivat kuitenkin vain hetkellisesti noin vuonna 1925 polven korkeudelle ja palasivat takaisin alas nilkkapituudesta puoleen sääreen vielä 1930-luvun ajaksi. Tänä lyhyenä aikana sääriä kyllä ajeltiin aina tilanteen mukaan, mutta vielä suhteellisen harvoin.

Karvojen poistamiseen käytettiin jos minkälaisia tuotteita. Hohkakivellä hiottiin kainaloita ja sääriä, jotta karvat lähtisivät irti. Samalla yleistyivät hihattomat mekot. Vuonna 1922 Sears toi kuvastoonsa naisten höylät ja erilaisia voiteita ja vahoja ihokarvojen poistoa varten. Samana vuonna mallistoon pääsivät myös hihattomat ja laatikkomaiset mekot. Tähän mennessä mainostajat olivat käytännössä käyttäneet aikansa siihen, että naisia vakuuteltiin siitä, että karvojen poisto on pakollinen osa arkielämää. Nyt vakuuttelu oli tullut päätökseen ja voitiin alkaa kilpailemaan erilaisilla tuotteilla. Gillette toi naisia varten ensimmäisenä oman höylän, joka oli pienempi kuin miesten höylä.

20-luvun mainokset vielä vakuuttelivat naisia siitä, että karvat ovat epätoivottu asia ja ne pitää poistaa. Suosittuja tuotteita olivat erilaiset karvanpoistovoiteet.

30-luvulla sodat koettelivat vielä maailmaa ja muoti pysyi suht konservatiivisena ja käytännöllisenä. Vasta 40-luvulla helman pituus nousi pysyvästi ylemmäs ja karvojen poistaminen tuli taas ajankohtaiseksi. Naiset käyttivät sukkanauhoja, mutta karvoja, jotka näkyivät niistä läpi ei pidetty kauniina. Muoti ja markkinat tekivät kaikkensa, että naiset tietäisivät olevansa viehättäviä vain ajelluilla säärillä ja karvattomilla kainaloilla. Lopullinen isku karvojen poistamiselle alkoi 1943 Betty Grablen kuuluisasta pin-up-kuvasta, jossa hän poseeraa paljassäärisenä. Samankaltaista lookkia tavoittelevat joutuivat nyt ajelemaan myös säärensä.

Betty Grable ja paljaat sääret.

Ajaako nainen karvat omasta tahdostaan vai sukupolvia jatkuneesta painostuksesta?

Tämä juttu sai inspiraation, kun luin Tytti Shemeikan kirjoituksen ihmiskokeesta, jossa hän aikoo olla sheivaamatta koko kesän ja tarkkailla ihmisten reaktoita. On jotenkin absurdia, että karvaisuutta pitää selitellä jonkinlaisella testillä tai ihmiskokeella.

Karvainen nainen nähdään villinä kuin luonto, joka kuuluu kesyttää. Näin on ollut jo vuosisatoja, ja edelleen naisia halutaan tietyllä tapaa istuttaa sopivaan muottiin, johon karvat eivät vain istu. Sileys kuuluu naiseuteen, ja vain hipit ja jollain tapaa kapinoivat naiset jättävät ajelematta. Silti asia on myös iskostettu niin vankasti kulttuuriin, että naisten vain kuuluu sheivata ja kaikki muu on jollain tapaa vinksahtanutta. Ei ole! Jos et tänä kesänä halua olla jatkuvasti murehtimassa karvojen ajelusta, annamme tässä sinulle virallisen luvan olla murehtimatta asiaa. Nyt saavat paljaat jalat näkyä!

Joskus myös mietityttää se, mitä kaikkea markkinointi on saanut meidät tekemään. Kuvitelkaa nyt tilanne, jossa karvojenpoisto ei olisi mitenkään nykypäivää ja joku tulisi kertomaan, että kannattaa kaataa kuumaa vahaa intiimialueille ja repiä vaha sitten irti, koska se irrottaa samalla myös karvoja, joskin aiheuttaen kovaa tuskaa. Kuulostaa enemmän keskiaikaiselta kidutuskeinolta, vaikka todellisuudessa puhutaankin miljoonabisnekseltä. Mutta näinhän asia on aina mennyt: kauneudesta on kärsittävä.

Mitä jos homma olisi mennyt toisin päin? Jos vaikka naisten karvoja olisikin alettu arvostaa kunnolla ja niille olisi luotu oma bisnes värjäyksineen. Kuvitelkaa miten siistiä olisi nähdä pinkkejä säärikarvoja, kainalokarvoista puhumattakaan (ja kyllä, näitä tuotteita on, mutta ne ovat aika marginaalissa). Näitä karvaisuuden puolesta puhuvia manifesteja näkee aina välillä, mutta markkinatalous ei hyödy mitenkään, jos naiset lopettavat karvanpoiston, joten tietenkin karvavallankumousta kohti on vaikea mennä. Mainosmedia ja markkinat saavat käytännössä meidät uskomaan, että tarvitsemme ehdottomasti jotain, vaikka taustalla olisi puhtaasti raha. Näin kävi myös naisten karvoille, jotka kyllä lähtevät jatkossakin pois, tai ainakin niin pitkään kun mainoksissakin ajellaan karvattomia jalkoja. Jotta asia muuttuisi, ensin pitää antaa karvojen näkyä! Tämä kuitenkin vaatii tietynlaisia ohjeita, koska karvat ovat nyt olleet poissa jo lähes 100 vuotta. Onneksi Nörttitytöillä on ohjeita tähän.

Nörttitytöt ovat nyt keränneet jutun lopuksi ohjeita, miten toimia, jos näkee karvaisen naisen:

  1. Jos näet kadulla naisen ihanassa kesähameessa, mutta lähempää tarkasteltaessa huomaatkin jalkoja peittävän Siperian talvestakin selviytyvän karvepeitteen, jatka matkaasi ja unohda asia, koska se ei kuulu millään tapaa sinulle.
  2. Jos näet kuntosalilla naisen toppi päällä ja kainaloista pilkottavat karvat käsien viuhuessa ylös, jatka matkaasi kommentoimatta asiaa mitenkään, koska ei ole sinun asiasi, missä karvoissa joku muu treenaa.
  3. Jos näet naisen, jolla on komeasti auringossa hohtavat karvaiset käsivarret, jatka matkaasi miettien, miten hienosti ne kimmelsivätkään.
  4. Jos näet naisen ylähuulella karvoitusta, jatka matkaasi miettien, miten hienolta parralliset naiskääpiöt näyttävät.
  5. Jos näet henkilön, jolla on komea parta, etkä ole varma onko kyseessä mies vai nainen, jatka matkaasi, sillä asia ei kuulu sinulle hölkäsen pöläystä.
  6. Jos näet ihmisen, jolla on karvoja… Jos kyseessä olit sinä itse, voit tehdä niille mitä haluat. Jos kyseessä oli joku muu, tunnusta, että kaikilla on oikeus toimia samoin.
  7. Jos nyt vain olet unohtanut sheivata tai siihen ei ole ollu mahdollisuutta pitkän mökkikesän aikana, nauti silti paljaista sääristä ja jos joku häiriintyy karvoistasi, se on SEN ongelma, ei sun.
  8. Karvoista tulee huolestua vasta, kun vastaantulijalla on muhkea turkki, valtavat hampaat, raatelukynnet ja on täysikuu.

 

Oikein onnellista kesää kaikille ja olkaa armollisia itsellenne ja karvoillenne!