“Minä räpäytin siipiäni kerran, kaksi. Se tuntui kummalta, tuntea niiden liike, jota siteet eivät enää kahlinneet. Vapaus oli juovuttavaa.”

Langanpäitä on kokoelma välähdyksiä: hetkiä, katseita ja kohtaamisia. Yksikään kokoelman sadasta tarinasta ei ole sataa sanaa lyhyempi, eikä yksikään kahtasataa pidempi.

Tarinat kertovat erilaisista maailmoista, joissa peikot lausuvat runoja, konstruktit hamuavat höyryä ja ensitreffeillä saattaa seuralaisen huulilta lehahtaa perhonen lentoon.

Kun tarttuu langan päähän, ei voi tietää, mihin se johdattaa.

Näillä sanoin kirjan takakansi, tai minun tapauksessani viimeinen sivu lukiessani e-kirjaa, johdattaa lukijat sisälle O.E. Lönnbergin Langanpäitä -kirjaan.

Kirjan tarinat on jaettu kolmen suuremman otsikon alle; Katseita ja kohtaamisia, Lupauksia ja odotuksia, Lähtöjä ja selviytymisiä. Jokainen otsikko asettaa tarinoille yhteisen teeman, mutta silti jokainen tarina on täysin itsenäinen ja erilainen.

Lukiessani tarinoita, moni piti lukea useampaan kertaan ymmärtääkseni, mitä tarinassa oikeasti tapahtui. Osa tarinoista tuntui loppuvan ihan liian nopeasti, aivan kuin olisivat kaivanneet vielä jatkoa. Suurin osa kuitenkin oli sopivia juuri sellaisina.

Tarinoista muutamat jäivät mieleeni niin, että niistä lopulta tuli suosikkejani. Ne saivat oikeasti ajattelemaan asioita. Monet niistä myös sopivat hyvin nykyaikaan, mutta suosikkien joukossa on myös muutama tulevaisuuteen sijoittuva dystopinen tarina.

En suosittele tarinoita luettavaksi montaa peräkkäin. En suosittele edes lukemaan yhtä kokonaista teemaa kerralla. Tekstit ovat lyhyitä ja houkuttavat lukemaan lisää ja lisää, mutta jos niitä lukee liikaa kerrallaan, tulee ähky. Itse kirjaa kyllä suosittelen lämpimästi kaikille, joita kiinnostaa dystopia, steampunk, fantasia, tai ihan vain suomalainen kirjallisuus.

Langanpäitä on Osuuskumma ry:n julkaisema O.E. Lönnbergin esikoisteos. Aikaisemmin hänen tekstejään on julkaistu useissa lehdissä.

Teos saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.