Sinä olet Luke Skywalker. Opettelet, miten meditoidaan, miten Voimaa käytetään, miten opit hallitsemaan tunteitasi, ettet tule houkutelluksi pimeälle puolelle. Saat oppisi vain parhailta. Tiedät itsekin vastauksen kysymykseen: Haluatko jediksi?

Adam Gidwitzin nuortenkirja Imperiumin vastaisku – Haluatko jediksi? jatkaa siitä mihin Alexandra Brackenin Uusi toivo – Prinsessa, lurjus ja maalaispoika jäi. Kerrotaan myös se itsestäänselvyys, että Haluatko jediksi? perustuu vuonna 1980 julkaistuun Imperiumin vastaisku-elokuvaan. Tarina kerrotaan itse Luke Skywalkerille, joka on lukija itse. Kerronta häiritsi aluksi, mutta vetäisi nopeasti mukaansa. Paikoitellen osasin jopa kuvitella itseni Skywalkerin asemaan, mitä Gidwitz kirjallaan haki.

Toinen hauska yksityiskohta oli lukujen välissä olevat jedi-harjoitteet. Kyllä, Gidwitz on kehittänyt harjoitteita, joita noudattamalla voi itsekin opiskella jedi-taitoja. Harjoitteet lähtevät yksinkertaisista meditointiharjoituksista ja etenevät vaativampia kohti. Kieltämättä mieleni teki kokeilla, miten onnistun yhtäaikaa hyppimään ja väistelemään lattialla olevia tavaroita samalla, kun joku heittelee sukkapalloja minuja kohti. Silmät suljettuina, kuinkas muutenkaan. Valitettavasti kirja ei anna ohjeita oman valomiekan valmistamiseen. Sen aika on kuulemma myöhemmin.

Tarinan pääpaino on Skywalkerin jedikoulutuksessa, joten kertoja itsekin myöntää jättävänsä kaiken epäolennaisen tunteilun vähemmälle. Kertoja viittaa ohimennen siihen, että prinsessa Leian ja Han Solon välillä vallitsee viha-rakkaus-suhde. Kaksikon välisen suhteen kehittymistä ei siis kuvata juuri lainkaan. Toisaalta, eipä jedin kuulukaan tuntea rakkautta, joten kaipa rakkauskohtausten skippaaminen on vain loogista.

Gidwitz kertoo kirjan esipuheessa jättäneensä tarkoituksella hahmot, etenkin Luke Skywalkerin hahmon hieman etäisiksi. Hänen mielestään sadun sankarin tulee olla eräänlainen tyhjä kuori, jotta häneen olisi helpompi samaistua. Tämä osaltaan selittää lukijalle suoraan puhuvaa kerrontaa. Gidwitz pakottaa lukijan Skywalkerin rooliin ja samaistumaan häneen. Huono puoli tässä on se, että Skywalker jää todella pintapuoliseksi hahmoksi. Itse asiassa, yksikään kirjan hahmoista ei päästä pintaa syvemmälle. He kaikki vain ovat, mutta miksi he toimivat kuten toimivat, sitä Gidwitz ei avaa. Brackenin kirjassa esimerkiksi Luke Skywalkerilla oli oma persoonansa, vaikka se ärsyttikin minua suuresti.

Kokonaisuudessaan Haluatko jediksi? on ihan pätevä nuortenkirja. Se on viihdyttävä, nopea lukea ja kuvitus (Ralph McQuarrie ja Joe Johnson, kansi Khoa Ho) on erittäin hienoa. Kyseessä ovatkin samat kuvittajat, jotka olivat vastuussa Brackeniin kirjan kuvituksesta. Siinä missä Prinsessa, lurjus ja maalaispoika antoi uusia oivalluksia ja avasi Uuden toivon tapahtumia, ei Haluatko jediksi? tarjoa Tähtien sodan fanille juuri mitään uutta.