Yksi pelin promokuvista.

Yksi pelin promokuvista.

Alustat: Nintendo Switch, Wii U
Kehittäjä: Nintendo EPD
Julkaistu: 3.3.2017
Genre: toiminta, seikkailu
Ikäraja: 12

“Mistä tässä Zelda-jutussa oikein on kyse?”Link valmiina taistoon. (Kuva pelin promomateriaaleista.)

Poikaystäväni on kovimman luokan zeldafani. Hän odotti uusinta peliä jo suunnilleen vuosi ennen sen ilmestymistä, pohdiskeli lomaviikon varaamista pelin julkaisulle ja hihkui riemusta aina uuden trailerin ilmestyttyä. Minulle Zeldat olivat tuttuja lähinnä viittausten kautta: Mario Kartin, fanipaitojen, muun oheiskrääsän ja intertekstuaalisten vitsien. Tiesin, että Link on tarinan sankari, ja että Zelda on pelastettava prinsessa, mutta siihen se sitten jäikin. Kun Nintendo Switch sitten rantautui meille lainaksi uuden pelin pelaamista varten, seurasin aluksi vierestä, miten poikaystävä uppoutui peliin. Jossakin kohtaa kiinnostus kävi kuitenkin liian suureksi, ja kun mies kerrankin jätti pelin olohuoneen pöydälle töihin lähtiessään, aloitin oman seikkailuni.

Tämä arvostelu on siis kirjoitettu täysin nyyppänäkökulmasta Zeldojen suhteen. Kyselin kuitenkin mielipiteitä myös poikaystävältä, joten faninäkökulmaakin sivutaan. Joka tapauksessa on hyvin selvää, että The Legend of Zelda: Breath of the Wild ei vaadi aiempaa kokemusta maailmasta tai hahmoista, vaan toimii oivallisesti myös ensimmäistä kertaa Linkin ja Zeldan loputtomasti toistuviin kohtaloihin tutustumisessa. (Ja onhan tuo promokuvan Link nyt vain järkyttävän söpö päättäväisine ilmeineen ja jaloine päämäärineen.)

Alkuvaikutelma pelistä

Peli alkaa tutoriaalilla, jossa seikkaillaan aluksi hyvin rajatulla alueella pelin maailmasta. Se onkin hyvä, koska kun tutoriaalista on selvitty, on avoin maailma oikeasti todella avoin: tehtävät saa suorittaa missä tahansa järjestyksessä, mihin tahansa kolkkaan maailmaa voi lähteä seikkailemaan ja jopa loppuvastukselle pääsee niin halutessaan uhittelemaan talikko aseena ja soppakattilan kansi kilpenä. Ja kuten oheisesta kuvasta huomaa, aluksi kartasta näkyy vain pieni palanen:Aluksi kartasta näkyy vain pieni osa - ja se onkin yksi hauskimpia asioita pelissä!

Tutoriaalissa opetellaan pelin keskeisimpiä ja tärkeimpiä taitoja, ratkotaan älypähkinöitä ja perehdytään lopulta siihen, mistä oikeastaan on kysymys. Juoni vaikuttaa jo alusta alkaen aika selkeältä hyvikset-pahikset asetelmalta, mutta vaikkei uskoisikaan, se on oikeastaan ihanaa ja suuri osa pelin viehätystä! Kun monet suositut tarinat ovat nykyään täynnä harmaita hahmoja, moraalisesti arveluttavia juonitteluja ja ankeita dystopioita, Breath of the Wild on virkistävä poikkeus. Siinä Calamity Ganon nyt vain sattuu olemaan paha demoni ja Link ja Zelda sotureineen hyvän puolella.

Sen lisäksi, että peli viehättää satumaisuudellaan (joka syntyy juuri tästä klassisesta hyvän ja pahan taistelusta, sekä prinsessan ja tämän ritarin suhteesta), sen maailma on myös mykistävän kaunis. Vaikka itse pelasinkin peliä Switchillä käsikonsolina ja siksi pienellä ruudulla, se ei tuntunut menettävän siitä lainkaan tehoaan. Toinen toistaan kauniimmat maisemat, vaihtelevat sääolosuhteet ja hyvin valittu musiikki loivat todella vaikuttavan kokonaisuuden.

Avoin maailma: miten sen kanssa toimitaan?
(sisältää pieniä spoilereita!)

Hyvin pian kehitin oman työjärjestykseni pelin selättämiseen. Käytännössä lähes heti tutoriaalin jälkeen (mikäli pelaaja seuraa juonta) Link saa muutaman erilaisen tehtävän: hänen tulee voittaa Calamity Ganon ja pelastaa Zelda, palauttaa muistinsa keräämällä muistoja vierailemalla tutuissa paikoissa sekä vapauttaa Ganonin valtaan joutuneet taivaalliset pedot (engl. Divine Beasts). Minulle tärkeimpiä olivat alusta alkaen hahmot, joten päätin, että aluksi sankarini saisi luvan rakentaa identiteettinsä uudelleen muistojensa avulla.

Muistot eivät ole pelin läpäisemisen kannalta välttämättömiä, mutta niiden kerääminen on kyllä pelin parhaita asioita. Kauniit, hyvin kirjoitetut kohtaukset Linkin ja Zeldan menneisyydestä pysäyttävät ja luovat suhdetta hahmoihin. Toisinaan huomasin jopa vähän vetisteleväni. (Mutta siihen ei kyllä kohdallani paljoakaan vaadita.) Lisäksi muistoja keräämällä tulee samalla myös avattua koko maailman kartta. Karttaa availlaan kiipeilemällä massiivisiin torneihin, joista ympäristö on sitten mahdollista skannata. (Muistojen lisäksi tämä oli suosikkiasioitani.)

Minä siis seikkailin läpi koko maailman vähän summamutikassa muistoja etsien. Poikaystäväni taas aloitti käymällä järjestelmällisesti läpi jokaisen alueen, vapauttamalla taivaalliset pedot alueiden koluamisen lopuksi ja hyökkäämällä käytännössä aivan viimeiseksi Ganonia vastaan. Läpikotaisessa lähestymistavassa voi kuitenkin olla myös huonot puolensa, joihin palaan vähän myöhemmin.

(Pelistä löytyy todistettavasti myös kameli.)

(Pelistä löytyy todistettavasti myös kameli.)

Mistä peli koostuu?

Pelissä seikkaillaan avoimessa maailmassa. Käytännössä peli koostuu kuitenkin pääjuonta edistävistä isommista tehtävistä, lyhyistä (tai joskus harvoin pidemmistä) sivutehtävistä, kamppailusta erilaisten hirviöiden kanssa ja pyhäkköjen arvoitusten ratkonnasta. Poikaystävä kertoi, että aikaisemmissa Zelda-peleissä ratkottavat pähkinät ovat olleet osa laajempia dungeoneita, mutta Breath of the Wildissa ne on pilkottu 120 pieneen pyhäkköön, joissa on kussakin yleensä yksi päihitettävä haaste. (Ja muutamaan laajempaan dungeoniin, joista puhuminen voisi kuitenkin olla spoileri.)

Taistelut vihollisten kanssa onnistuvat mainiosti perinteisellä “hakkaa nappeja ja toivo, ettet kuole” -taktiikalla, jota itse konsolipelaamiseen vasta tutustuvana viljelin, mutta niissä voi myös hyödyntää erilaisia väistöliikkeitä, nappiyhdistelmiä ja hieman taktikointiakin. Viholliset eivät välttämättä skaalaudu aivan täydellisesti, mutta vaikka esimerkiksi Ganon voi loppuvastuksena olla pelin hyvin läpikolunneelle aikamoinen pettymys, joitakin haastavampia otuksia riittää silti ihan viimeisille metreillekin. (Eli: jos näet kentaurin, juokse.)

Tärkeässä roolissa on myös varustelu. Link voi kerätä varusteita muun muassa ostamalla niitä kauppiailta, nappaamalla niitä päihittämiltään vihollisilta tai ratkomalla pelissä olevia pyhäkköjä ja niiden pähkinöitä. Varusteiden kerääminen on olennaista, koska miekat, kilvet ja jouset kuluvat käytössä ja hajoavat lopulta, ja siksi niitä on jatkuvasti oltava varastossa.

Pelissä pääsee myös laittamaan ruokaa, jota syömällä palautetaan sydämiä tai saadaan esimerkiksi kylmänsietokykyä. Hevosiakin voi kesyttää (joskin itseäni ratsastaminen ei oikein missään kohtaa napannut) ja vaateparsia parannella lumoamalla niitä. Löydettävää ja kerättävää on paljon, ja keräämisestä myös palkitaan. Se ei kuitenkaan ole kovinkaan pakollista, joten itse jätin suurimmalta osalta väliin.

Heikkoudet

On se nyt vain myönnettävä: Breath of the Wild on erinomainen peli. Aloittelijakin pärjää, maailman kauneus huikaisee, Zelda-pelien pohjaidea ikuisesti toistuvasta prinsessan ja tämän ritarin taistelusta Ganonia vastaan tulee tutuksi ja pyhäkköpähkinöiden ratkominen koukuttaa. Juonikin pysyy kiinnostavana, hahmot onnistuvat sankarillisuudestaan huolimatta olemaan kiinnostavia ja aika pelin parissa kuluu kuin siivillä.

Mutta on siinä niitä ongelmiakin. Jossakin kohtaa hirviöiden hakkaaminen käy puuduttavaksi, eikä tarjoa enää juurikaan haastetta. Lisäksi loppuvastus ei skaalaudu sankarin tason mukaan, joten jos Link on könynnyt läpi koko Hyrulen ja varustautunut täydellisesti, on Ganonin päihittäminen valitettavan helppoa. (Joskin poikaystävä oli sitä mieltä, että sekin kuuluu Zelda-peleihin: koska Link on sankari, jota kasvatetaan rooliinsa koko pelin ajan, hänen kuuluukin kukistaa paha sen suuremmitta ongelmitta.) Avoin maailma tarkoittaa myös sitä, että toisinaan löydettävät asiat eivät ole kovin mielenkiintoisia, vaan ovat seassa lähinnä täytteenä. Näitä Breath of the Wildissa on kuitenkin yllättävän vähän, ja syrjäisimpienkin kolkkien koluaminen todella palkitsee.

Pelissä myös uskonto on vahvasti läsnä. Se voi olla toisille miinus, vaikka minua se ei juurikaan häirinnytkään. On mielenkiintoista, että maailman myytit ja jumalat tuntuvat hieman vaihtelevan pelistä toiseen. Enemmän Zeldoja pelanneille jotkin muutokset voivat tuntua myös hämmentäviltä, mutta minusta se oli hauska yksityiskohta – ainakin sillä perusteella, mitä pelin wikin perusteella selvitin. (Ja wikiä kyllä tarvitsin toisinaan muutenkin esimerkiksi sopivien kokkausyhdistelmien selvittämiseen tai visaisimpien pähkinöiden ratkomiseen.)

Ja toinen promokuva, koska onhan maisemat nyt kivoja.

Ja toinen promokuva, koska onhan maisemat nyt kivoja.

Pähkinänkuoressa

+ upea, kaunis maailma
+ hienot muistotakaumat
+ musiikki
+ aloittelijaystävällisyys, oiva portti Zeldojen maailmaan
+ älypähkinät
+ haasteiden ratkottavuus: monet asiat voi ratkoa joko helppoa tai vaikeaa reittiä
+/- mustavalkoisuus (hyvikset & pahikset)
– loppuvastuksen helppous
– avoin maailma käy jossakin vaiheessa vähän puuduttavaksi

Arvosana

Mrs. Darth Vader

Mrs. Darth Vader