HUOM! Kirjoitus saattaa sisältää pieniä juonipaljastuksia!

 

Ridley Scottin ohjaama Alien:Covenant on kuudes Alien-elokuva. Se on jatko-osa vuonna 2012 ilmestyneelle Prometheukselle sekä yksi esiosista vuonna 1979 ilmestyneelle alkuperäiselle elokuvalle Alien-kahdeksas matkustaja.

Michael Fassbenderin esittämä androidi David. Kuva: 20th Century Fox / Mark Rogers

Michael Fassbenderin esittämä androidi David. Kuva: 20th Century Fox / Mark Rogers

Alien:Covenant sijoittuu vuoteen 2104. Covenant -niminen siirtokunta-alus on matkalla planeetta Origae-6:lle miehistöineen ja siirtokuntineen. Miehistön ollessa hyperunessa, androidi Walter (Michael Fassbender) vahtii aluksen toimintoja ja ihmisiä. Onnettomuuden sattuessa miehistö joudutaan kuitenkin herättämään. Tässä hässäkässä aluksen alkuperäinen kapteeni Branson (James Franco) kuolee, ja uusi kapteeni Christopher Oram (Billy Crudup) joutuu ottamaan hänen paikkansa. Saatuaan tuntemattoman radiolähetyksen uusi kapteeni päättää poiketa alkuperäiseltä kurssiltaan Danielsin (Katherine Waterston) vastusteluista huolimatta. Ja siitähän se sitten lähtee. Uudelta, täydellisen oloiselta planeetalta löytyy Prometheus-tutkimusretken ainut eloonjäänyt, androidi David (taas Fassbender). Ja koska kyseessä on Alien-elokuva, niin kyllähän sitä sitten tiedetään mitä tulee tapahtumaan. Taistellaan monstereita vastaan, ja suurin osa ihmisistä kuolee.

Mutta mitä sitä sitten sanoisi elokuvasta, jonka paras kohta mielestäni oli sen alkutekstit? Kun kankaalle hitaasti muodostui elokuvan nimi samaan henkeen kuin ensimmäisessä elokuvassa, sydämeni sykki odotuksen riemusta. Odotin jotain suurta. Olin aivan varma että elokuva tulee olemaan hyvä. Olkoon tässä osasyynä nostalgia, mutta enpähän sitten saanut sitä mitä odotin.

Tämä on ehdottomasti mielipidekysymys, mutta itselleni CGI-tehosteet (Computer-generated imagery – visuaaliset tehosteet) ovat aina olleet hieman ristiriitainen juttu. Mielestäni niitä käytetään aivan liikaa nykypäivänä. Minua häiritsee se aitouden puute. Mikään ei näytä todelliselta, ja näyttelijä saattaa näytellä ilman yhtäkään oikeaa vastaparia.

Niin sitä rynnitään uudella planeetalla. Kuva: 20th Century Fox, Mark Rogers

Niin sitä rynnitään uudella planeetalla. Kuva: 20th Century Fox, Mark Rogers

Elokuvassa oli tuotu ns. Alienin eri kehitysmuodot päivänvaloon. Ja omaan silmään suurin osa niistä ei vain näyttänyt kovin hyvältä. Kaikki jännite häviää siinä, kun katsomme niitä tarkasti; minkälainen iho sillä on, miltä sen pinnan pitäisi tuntua tai näyttää jne. Tietenkään ne eivät voi edes näyttää aidoilta, koska ne eivät sitä ole, mutta kyllä oman elokuvakokemuksen nopeammin vesittää huonot hirviöt tai niiden liiallinen käyttö, kuin esim. se että emme näkisi niitä ollenkaan.

Ja sitten tämän höpötyksen jälkeen myönnän, että kyllä minun pieni sydämeni hyppäsi ilosta, kun Facehugger tai Xenomorph ilmestyivät kankaalle. Liekö ollut vain puhdasta nostalgiaa, vai sitten iloa siitä että ainakin Xenomorph näytti sentään vähän paremmalta kuin monet muut Alienin kehitysmuodot elokuvassa.

Hahmoissa mentiin myös jossain kohtaa vikaan. Heti kun miehistö esiteltiin, tuntui se ainakin ulkoisesti aika joukolta kliseitä. Ulkoista habitusta kovin paljoa syvemmälle ei monissa hahmoissa edes päästy. Niihin ei keskitytty tarpeeksi, jotta niiden kuolemat tai eloonjäämiset olisivat tuntuneet oikein missään. Ja välinpitämättömyys on juuri pahinta. Jos emme välitä hahmoista, emme periaatteessa välitä mitä elokuvassa tulee tapahtumaan.

Tuntui, että Katherine Waterstonin esittämästä hahmosta, Danielsista (tuttavallisemmin Dannysta) pyrittiin kovasti tekemään uutta Ripleytä, Sigourney Weaverin esittämää hahmoa ensimmäisestä Alien-elokuvasta. Ulkoinen olemus, käyttäytyminen, ja kaikki vähän viittasivat siihen suuntaan että hahmoa yritettiin väkisin vääntää tiettyyn muottiin, ilman että se siihen luontevasti sujahtaisi.

Minua jäi myös kovasti mietityttämään James Francon esittämän ja todella vähän ruutuaikaa saavan kapteeni Bransonin merkitys Danielsin hahmon kannalta. Ymmärsin hyvin Bransonin merkityksen uuden kapteenin, Billy Crudupin näyttelemän Oramin kannalta, mutta en saanut oikein kiinni siitä, miksi Danielsin matka piti aloittaa suurella menetyksellä, aviomiehen kuolemalla.

Katherine Waterstonin esittämä Daniels. Kuva: 20th Century Fox, Mark Rogers

Katherine Waterstonin esittämä Daniels. Kuva: 20th Century Fox, Mark Rogers

Meille kerrotaan hahmojen lukuohjeet elokuvan alussa. Nyt meille annettiin hahmoa määrittäväksi tekijäksi suru. Pyrittiinkö tällä tekemään hahmosta vahvaa vain sen vastoinkäymisen, miehen kuoleman kautta? Että tämä hahmo menee eteenpäin, vaikka juuri menetti puolisonsa. Toki menetys on vahva tunne, ja eteenpäin meneminen tekee ihmisestä näennäisesti vahvan, mutta tämä tuntui enemmän toimivan alleviivaustussina. Surusta on kaarellisesti helpompi nousta lyhyessä ajassa kuin status quosta. Se muutos on selkeämmin määriteltävissä. Mutta silti olisin ehkä toivonut, että hahmo olisi voinut lähteä normaalista tilanteesta, ilman että hänet jo alusta alkaen olisi määritelty tietyn tunteen kautta. Tai sen, että hän on nyt miestään sureva leski, joka on vain hieman erikoisessa tilanteessa.

Elokuvan mielenkiintoisimmat hahmot olivat androidit, Walter ja David. Walter oli uudempi malli Davidista, ja selkeämmin androidi. David osasi luoda. Walterista tämä mahdollisuus oli poistettu liian inhimillisyyden pelossa. Näiden kahden väliset kanssakäymiset olivat mielenkiintoisia ja Fassbender veti muutenkin elokuvan vahvimmat näyttelijäsuoritukset. Heidän välillään käytiin pitkälti elokuvan suuret temaattiset kokonaisuudet läpi.

En ole kovin hyvä katsomaan jännittäviä elokuvia elokuvateatterissa. Pimeydessä elokuvan tunnelma vain vahvistuu, ja kyllä minä myönnän aina välillä oikeasti vähän kauhistelleeni veren lentämistä ja jännittäneeni elokuvaa katsoessani. Toimintakohtaukset imivät ihan kivasti mukaansa, ja kaksituntinen elokuva meni aika nopeasti. Elokuva oli itsessään tosin aika yllätyksetön. Lopun pystyi jo arvaamaan etukäteen. Toki Alien:Covenant oli hieman parempi kuin Prometheus, mutta jäi se silti aika keskinkertaiseksi elokuvaksi. Välillä mietin, että miksi näitä jatko-osia pitää yleensäkään tehdä, jos niissä ei enää näy tekijöiden inspiraatio. Jättäkää tekemättä, jos paloa ei enää ole.

Elokuvassa oli myös paljon asioita, jotka tunnuttiin jätettävän puolitiehen. Koko elokuva tuntui siltä, että käsikirjoituksessa (ja kuvauksissa) oltaisiin oltu tekemässä kolmetuntista elokuvaa, ja sitten leikkauspöydän äärellä onkin pitänyt tehdä kaksituntinen elokuva. Tuntui että elokuva heitti katiskoita mereen ja jätti ne sinne. Kukaan ei tullut niitä nostamaan.

Tiedän, että ei pitäisi vain verrata, mutta jos tämä olisi ollut se Alien-elokuva, jonka nuorena olisin nähnyt, niin en todellakaan muistaisi sitä vielä vuosia ja vuosia myöhemmin. Vaikka elokuva paikoin jännitti, oli ihan komea ja mielenkiintoinen, sekä oli ilo katsoa Fassbenderin rooleja, jäi se tyylikkyydessään, tunnelmassaan ja hahmoissaan niin kauas siitä mitä olisin sen toivonut olevan.

Annan elokuvalle kaksi ja puoli tähteä. Sellaiset ihan kivat keskivertopisteet.