Tyhjän_paperin_kammo
Kenelle tahansa, joka kirjoittaa ylipäätään yhtään mitään, oli kyseessä satunnainen blogaaja tai ammattilainen, tulee jossain vaiheessa tutuksi tilanne, jossa mikään ei liiku yhtään minnekään. Suomeksi ilmiö on nimetty varsin luovasti valkoisen tai tyhjän paperin kammoksi, mutta useimmille se on tuttu englanninkieliseltä nimeltään: writer’s block. Tuon henkisen tukoksen ei tarvitse olla pysyvää laatua ja sen yli pääsemiseksi on erilaisia konsteja. Seuraavassa on Nörttityttöjen bloggaajien vinkkejä writer’s blockin nujertamiseen.

Mia Meri vinkkaa:

  • Jos tiedät, mitä haluaisit sanoa, mutta et oikein osaa jäsentää ajatuksia, tee näin. Kirjoita kaikki asiat, jotka haluaisit sanoa ranskalaisilla viivoilla lyhyesti. Kun homma on tehty, ala järjestellä viivoja otsikoiden alle. Tarvittaessa keksi alaotsikoita niputtamaan ajatuksiasi. Kun homma on tehty, sinulla on artikkelisi väliotsikot mietittynä ja se, mitä aiot sanoa niiden alla! Nyt voit kirjoittaa tekstisi ja poistaa käytetyt ranskalaiset viivat. Samalla varmistat, että sanot kaiken, minkä haluat. Ja jos jokin ranskalainen viiva ei sovikaan sinne minne luulit, voit lopuksi etsiä sille paremman paikan.
  • Jos et tiedä, miten aloittaisit tekstin kanssa, rupea vain kirjoittamaan. Kynästä tulee ihan täyttä kukanlannoitetta, mutta saatpa ainakin aivosolmun purettua. Ja jos lopputulos on ihan oikeasti sitä itseään, eteneminen on hankalaa ja tuntuu pahalta, voi olla, että yritit lähestyä tekstiäsi väärästä kulmasta. Aloita alusta. (Säästä edellinen versio, sillä siellä saattaa olla jokin vaikea asia ilmaistuna hyvin. Voit kopioida sen sieltä uuteen versioosi.). Joo, harmittaa, kun meni työtä hukkaan, mutta saat näin paremman aikaiseksi ja pääset joskus tekstissä loppuunkin asti.
  • Älä jätä kirjoitushommia viime tinkaan! Stressi tyhjentää aivot!
  • Joskus paikanvaihto auttaa. Mene kahvilaan kirjoittamaan. Sinne kulkeminen toimii myös aivojen tyhjennys- ja uudelleenohjelmointirituaalina, jolloin siirryt normi-sinästä kirjoittaja-sinäksi. Vaikka et ajattelisi kirjoitushommaasi matkan varrella, aivosi alkavat jo alitajunnassa työstää tulevaa projektia. Osta kahvilasta voileipä tai jokin ruoka. Nälkä tappaa ajatuskyvyn varsinkin, jos mietit koko ajan, pitäisikö sinun käydä ostamassa jotain ruokaa. Tee jotain kivaa syödessäsi ja päätä, että heti kun leipä loppuu, ryhdyt töihin. Kasaa kirjat jo viereesi ja totuttele paikkaan, jossa aiot olla ja kirjoittaa. Näin et häiriinny mistään, kun aloitat varsinaisen työn. Muista etsiä läppärille pistorasia ja testaa, että se myös toimii jo ennen kuin läppärisi akku on tyhjä.
  • Ekstrat!
    Muista lukea teksti uudestaan parin päivän päästä. Hätätilanteessa 20 minuutin päästäkin riittää. Hae välissä lisää teetä tai kahvia. Muista antaa jonkun kaverisi lukea teksti ennen lähettämistä. Usein sitä on sokea omalle tekstilleen eikä huomaa epäselviä kohtia siksi, että itse kyllä tietää, mitä tarkoitti jollakin lauseella tai kappaleella.Tyhjän_paperin_kammo2

Minna Kekkonen vinkkaa:

  • Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Kauppalistoja, to do -listoja, kalenterimerkintöjä, päiväkirjamaisia pätkiä. Mitä enemmän kirjoittaa, sitä helpompaa kirjoittaminen loppuviimeksi on. Varsinaiseen valkoisen paperin kammoon tuo ei välttämättä auta, mutta kun kirjoittaminen on valmiiksi jo jonkinlaisena rutiinina, kirjoittamisen aloittaminen on vähemmän vaikeaa.
  • Pidä mukana vähintään kynä ja paperia tai muuta, mihin voit kirjoittaa missä tahansa (paitsi auton ratissa!) mieleen tulevat asiat. Ei kannata luottaa siihen, että muistaa kotona, mitä mietti kassajonossa. Ei sitä kuitenkaan enää muista.
    Tyhjän_paperin_kammo3

Jonas Mustonen vinkkaa:

  • Olen itse oppinut, että on parempi suoltaa ihan mitä vain paperille kuin alkaa miettimään, millaista sillisalaattia sitä nyt tulee kirjoitettua. Täytyy antaa itselleen lupa kirjoittaa myös tosi huonosti. Silloin, kun on jotain valmista tekstiä, on helpompi lähteä analysoimaan, miten sen kirjoittaisi paremmin, miten jotain ilmaisisi toisin ja mikä olisi vaikka ihan kokonaan parempi rakenne koko jutulle. Vaikka kuulostaa rankalta, että kirjoittaisi jotain vain kirjoittaakseen sen uusiksi, kannattaa niin silti tehdä. Varsinkin näin kannattaa tehdä silloin, kun ei ole saanut mitään järkevää paperille. On helpompi muokata kuntoon jotain, mikä on oikeasti olemassa kuin jotain, mikä on vain olemassa täydellisenä ja tavoittamattomana ajatelmana.
  • Sillisalaatin kaltaista tekstiä pitää joko uskaltaa antaa jonkun ulkopuolisen katsoa ja kritisoida tai katsoa (ja järkyttyä) itse parin päivän päästä – sitten, kun aivot ovat hieman levänneet. Täytyy osata suhtautua rennosti omaan tekstiinsä luonnoksena, jota korjailee, eikä jumittaa siinä, että ei saa mielestään tarpeeksi tasokasta jälkeä aikaiseksi.
  • Olen kysynyt neuvoa enemmän kirjoittavilta tutuiltani. He ovat suositelleet myös tekstin käymistä päässään ensin läpi, ikään kuin kertoisi sen jollekulle, ja sitten kirjoittamaan sen.
  • Moni työkseen kirjoittava suosittelee liikuntaa pään tyhjentämiseen ja kirjoittamisesta nakuttavan stressin katkaisemiseen. Olen itsekin kuin järjestään ohjautunut sauvakävelemään, kun en saa ajatusta liikkeelle. Pään tyhjentäminen auttaa kuin itsestään.
  • Lähes kaikki ovat myös suositelleet kirjoitettavan työn jakamista ranskalaisilla viivoilla tai otsikoilla helposti hallinnoitaviin kokonaisuuksiin. Ison tekstin sijaan sitä kirjoittaa ikään kuin useampia pieniä. Tällä tavalla olen kirjoittanut itse useampia arvosteluja ja artikkeleita.