Kuten tiedämme, ihmiset lataavat ulkonäköön erilaisia oletuksia. Meistä jokainen on törmännyt omaa ulkonäköä koskeviin stereotypioihin. Näin on aina ollut, ja tulee varmasti olemaan hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Ihmisluonnon on vaikea päästä eroon taipumuksestaan lokeroida ja olettaa asioita. Viime aikoina olen miettinyt sitä, mille näyttää nörttityttö. Tai oikeammin, miltä ihmiset kuvittelevat nörttitytön näyttävän?

Vintagepukeutujana olen törmännyt erityisesti yhteen tiettyyn oletukseen. Sen mukaan henkilö, joka pukeutuu vintageasuihin arkielämässä, on myöskin mielipiteiltään ja arvoiltaan varsin ummehtunut ja pölyttynyt. Jos nyt käytän tässä esimerkkinä vaikka itseäni niin koska käytän 1930-luvun vaatteita, tämän sterotyyppisen oletuksen mukaan olen myöskin arvoiltani jämähtänyt sinne 30-luvulle, varsin ahdasmieliseen ja rajoittuneeseen maailmaan. Kaikki minut hyvin tuntevat toki tietävät, että tämä ei voisi olla kauempana totuudesta, mutta vintageharrastajia kritisoidaan usein juuri tästä.

Tästä päästään itse aiheeseen, kysymykseen miltä ihmiset kuvittelevat nörttitytön näyttävän. En ole tehnyt aiheesta katukyselyä, mutta voisin melko varmasti veikata, että jos satunnaisen kadunkulkijan pitäisi kuvailla nörttityttöä niin kuvauksena tuskin olisi mitään ulkoisesti minua muistuttavaa. Kysyin avopuolisolta. Hänen vastauksensa oli, että nörttityttö muistuttaisi ehkä ulkoisesti jonkinmoista leffoissa suosittua kirjastonhoitajan arkkityyppiä: huomiota herättämättömästi pukeutuvaa, silmälasi- ja ponnaripäistä, hiukan sosiaalisesti vaivaantunutta ja ujoa. Sarjakuvien lukeminen mainittiin. Älkää teilatko avopuolisoa, saatoin asetella kysymykseni hiukan johdattelevasti. Kirjastonhoitajat ovatkin ehkä jonkinlaisia nörttityttöjen esiäitejä. Heillähän on kirjastossa koko maailman tieto käsiensä ulottuvilla! Itse olen törmännyt useammin kuin kerran ajatukseen, että nörtti käyttää silmälaseja, tylsän värisiä ja huonosti istuvia vaatteita ja raahaa mukanaan isoa kasaa kirjoja. Erityisesti leffoissa ja tv-sarjoissakin sellainen stereotypia on valitettavan yleinen, vaikka toki poikkeuksiakin löytyy jo ihan mukavasti.

Miltä se nörttityttö sitten oikeasti näyttää? Uskokaa tai älkää mutta netistä löytyy ohjeita nörttitytöksi pukeutumiseen. Ne ovat niin naurettavaa kamaa, että en nyt mene niihin sen yksityiskohtaisemmin. Totean vain että silmälasit, henkselit, polvisukat, “nörttihame” (anteeksi mitä?) ja paidat, joissa on painettuna sisäpiirivitsejä mainittiin. Ilokseni voin ilmoittaa, että ystäviini lukeutuu monia naisoletettuja nörttejä. He kaikki näyttävät erilaisilta ja pukeutuvat eri tavoin. Osa pitää housuista, osa hameista. Osa käyttää kirppisvaatteita, osa uusia merkkituotteita. Osa pukeutuu värikkäästi, osa mustaan tai harmaaseen. Joku pitää goottityylistä, joku preppy-tyylistä, joku jostain ihan muusta. Osa värjää hiuksia, osa ei. Joillakin on pitkät hiukset, joillakin lyhyet. Jotkut meikkaavat, jotkut eivät. Toisilla on silmälasit tai piilarit, toisilla ei. Ei ole mitään nörttityttö-uniformua josta kaikki nörtit tunnistaa. Ainoa heitä kaikkia yhdistävä tekijä on nörttiys, eikä se näy päälle.

Itse pukeudun joko aitoon vintageen tai vintagehenkisesti. Meikkaan ja käytän kirkkaanpunaista huulipunaa. Hiukseni ovat useinmiten varsin naisellisilla, 30-luvun tyylisillä, pinnein kiinnitetyillä kiharoilla. Käytän kävelykenkiä, käsilaukkua ja erilaisia hattuja. Vanhanaikaisesta ulkonäöstäni huolimatta pidän scifistä ja olen kiinnostunut teknologisista innovaatioista. En voisi kuvitella eläväni ilman tietokonetta ja haaveilen avaruusmatkailusta. Cosplay ja fanikulttuuri kiinnostaa ja historianörttäilyä olen harrastanut (osin ihan tietämättäni) jo yli parikymmentä vuotta. Joku voisi olla sitä mieltä, että en näytä nörtiltä vaan mummoltani. Minä olen sitä mieltä että näytän SEKÄ mummoltani ETTÄ nörtiltä.