Kuva lainattu pelin sivuilta.

 

Alustat: Windows, Mac, Linux, PS4, Xbox One

Kehittäjä: inXile Entertainment

Julkaistu: 28.2.2017

Genre: roolipeli

Ikäraja: 16

Pähkinänkuoressa

Torment: Tides of Numenera on inXile Entertainmentin kehittämä roolipeli, joka on henkinen jatko-osa Planescape: Tormentille. Planescape: Torment oli eräs vuosituhannen vaihteen kiinnostavimmista peleistä, ja kuuluu pelien top 5 -listalleni edelleen. Jatko-osaa siis on odotettu vesi kielellä jo kohta 20 vuoden ajan. Lopulta Tides of Numenera rahoitettiin Kickstarterin joukkorahoituksella, ja kiinnostus peliin näkyi, sillä tarvittava summa – 900 000 dollaria – oli kasassa kuudessa tunnissa. Kaiken kaikkiaan reilu 74 000 rahoittajaa keräsi yhteensä yli neljä miljoonaa dollaria. Peli kuitenkin myöhästyi aiotusta julkaisuajankohdasta ja joitain osia tarinasta jätettiin pois.

The Ninth World

Tides of Numenera sijoittuu kauas tulevaisuuteen. Sivilisaatioita on noussut, kukoistanut ja kuollut, mutta pelimaailman nykypäivässä ei ole juuri hurraamista. Todellisuudessa on repeämiä, ja maailma on täynnä sekä kiinnostavaa että kauhistuttavaa teknologiaa. Erilaiset maailmanlopun kultit mellastavat ympäriinsä ja Muuttuva Jumala on lapsilleen armoton.

Moneen muuhun pelimaailmaan verrattuna Yhdeksännessä Maailmassa on melko vähän aarteita löydettäväksi. Peliaikaa ei juuri kulu kadonneiden arkkujen metsästämiseen, eikä hahmojen varustelu tunnu erityisen tarpeelliselta. Tavallisten aseiden ja suojusten lisäksi hahmo voi käyttää cyphereitä, jotka ovat kertakäyttöisiä ja antavat jonkin hyödyllisen kyvyn. Aluksi hillosin cyphereita pahan päivän varalle, mutta se ei kannata, sillä hahmo voi kantaa vain muutamaa sellaista kerrallaan mukanaan. Jos cyphereita on liikaa, sankari kärsii ikävistä sivuvaikutuksista.

Jos hahmon nimi on Waits-for-prey, kannattaako sille jutella?

The Last Castoff tovereineen

Pelissä on vain kolme hahmoluokkaa: glaive, nano ja jack eli soturi, maagi ja varas. Mikään hahmoluokista ei tunnu varsinaisesti uudelta ja ihmeelliseltä, joten valinta tuntui hieman yhdentekevältä. Valitsin hahmokseni jackin, jolle valitsin diplomatiaa ja dialogioptioita lisääviä taitoja. Kykyjä on niitäkin kolme: nopeus, voima ja älykkyys. Valitusta hahmoluokasta huolimatta omaa sankaria voi aika surutta kehittää haluamaansa suuntaan.

Peli tarjoaa matkakumppaneita jo hyvin alussa. Kumppaneiden hyödyllisyys riippuu aika paljon siitä, millainen oma hahmosi on ja millaisia valintoja aiot pelissä tehdä. Itse valitsin sankarini kumppanit vain sen perusteella, millainen ensivaikutelma minulle tuli heistä. En siis valinnut välttämättä taidoiltaan monipuolisinta tai ryhmäni kokoonpanoa parhaiten tukevaa seuralaista. Kumppaneilla on myös omia tehtäviä ja omia motiivejaan, ja heidän tarinansa ovatkin yksi pelin parhaista puolista. Sen sijaan omaan hahmooni en oikein saanut mitään kontaktia, vaan se säilyi lähinnä klikattavana objektina.

Pelattavuus

Tides of Numenera nojaa vahvasti tarinaan ja dialogiin, ja taistelua voi välttää ilahduttavan pitkään. Peli muistuttaakin monessa kohtaa interaktiivista romaania, ja siksi tarjoaa ainakin allekirjoittaneelle miellyttävää vastapainoa suoraviivaiselle räiskinnälle, jota moni nykypeli tarjoaa runsaasti.

Pelistä löytyy lukematon määrä steampunk-henkisiä rakennelmia.

Pelissä jokainen valinta on merkityksellinen, ja lopputulosta on usein vaikea ennakoida. Esimerkiksi taistelussa (tai kriisissä, kuten pelissä sanotaan) kuoleminen voi avata uuden mahdollisuuden tilanteen selvittämiseksi. Tides of Numenera tarjoaakin epäilemättä sisältöä usealle läpipeluulle. Dialogivalinnoista puuttuu se ns. helppo ja oikea ratkaisu kokonaan. Pelin roolipelimäisyyttä lisää se, että esimerkiksi tiedon puristaminen vähemmän yhteistyöhaluiselta kaupunkilaiselta vaatii onnistuneen nopanheiton. Voittomahdollisuutta voi buustata hahmon omien, kehitettävien kykyjen avulla.

Pelissä tehdyt valinnat muuttavat hahmon suuntaa (alunperin tide, suomensin vapaasti), joka taas vaikuttaa siihen, miten kohtaamasi hahmot suhtautuvat sinuun ja mitä dialogivaihtoehtoja voit valita. Sisäinen paladiinini ei tunnu päästävän irti tässäkään kohtaa, vaan vallitseva suunta hahmollani oli kulta, jonka mukaan olen empaattinen ja haluan auttaa muita. Ehkä hieman hapan paladiini tosin, sillä vaikka hahmoni on Muuttuvan Jumalan lapsi ja suuri, maailmoja muuttava sankari, huomasin tekeväni mitättömiä palveluksia muille.

Kykypisteet palautuvat vain kahdella tavalla: lepäämällä ja käyttämällä erilaisia esineitä, esimerkiksi parannusjuomia. Lepääminen ei onnistu kaikkialla, vaan vaatii majatalon tai muun turvallisen paikan. Kultistien kovistelu voi ottaa koville!

Sivutehtävät mukailevat pääjuonta melko leppoisasti, ja niiden tekeminen kannattaa. Vaikka ne eivät ole välttämättömiä, niiden tekeminen saattaa muuttaa pääjuonen ratkaisuvaihtoehtoja. Niiden avulla voi myös kiillottaa kilpeään, sillä sivutehtävissä voit auttaa omatuntonsa kanssa painiskelevaa tekemään oikean ratkaisun tai pelastaa viattoman lapsen orjuudelta.

Sisäinen paladiini on vahva.

Mitä tästä sitten jäi käteen?

Odotukseni tätä peliä kohtaan olivat kovat, sillä Planescape: Torment teki aikanaan niin suuren vaikutuksen. Peli olikin erinomaisen hyvin kirjoitettu tarina, ja turhan sapelinkalistelun puute lisäsi pisteitä roimasti. Peli tuntui kuitenkin loppuvan kesken, sillä pääjuoni oli yllättävän lyhyt eivätkä sivujuonet tuoneet tarpeeksi lisää pelattavaa.

Plussat:

  • Pelissä on mahtava tarina.
  • Taistelu ei ole ole olennainen osa.
  • Hahmoa voi kehittää melko vapaasti haluamaansa suuntaan.
  • No onhan se aika nätti.

Miinukset:

  • Peli loppui hieman kesken (tai välistä oli leikelty palasia pois).
Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö

(Peli saatu ilmaisena arvostelukappaleena.)