Michael Cunningham - Villijoutsenet ja muita kertomuksia. (2016)

Michael Cunningham – Villijoutsenet ja muita kertomuksia. (2016)

 

Syksyllä 2016 ilmestynyt Michael Cunninghamin (s. 1952) Villijoutsenet ja muita kertomuksia on kokoelma modernisoituja satuklassikoita. Takakannen lupauksen mukaan vanhat ja tutut sadut saavat uuden elämän ja toisinaan jopa hieman jatkoakin. Kirja pyrkii vastaamaan niihin kysymyksiin, jotka ovat askarruttaneet alkuperäisten satujen lukijoita jo kenties vuosikymmeniä; Mitä tapahtuukaan lopun jälkeen ja elivätkö kaikki lopulta onnellisesti elämänsä loppuun asti.

Michael Cunningham pysyy samalla polulla kuin monet tarinankertojat jo häntä ennen. Satujen muokkaaminen ja uudelleen kirjoittaminen ei ole mitenkään uusi lähestyminen satujen maailmaan, vaan jo muun muassa Grimmin veljekset muokkasivat ja modernisoivat keräämiään kansansatuja. Monet muutkin sadunkertojat ovat tehneet samoin ja muokanneet tuttuja kertomuksia aina nykypäivän tarpeisiin ja kohdeyleisölleen sopivaksi. Samalla tavoin asiaa lähestyy myös Cunningham. Vanhoihin tuttuihin kertomuksiin on tuotu useita nykypäivän vivahteita ja ne ovat selvästi suunnattu aikuiselle yleisölle. Uusitut tarinat on väritetty seksillä, ahneudella, väkivallalla ja kyynisyydellä. Satujen hahmoja on pyritty inhimillistämään: Tarinoissa ei ole enää selkeitä sankareita tai antagonisteja, vaan hahmoihin on tuotu lisää erilaisia harmaansävyjä.

Yoko Shimizun kuva kertomuksesta Me hirviöt.

Yoko Shimizun kuva kertomuksesta Me hirviöt.

Koen itse olevani satujen suurkuluttaja ja olen lukenut paljon erilaista satukirjallisuutta. Odotin Cunninghamin teokselta uutta ja raikasta otetta vanhoihin satuklassikoihin kuitenkin alkuperäisten tarinoiden henkeä kunnioittaen. Kirjan sadut paljastuivat vaihtelevanlaatuisiksi ja osassa modernisoinneista oli onnistuttu paremmin kuin toisissa. Yksikään modernisointi ei ollut mielestäni mitenkään nerokas tai ylitsevuotavan hyvä. Toisinaan jopa tuntui siltä, että kirjoittamisessa oltiin menty siitä, mistä aita oli matalin. Kertomukset eivät olleet myöskään erityisen huonoja vaan teksti oli sujuvaa ja useimmiten tarinat pitivät otteessaan loppuun saakka. Yoko Shimizun mustavalkoiset kuvitukset olivat kauniita katsella ja sopivat hyvin kertomusten lomaan.

Kokoelman yksitoista satua toimivat hyvin omina kokonaisuuksinaan. Alkuperäisten satujen tuntemus ei ole välttämätöntä lukijalle, vaikka toki se voi antaa omaa syvyyttään lukukokemukselle. Jos tarinan alkuperäinen teos ei ole lukijalle tuttu, ei sitä myöskään suoraan lukijalle kerrota, mutta viittaukset ovat hyvin selkeitä.

Villijoutsenet ja muita kertomuksia, toimii hyvänä välipalalukemisena. Mitään lasten iltasatuja kirjan kertomukset eivät todellakaan ole, mutta sopivat hyvin aikuisten iltasaduiksi. Kertomukset oli pidetty sen verran lyhyinä, että yksi satu ennen nukkumaan menemistä tai vaikkapa päiväaskareiden lomassa, tulee luettua nopeasti. Näin kirja tulee saatettua loppuun kuin huomaamattaan ja sopii erittäin hyvin nykypäivän kiireiselle ihmiselle, joka valittaa kuinka aikaa lukemiselle ei tahdo löytyä.

Kirja on saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.