Joinain aiempina vuosina Nörttitytöt-blogi on julkaissut oman aprillipostauksensa näin aprillipäivän kunniaksi. Tänä vuonna tuntuu kuitenkin siltä, ettei aprillipostaukselle ole oikein tarvetta: valeuutisiin törmää yhä useammin ihan normaalissa arjessakin. Medialukutaidosta onkin tullut tärkeä kansalaistaito ja lukijan täytyy olla äärimmäisen skarppina sen suhteen, mitä oikeastaan uskoo ja mitä ei. Kun jokaisella on oikeus itseilmaisuun internetissä, häilyy raja sen suhteen, mitä olisi oikeastaan enää syytä uskoa.

Mikä on valeuutinen?

Finnish_-_how_to_spot_fake_news

IFLA:n kahdeksanpolvinen ohjeistus valeuutisten bongailuun. https://www.ifla.org/publications/node/11174

Toisin kuin ehkä ajoittain virheellisesti ajatellaan, valeuutiseksi tai valemediaksi ei voi tuosta noin vain nimetä mitään legitiimiä uutismediaa tai uutista, joka ei miellytä omaa kantaa. Valeuutinen ja valemedia määrittyvät hyvin selkeästi ei-journalistisiksi, ei-faktuaalisiksi ja tahallaan harhaanjohtaviksi viesteiksi, jotka muodoltaan muistuttavat oikeita uutisia ja uutissivustoja. Valemediassa voi olla myös propagandistisia piirteitä tai se voi olla uutiseksi tekeytynyt mainos. Valemedioiden levittämän disinformaation piirteenä on myös rationaaliselta vaikuttava retoriikka, jossa ei kuitenkaan ole faktapohjaa. Poikkeuksena valemedioista nähtäköön satiirisivustot, jotka eivät missään vaiheessa väitäkään olevansa totta (mutta joiden lukeminen vaatii silti tekstilajin tuntemusta).

Oikeita uutisia koskevat tarkat journalistiset ohjeet. Toki, myös oikeassa mediassa ilmenee aika ajoin huteja, mutta tämä ei vielä tee niistä MV-lehteen verrattavia valemedioita. Esimerkiksi otsikointi päivälehdissäkin voi olla sensaatiohakuista ja väitteet turhan raflaavia, kuten “itsemurhapeli” Blue Whalen uutisoinnin yhteydessä. Voidaan kuitenkin olettaa, ettei näilläkään jutuilla pyritty tahalliseen harhaanjohtamiseen. Erityisen vaikeaksi ko. tapauksen teki kuitenkin se, että jutun jakoi, ja täten osaltaan legitimoi, ihmisten syvää luottamusta nauttiva Poliisi.

Valeuutisten tunnistamista helpottamaan on jo tehty varsin hyviä ohjeistuksia, kuten vaikkapa tämä ja tämä tai tämä tai tämä. Vaikka kuitenkin lukisimme ohjeistukset ja jopa sisäistäisimme ne, voi käytännön suhtautuminen valeuutisiin olla hankalaa. Tutkimusten mukaan ihmiset eivät luulostaan huolimatta tunnista valeuutisia tai ehdi pysähtyä tarkistamaan faktoja. Kevyt suhtautuminen uutisiin ja niiden levittämiseen antaa täten valeuutisille aivan liian suuren vallan levitä erityisesti somessa ja samalla vaikuttaa haitallisesti käsityksiimme. Disinformaatiota käytetään usein nimenomaan vihapuheen välittäjänä luottaen väärän tiedon nopeaan leviämiseen ja siihen, ettei faktoja jakseta tarkistaa. Vaikka asia myöhemmin asetettaisiin uudelleen tarkasteluun tai faktat korjattaisiin, on väärä tieto levinnyt lumipalloefektinä jo laajalle. Siksikin ennaltaehkäisynä tehtävä, aktiivinen medialukutaito on aina paras yritys pysäyttää valeuutiset.

Tieto ja kriittisyys

bluewhale

Yksi viimeaikojen laajimmalle levinneitä valeuutisia: Blue Whale -peli. Screenshot Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen Facebook-sivuilta.

Yksi osa valeuutisten suosioon on toki jo nykyinen suhteemme tietoon. Elämme maailmassa, jossa tieto ei ole enää valtaa: tiedemiehiä väheksytään julkisesti ja tietoa jopa sensuroidaan sopimaan paremmin poliittisiin ambitioihin, faktojen kieltäminen ja “vaihtoehtoisten faktojen” esittäminenkin on valitettavaa arkipäivää. Mitään vaihtoehtoisia faktojahan ei tietenkään ole: mielipiteitä ja faktoja on vain alettu pitää toisiinsa nähden samanarvoisina. Ei ole kuitenkaan väliä, uskooko joku esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen: tutkittu, tiedemiesten yksimielinen fakta on se, että ilmaston lämpenemistä tapahtuu. Jostain syystä keskustelussa kuitenkin liian usein sekä fakta että väite esitetään samanarvoisina osapuolina ja tuodaan mielellään esimerkiksi julkiseen väittelytilanteeseen toisiaan vastaan.

Kriittisyys ei ole kuitenkaan sitä, että suhtautuu lähtökohtaisesti kaikkeen epäluuloisesti. Järkevää kriittisyys on vasta, kun se haastaa tietoa tiedolla. Rokotekriittisyys voi siis periaatteessa olla järkevää, mikäli sitä tehdään esimerkiksi pohtimalla, onko jokin tietty rokotetutkimus tehty eettisesti ja luotettavasti (onko sitä esimerkiksi sponsoroitu joltain taholta, joka voisi hyötyä tuloksista) tai onko sitä tulkittu oikein (onko esim. mielipiteeseen pohjaavaa kyselytutkimusta käytetty kuin mitattua tutkimusta) tai onko siitä vedetty turhan suoria johtopäätöksiä (esim. onko tutkimuksen osoittama tulos suhteessa merkityksellinen vai ei) ja suhteuttaa sitä muihin samasta aiheesta tehtyihin tutkimuksiin (ovatko tulokset räikeässä ristiriidassa). Se, että pelkää kaikkia rokotteita pelkästään periaatteesta ei aja samaa asiaa, eikä sille pitäisi antaa keskustelussakaan samanlaista tilaa.

Mitä enemmän väärä tieto ja valeuutiset saavat hyväksyntää ja mitä enemmän niitä keskustelun välineinä normalisoidaan, sitä kauemmaksi siirrytään tietoyhteiskunnasta, jonka perinteisiin lainalaisuuksiin myös luottamus lehdistöön on kuulunut.

Tulevaisuudessa?

Toivoa ei ole syytä heittää. Nykyisin mediakasvatusta ja medialukutaidon opettamista pidetään keskeisenä osana lapsen ja nuoren kasvatusta myös kouluissa. Tämän vuoksi myös valeuutisten tunnistamista opettavia projekteja on toteutettu onnistuneesti ja samalla otettu kantaa uudenlaisen media-ajan haasteisiin. Faktoja tarkistavia sivustoja syntyy jatkuvasti, joten uutisia on yhä helpompi tarkistaa. Pian medialukutaito ja valeuutisten tunnistaminen onkin yhä tärkeämpää, kun teknologia kehittyy niin, että aiemmin jokseenkin luotettavana pidetyn kuva- ja videomateriaalin muokkaus muuttuu mutkattomaksi ja jopa vaarallisen aidoksi. Samalla siis kun kaikki maailman tieto on yhä varmemmin saavutettavissamme, myös väisteltävät valeuutisten suvannot syvenevät.

Toisaalta on odotettavissa, että disinformaation ja valeuutisten aikana myös paineet tuottaa erityisen luotettavaa ja faktoihin pohjaavaa tekstiä oikeissa medioissa kovenevat. Vastaiskuna valeuutisille on nähty jo korkealaatuisen tutkivan journalismin uutta tulemista. Tätä voidaan pitää ainoastaan positiivisena asiana. Toivon mukaan tulevina vuosina valeuutisia näkeekin enää vain aprillipäivänä – kun niille on tarkoitus nauraa.

Luettavaksi:

Valheenpaljastajan lista valemedioista
Faktabaari: suomalainen faktantarkitussivusto
Opas mediakasvatukseen ja disinformaation tunnistukseen
Snopes.com
Factcheck.org
Fullfact.org