Kuinka moni haaveilee urasta maanviljelijänä näinä päivinä? Entä onko tavallista, että maatilan ottaa haltuunsa nuori nainen? Tuleeko vastaan haasteita tai ennakkoluuloja? Nörttityttöjen vieraskynässä tänään 28-vuotias maanviljelijä Laura Alestalo kertoo urapolustaan maanviljelijäksi.

——-

Tämä maalaisjuntti kirjoittaa nyt ensimmäistä kertaa blogiin, hui! Hetkinen… Sorruin siihen itsekin, tuohon juntitteluun. Mistä lie sekin termi keksitty! Perinteinen käsitys maalaisista ja junteista on kuitenkin kaukana modernista maanviljelijästä. Aloitetaans alusta.

Tässä kirjoittaa nyt yksi maanviljelijä, nuori ja vielä nainen.

Mistä kaikki lähti

laura2

Iloinen tarkastaja työssään.

Lukiossa oli se hetki kun piti miettiä minne tästä eteenpäin. Keksin tuolloin ammatin, johon ainakaan koulukavereillani ollut mitään intressiä. Halusin nimittäin kotikuntaamme Pukkilaan maataloussihteeriksi nykyisen maataloussihteerin paikalle! Selvisi, että maataloussihteerin virkaan tarvitaan agrologin koulutus ja hakuoppaasta bongasin, että agrologeja koulutetaan Hyvinkäällä (enää valitettavasti ei).

Sinne siis ja opinnot alkoivat! Jo ensimmäisessä erikoisharjoittelussa istuin maaseututoimessa Pukkilassa. Halusin harjoittelulta kuitenkin enemmän ja jaoin sen siten, että suoritin puolet siitä Hämeen silloisessa TE-keskuksessa EU-tukitarkastajana.

Tukivalvonnan työt veivät mennessään ja niiden parissa meni monta kesää. Lisäksi olen toiminut mm. hankesihteerinä, suunnittelijana maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksessa sekä kasvintarkastajana. Kaikki työt siis liittyivät maatalouteen, enemmissä määrin tosin maataloushallinnon puoleen. Kokeilin myös siltaopintojen kautta jatkaa Viikissä agronomiksi, mutta huomasin puolen vuoden opiskelujen jälkeen, ettei yliopisto-opinnot olleet minua varten. Tuntui kuitenkin, että oikea ala oli löytynyt, mutta käytännön työt houkuttivat!

 

Minustako maanviljelijä?

Jossain kuitenkin kyti unelma maanviljelijän ammatista. Olin kasvinviljelytilalta lähtöisin, mutta kotona minua ei koskaan painostettu tilan jatkamiseen, vaikka vanhin tyttäristä olin, eikä minulla veljiä ollut. Hyvin usein oletetaan, että mikäli perheessä on poika, hän jatkaa tilaa. Maatilojen tilanne on tällä hetkellä kuitenkin se, että maatalouden kannattamattomuuden vuoksi, edes ”ne pojat” eivät välttämättä halua jatkaa tilaa. Moni tilallinen onkin tilanteessa, jossa ei jatkajaa löydy. Monet harmittelevat joutuvansa myymään tilansa vieraalle.

Minun tapauksessani asiat vain etenivät niin, että 2013 teimme sukupolvenvaihdoksen. Yleensähän näitä spv-juttuja kypsytellään vuosikausia, mutta meillä se taisi käydä muutamassa viikossa. En siis siinä vaiheessa tullut miettineeksi, onko minusta hommaan vai ei, kun vaihdos kävi niin nopeasti. Minulta kuitenkin löytyi alan koulutus ja olin löytänyt puolison, joka handlasi myös konehommat, eli varsinaisia käytännön esteitä ei tilan vastaanottamiselle ollut.

laura3

Ensimmäisen vuoden viljelyksiä

Nainen viljelijänä

Tilakauppojen jälkeen olen kyllä miettinyt, että hitsi miten tällainen nuori tyttö voi olla metsistä ja pelloista vastuussa! Olin tilan vastaanottaessani 24-vuotias. Onhan meitä, naispuolisia viljelijöitä, mutta ei lähipiirissä, ainakaan ikäisiäni. Muuten minulla on hyvä verkosto. Puolisoni hoitaa tilalla pitkälti konetyöt, varsinkin nyt kun meillä on kaksi vaippaikäistä taloudessa. Yhdessä kuitenkin suunnitellaan ja päätetään mitä viljellään ja miten tilaa kehitetään. Isältäni voidaan kysyä tarvittaessa neuvoja, mutta muutoin hän ei ole sotkeutunut tilan pyörittämiseen, joka saattaa ehkä joissain spv-tapauksissa koitua ongelmaksi. Teemme myös tiiviisti yhteistyötä toisen tilan kanssa, josta saamme olla kovin kiitollisia. Nostankin yhteistyön kunniaan, varsinkin nyt kun maataloudessa ajat ovat heikot.

Ehkä olen itse alkutaipaleella joinain hetkinä kokenut, ettei tässä naisena pärjäisi. Esimerkiksi kun ensimmäistä kertaa piti maatalouskaupasta lannoitteita ostaa. Pelkäsin, että aivan varmasti tulen huijatuksi, vaikka ei siinä kuitenkaan niin käynyt. On ollut hauska rikkoa ennakkoluuloja. Täytyy vaan uskaltaa ja luottaa, että itseltä löytyy asiantuntemusta siinä missä miehiltäkin. Niistä asioista, joista ei ole tietoa, on vain otettava selvää. On tärkeää seurata aikaansa eikä vain pysyä paikallaan. Itselläni pyörii paljon ajatuksia miten tilaamme voisi kehittää. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla ja päähuomioni on tietysti pienokaisissa ja on meillä myös velkataakkaa kannettavana. Tuotannon siirtäminen luomuun kuitenkin houkuttelisi sekä erikoiskasvienviljely. Tällä hetkellä meistä molemmat tekevät töitä tilan ulkopuolella, ja vaatisi isoja muutoksia, jotta tila elättäisi meidät molemmat.

laura4

Metsää istuttamassa

Kuten muutkin alat, myös maatalous on sähköistynyt. Olen saattanut tässä tapauksessa pysyä vanhempaa viljelijäväestöä paremmin mukana kehityksessä. Esimerkiksi tukihaun ja kirjanpidon sähköistyessä olen jo useana vuona pystynyt auttamaan muutamaa viljelijää, vaikken varsinaisia neuvojan töitä olekaan tehnyt. Toki vanhemmilta viljelijöiltä löytyy paljon kullan arvoista tietoa ja taitoa, mutta nuorempikin polvi voi opettaa uusia asioita vanhemmille.

Alussa leikkimielisesti viittasin maalaisjuntteihin, mutta viljelijän ammatti käsittää niin paljon osaamista ja tietotaitoa, ettei moni voi edes kuvitella. Enää ei riitä, että hallitsee viljelytekniikat. Viljelijän tulee myös esimerkiksi hallita nykypäivän koneet ja traktorit, joiden öljynvaihtokin melkein suoritetaan tietokoneiden avustuksella. Aiemmin jo viittasinkin sähköistymiseen.

Lisäksi viljelijän on hallittava kasvinsuojelu sekä kasvitaudit ja rikkakasvit, viljeltävien lajikkeiden ominaisuudet ja kaikenlisäksi vielä ennustettava säätä milloin olisi hyvä hetki lähteä kylvöille. On osattava seurata markkinoita, milloin olisi hyvä hetki myydä sato. Ettei itse työ olisi liian helppoa, on maatalouden harjoittamisen ympärille kehitetty laaja joukko direktiivejä ja tukiehtoja, jotka muuttuvat lähes vuosittain. Samalla kun on tähdättävä laadukkaisiin satoihin, on tietysti kunnioitettava luontoa ja noudatettava vihreitä arvoja. Kuitit ja paperit on kerättävä talteen ja kirjanpitoa pidettävä. Maanviljelijän työ on myös äärimmäisen tapaturma-altista kun ollaan tekemisissä koneiden ja laitteiden sekä myrkyllisten aineden kanssa. Ei välttämättä ole kovin montaa ammattia, jossa tarvittaisiin näin kattavaa osaamista.

What’s up now

Näiden kolmen ja puolen vuoden jälkeen maanviljelijänä voin olla ylpeä, että saan asua maalla ja viljellä maata sekä tietysti siitä, että voin naisena olla tässä asemassa. Niin kuin aiemmin kirjoitin yhä harvempi tätä alaa edes tulee harkinneeksi, ja koulutuspaikkojakin on vähennetty, mikä sinänsä on harmi. Onneksi ruuan alkuperää ja kotimaisuutta on buustattu kovasti viimeaikoina ja se auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Asenne ratkaisee.

Itse nään, sanoisinko jopa seksikkäänä sen, että nainen osaa hoitaa ns. miesten työt siinä missä mieskin!

Sukupolvenvaihdosta tehdessä tuli kuluneeksi 100 vuotta siitä kun tila on ollut suvullamme. Toivon tietysti että tila pysyisi seuraavatkin sata vuotta suvussamme ja olen yhtä iloinen jos jatkajana toimii tyttäreni tai tyttärentyttäreni <3

laura6

Härkäpapupellolla tyttären kanssa