photo credit: kennethkonica I like the lurker behind the rack not sure what he's seeing (license)

Koristeellisempaa rintaliivimuotia. Kuva: kennethkonica (CC-lisenssi)

Rinnat herättävät paljon tunteita: ne voivat olla ilon ja ylpeyden aihe, herättää hämmennystä ja häpeää, olla unelmien ja kaipauksen kohde tai jatkuvassa toivemyllyssä pyrkimyksenä muuttaa niitä (isommiksi, pienemmiksi, kiinteämmiksi, kokonaan pois…). Tämä postaus alkoi sopivien rintaliivien löytymisen ilosta, mutta kaiken kaikkiaan tähän on koottu monenlaisia näkemyksiä kirjoittajien omista rinnoista ja rintaliiveistä. Mukana on kokemuksia teini-iästä, eroottisuudesta, imettämisestä ja rintojen pienentämisestä.

Tiedonjanoisina nörttityttöinä haluamme myös kuulla lukijoidemme kokemuksista rintojen ja rintaliivien kanssa: kyselymme rinnoista. Kokoamme kyselyn tuloksista uuden postauksen, joten toivomme kaikenlaisia rintoihin ja rintaliiveihin liittyviä kokemuksia ja kertomuksia!

Nörttitytöt ovat myös aiemmin kirjoittaneet rinnoista ja rintaliiveistä (Kuka haluaa tuijottaa mun tissejä? vuonna 2012) sekä rintaliivipakosta ja sen vastustamisesta (Liivittömyydestä viime perjantaina).


 

Iso povi tarvitsee kunnollisen tuen

Riikka

Minulla on aina ollut isot rinnat ja niiden kanssa on ollut vaikeuksia löytää sopivan kokoiset liivit. Kuppi ei ole oikein koskaan istunut, mutta etenkin ympärysmitan kanssa minulla on ollut ongelmia liivien kanssa. Jännitin sitä, kun menin muistaakseni viitisen vuotta sitten mittauttamaan ensimmäisen kerran kuppikokoni. Ja olihan se tulos järkytys: 70G. Järkytyksen aiheutti sekä kuppi (“ai noin iso!”) että ympärysmitta (“ai noin pieni!”). Täytyy sanoa, että oli hieno tunne, kun liivit eivät ensimmäistä kertaa ikinä valuneet tai puristaneet mistään.

Kuppikokoni on tässä vuosien varrella elänyt jonkin verran ja sitä on pariin kertaan päivitetty. Isoimmillaan rintani olivat imettäessä, jolloin kuppikoko oli muistaakseni 70I. Imetyksen lopettamisen ja painon pudotuksen myötä koko on jälleen 70G. Mahdolliset rinnakkaiskoot (75F tai 65H) eivät istu minun päälleni, vaikka kuppi olisikin sopiva. Eli ainakin itselläni se ympärysmitta on tärkeämpi kuin kuppi rintaliivien istuvuuden kannalta. Tosin, omistan yhdet 75F-kokoa olevat liivit, joista on ympärysmitta pienennetty sopivaksi.

Olen käyttänyt liivejä suurimman osan elämästäni. Olen tottunut käyttämään liivejä käytännössä ympäri vuorokauden, jopa öisin, joten tuntuisi oudolta yhtäkkiä luopua kokonaan niiden käytöstä. Iso povi tekee myös omalta osaltaan sitä, että oloni on epämukava ilman liivejä. Harrastan myös paljon liikuntaa, joten tarvitsen kunnon tuen, etteivät rinnat hölsky sinne, tänne ja takaisin.

Nämä MarieJon 75D-rintaliivit ovat aivan liian pienet 75H-kokoiselle. Rinta ei mahdu kuppiin kokonaan.

Nämä MarieJon 75D-rintaliivit ovat aivan liian pienet 75H-kokoiselle. Rinta ei mahdu kuppiin kokonaan.


Monien on vaikeaa löytää sopivia rintaliivejä, ja monet käyttävät vääränkokoisia rintaliivejä. Aihetta käsittelevästä tutkimuksesta uutisoi MNT (Medical News Today). Jutussa sanotaan mm. että rintaliivien koon valitsemista ohjailee mittaamisen lisäksi sosiaalinen stigma liian pieniksi tai isoiksi miellettyjä kokoja kohtaan. Rintaliivien käyttäjä haluaa, että rintaliivien koko on “normaali”. Tällaiset ajattelutavat olivat vaikuttaneet myös tähän juttuun osallistuneisiin kirjoittajiin.

Niin paljon tuskaa vääränkokoisista rintaliiveistä!

Anonyymi nörttityttö

Kerron kokemuksistani jonkin verran ylipainoisena ihmisenä, jolla on suuret rinnat ja paljon teininä sisäistettyjä myyttejä siitä, millaiset rintaliivieni pitäisi olla.

Rintaliivien käytön alkutaipaleeni kertoo, että olin valmistautumaton ja tietämätön. En tiennyt, milloin rintaliivejä pitäisi alkaa käyttää, enkä tiennyt milloin ne ovat sopivat. Äidiltä sain sen kuvan, että kokoni voisi olla 80B. Sitä kokoa sitten käytin hartaasti vuosia, vaikka se ei oli varmaankin liian pieni heti aluksi.

Jossain vaiheessa aloin aavistella, että tarvitsisin ehkä isommat rintaliivit, ja aloin käyttää kokoa 80D. Törmäsin netissä ihailemani ihmisen kirjoittamaan postaukseen rintaliiveistä: hän kertoi, että kannattaa oikeasti käyttää todella isoa kuppikokoa, jos sellaista tarvitsee, ja paljasti mm. että rintaliivien keskiosa on mahdollista saada koskettamaan ihoa rintojen välissä. Epäuskon ja ihmetyksen täyttämänä välitin tämän tiedon kaverilleni, joka tyrmäsi sen heti toteamalla, että isoilla rinnoilla keskiosan on mahdotonta olla ihossa kiinni.

Rintojen koko saattaa myös muuttua, minkä huomasin näihin aikoihin. Mitkään rintaliivit (ne 80D-kokoiset) joita yritin ostaa eivät olleet sopivat! Olkaimet putoilivat olkapäiltäni jatkuvasti. Jos kumarruin, rinnat hilautuivat kuppien yläosaa vasten niin että yläosan reuna painautui niihin ja painoi loven rintoihini. Jos nostin käsivarteni ylös, rintaliivini saattoivat nousta mukana rintojen alaosan päälle.

Tämä kaikki aiheutti melkoisesti turhautumista, kiukkua ja häpeää. Oli noloa kaivella pudonneita rintaliivien olkaimia julkisilla paikoilla, ja oli raivostuttavaa ostaa aina vain uudet rintaliivit huomatakseni kotona, että jos liikuin, kuten kumarruin, ne eivät istuneet enää hyvin. Kiukkuisena lyhensin rintaliivien olkaimia reilusti, jotta ne eivät valuisi olkapäiltä, mutta sekään ei auttanut. Tunsin että rintani ovat vääränlaiset ja ajattelin muun muassa, että olen liian lihava ja siksi rintaliivit painavat rumasti rintojani.

Nämä liivit on muokattu oikean kokoiseksi ympärysmitalta. Kuppi peittää koko rinnan eikä rintaa pursua kupista ulos. Ympärys on suorassa eivätkä olkaimet nosta selkämystä ylöspäin.

Nämä liivit on muokattu oikean kokoiseksi ympärysmitalta. Kuppi peittää koko rinnan eikä rintaa pursua kupista ulos. Ympärys on suorassa eivätkä olkaimet nosta selkämystä ylöspäin.

Suuri turhautuminen sai minut myös motivoituneeksi etsimään ratkaisuja, joten lähdin tutkimaan netin oppaita rintaliivien sovittamiseen. Tässä kohtaa minun piti opetella pois murrosiän opeista, joiden mukaan olin “niin lihava” että rintaliivien ympärysmitta ei millään voi olla alle 80 ja toisaalta en mitenkään voinut olla niin erikoinen ihminen, ettei minulle riitä tavallisten vaatekauppojen rintaliivien kokovalikoima, jossa isoin kuppi on D. Nämä kaksi asiaa tuntuvat jälkikäteen uskomattoman epäloogisilta: tottakai maailmassa on muunkinlaisia ihmisiä kuin niitä jotka käyttävät kuppikokoa A:sta D:hen, eikä siinä ole mitään kummallista. Ja mistähän olin saanut päähäni että 80 on hyvä ja vaatimaton ympärysmitta?

Onneksi silloin internet oli jo siinä vaiheessa, että perusteellisia rintaliivien sovitusoppaita löytyi jopa suomeksi. Eniten olen hyötynyt vinkeistä, että rintaliivien ympärysmitan on oltava napakka, kun taas rintojen päältä mitta otetaan löyhästi.

Ympärysmitta kannattaa ottaa senttimäärältään alakanttiin, eli kun mittaa rintojen alta ympärysmittaa itseltään, mittanauha pitää vetää niin kireälle kuin saa, ja senkin jälkeen mielellään valita viisi senttiä pienempi ympärys. Rintojen päältä mitta otetaan niin löyhästi, että mittanauha melkein putoaa.

Kun uusia rintaliivejä sovittaa, tällaisen pehmeän ihmisen jolla on runsaasti rasvakudosta kannattaa kumartua eteenpäin ja “kaapia” kainaloista kaikki mahdollinen rintaliivien kuppeihin. Rintakudos pyrkii karkaamaan kainaloita kohti. Rintaliivit istuvat kuitenkin paremmin, jos niin ei pääse tapahtumaan.

Ympärysmitan tulisi olla melko kireä ensimmäisellä kokeilukerralla. Selkärangan kohdalta rintaliivien alle pitäisi voida laittaa kaksi sormea, mutta tarkoitus ei ole, että sormilla voi venyttää rintaliivejä ihosta poispäin. Jos ne venyvät useita senttejä tällä tavoin, ympärysmitta on liian iso, eivätkä rintaliivit tue rintoja.

Kupeista vielä sen verran, että jos ne ovat tarpeeksi isot, ihmeellisellä tavalla se keskikappale asettuu rintojen väliin ja on tiukasti ihossa kiinni. Eivätkä rinnat karkaile kupeista. Tarpeeksi isot kupit eivät paina rintoihin lovea, vaikka kuinka kumartelisi, eivätkä olkaimet valu. Ja se on uskomattoman ihanaa! Ei tarvitse miettiä rintaliivejä koko ajan, vaan ne tukevat huomaamattomasti ja pysyvät liikkeessä mukana.

85C-koko, liian pieni 75H-kokoiselle. Ympärysmitta on liian iso ja näkee miten rintaliivit nousevat takaa, vaikka niiden pitäisi olla sekä edestä että takaa samalla korkeudella.

85C-koko, liian pieni 75H-kokoiselle. Ympärysmitta on liian iso ja näkee miten rintaliivit nousevat takaa, vaikka niiden pitäisi olla sekä edestä että takaa samalla korkeudella.

Jossain on ilmeisesti neuvottu, että rintaliiveistä ei saisi jäädä painaumia ihoon. No, uusimpien rintaliivieni koko on 70H. Rintani ovat oikeasti aika isot. Niiden kannattelemiseen eivät mitkään kevyet konstit riitä, ja kun olen vyöttänyt ne päiväksi, niin totta helvetissä ihossa on sen jälkeen painaumat kaaritukien ja ympäryksen kohdalla, rintojen ihosta puhumattakaan. Minun vartalooni jättävät painaumia myös kaikki muut vaatteet: farkut, sukat, pitkikset, kaikki minkä tulee olla aika tiukasti kiinni ihossa, etteivät ne putoa päältä. En tiedä mitä ainetta rintaliivien pitäisi olla (saumatonta villaa?) etteivät ne jättäisi painaumia.

Kauniiksi lopuksi on todettava, että nykyään käyttämäni rintaliivit ovat kalliita (n. 50 euroa yleensä). En olisi aloittelevana rintaliivien käyttäjänä voinut kuvitellakaan ostavani tämän hintaisia rintaliivejä. Mistä minulla olisi siihen ollut rahaakaan? Kokoani 70-75H ei saa mistään Lindexiltä, enkä valitettavasti ole alusvaateliikkeissäkään saanut oikean kokoisia rintaliivejä, joten mittaan itse itseni ja tilaan liivit netistä. Huonona puolena ne pitää maksaa heti ja jos tilaa vääränlaiset, on hirveä rumba lähettää ne takaisin ja pyytää tilalle parempaa kokoa. Hyvänä puolena niitä voi kokeilla kaikessa rauhassa kotona, ja hyvillä sovitusohjeilla oikean koon löytäminen ei yleensä kestä kauaa.


 

Seikkailua rintaliivikokojen kanssa

Reetta

Kerroinkin jo jotain rinnoistani ja suhteestani niihin Nörttityttöjen edellisessä tissipostauksessa. Näin muutamaa vuotta myöhemmin voin todeta, että ei, rintsikkakokoni ei vakiintunut loppuelämäksi, ja luultavasti silloin käyttämäni koko oli sitten kuitenkin väärä. Jostain syystä mieleeni oli fiksautunut ympärys 75, vaikka olisin alusta asti oikeasti tarvinnut pienempää ympärystä. Jotenkin se jatkuva olkainten nostelu ja kaarien asettelu vain muka kuului asiaan, vaikka tietenkään sen ei pitäisi kuulua.

Osa tästä 75-ympärysfiksaatiosta on ihan oikean liiviliikkeen myyjän syytä. Olin parikymppinen, ja siihen aikaan vielä löysin (tai luulin löytäväni) sopivia rintsikoita ihan tavallisista vaatekaupoista. Menin sitten uteliaisuuttani erikoisliikkeeseen muka tarkistuttamaan kokoani. Sanoin käyttäväni koko 75D, ja myyjä toikin niitä sovitteille parit. Katsoessaan sovitustani hän sanoi “Älä laita niitä kiinni sinne tiukimpaan hakaseen, ettei ne veny turhaan”. Ok, laitan liivit kiinni löysimpään ja minulle myydään kahdet väärän kokoiset liivit. Oikea reaktiohan myyjältä olisi tuossa tilanteessa ollut “Ai onko ne noin löysät, että pitää heti laittaa tiukimpaan? Kokeilehan kuule pienempää ympärystä”. Huonon myyjän takia olkainten nostelu ja kaarien asettelu päivän mittaan sai siis jatkua vielä muutaman vuoden.

Viime postauksessa valittelemani hartiakivut johtuivat siis vieläkin mitä todennäköisimmin väärästä rintaliivikoosta, vaikka luulin siinä vaiheessa jo osaavani tämän homman.

Olikin ehkä yhden sortin onnenpotku, että pari vuotta sitten tapahtunut parin kilon laihtuminen ja muutaman kuukauden kestänyt luova e-pillerikokeilu pistivät rintaliivikokoni täysin uusiksi. Sovitin kaikki rintaliivini ajatuksen kanssa, ja pistin saman tien puolet menemään. Silloin kieltämättä vähän harmitti, sillä osa liiveistä oli lähes käyttämättömiä ja vieläpä pirun kalliita. Tämän jälkeen käytin useamman kuukauden siihen, että vaihdoin loputkin lähes-ehkä-melkein-sopivat liivit oikeasti kunnolla istuviin. Paikallisilla ja internetin rintaliivimyyjillä ehti varmaan muutaman kerran mennä hermot kanssani.

Nykyään rintaliivihyllystäni löytyy EU-kokoja 70H ja 70I sekä UK-kokoja 70FF, 70G ja 70GG. Mielenkiintoista on se, että nykyisessä koossani rintaliivini ovat halvempia kuin ne, joita edellisen postauksen aikana käytin. Enää ei siis tarvitse maksaa sataa euroa yksistä liiveistä, vaan samalla hinnalla saa jo kahdet tai kolmet.

Ja edelleenkin tykkään rinnoistani.

Sopivat rintaliivit, joissa kupit ovat tarpeeksi isot ja ympärysmitta tarpeeksi pieni.

Sopivat rintaliivit, joissa kupit ovat tarpeeksi isot ja ympärysmitta tarpeeksi pieni.


Rintaliivien valintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin se, minkä kokoinen on: esimerkiksi herkkä iho tai käytettävissä olevat resurssit – raha ja aika.

Mun rinnat on mun yksityisasiani

kirjoittanut Tiina

Suhteeni rintoihini ja kehooni yleensäkin on aika neutraali. Joskus olisi kiva olla vähän pienempi, että löytäisin helpommin vaatteita ja rintaliivejä. Vaatekokoni on yläosasta 50-52 ja kuppikokoni 80J. Jos valmisvaatteissa huomioitaisiin isommat rinnat paremmin, voisin mahtua pienempiinkin kokoihin. Kun vaate istuu rintojen kohdalta, se on säkki muualta. Joskus tuntuu myös, että kokoni takia minua on syrjitty, ja että joillekin ihmisille olen tissit, en minä.

Pukeudun mielelläni niin, että rintavako ei näy. Joidenkin mielestä voisin esitellä auliimmin avujani, kun minulla niitä kerran on, mutta en voi sietää ajatusta, että minua katseltaisiin rintojen takia. En kerta kaikkiaan halua mainostaa rintojani ja inhoan näitä kaikkia rintojen vaihtoehtoisia nimityksiä, kuten keuhkot, ryntäät ja puskurit, ne ovat jotenkin halventavia, kun ne tulevat muiden suusta ja niitä käytetään isoista rinnoista puhuessa. “Olipas sillä mahtikeuhkot!” Tuntuu, että kehostani tulee muiden, no, ei nyt omaisuutta, mutta ajatuksien ja katseiden kohde, mikä tuntuu inhottavalta. Siksi peittävämpi vaatetus on minusta mieluisampi. Ehkä joku sittenkin katselee ja miettii, mitä paidan alta löytyy, mutta enpähän ainakaan ole niin tyrkyllä.

Julkisen tuijottelun sijaan olen mielelläni kumppanin katseiden ja kosketuksien kohteena. Minulle rinnat ovat olleet aina kovin erogeeninen alue, joten niiden hyväily on olennainen osa seksiä. Puoliso onneksi pitää rinnoistani varmaan ihan yhtä paljon kuin minä itsekin, ellei jopa enemmän 😉

Change-urheiluliivit ovat napakat ja tukevat joka suunnalta.

Change-urheiluliivit ovat napakat ja tukevat joka suunnalta.

Olen ollut raskaana ja imettänytkin melko pitkään. Nämä ajat muokkasivat kehoani ja myös rintojani. Imetyksen loppuvaiheessa rinnat olivat lättänät läpykät. Pikkuhiljaa ne palautuivat vähän pyöreämmiksi ja minun näkökulmastani “normaalimmiksi”. Imetys oli alkuhankaluuksien jälkeen tosi voimaannuttava kokemus: minä ruokin mun lasta omalla maidollani.

Äitiryhmässä mietittiin, kummalle rinnat kuuluvat imetysaikana, puolisolle vai lapselle, vai voiko ne yhdistää. Alkuun, kun maitoa tuli ja tuli, nauratti ja vähän nolottikin, kun kesken rakastelun rinnat alkoivat vuotaa. Samoja mielihyvähormoneja, joita erittyy orgasmissa, erittyy myös imettäessä, joten ei ihme, että seksuaalinen mielihyvä sai maidon lentämään kattoon asti. Jossain vaiheessa käytin ihan suosiolla liivejä ja liivinsuojia myös rakastellessa, jotta emme olisi uineet maidossa. Kumppani ei saanut kiksejä maidosta, ennemminkin häntä vähän ällötti se, jolloin vaatteiden läpi hyväily oli sopiva kompromissi.

Sen sijaan imetys itsessään ei ole vaikuttanut seksuaalisuuteeni, ainakaan kiihottumisen tasolla. Kyllähän siinä mielihyvää saa, kun pieni tuhisee rinnalla, on vähän sellainen äiti maa -olo, mutta ei se ole eroottista. Toisaalta, kesken rakastelun voi ihan hyvin pujahtaa imettämään vauvan takaisin uneen ja palata jatkamaan siitä mihin jäätiin. Koen siis sukkuloineeni hyvin sujuvasti rintojen eri funktioiden välillä. Itse ajattelen, että rinnat voivat olla sekä puolison että vauvan käytössä imetysaikana, mutta ymmärrän, että kaikista tämä ei tunnu hyvälle. Kieltämättä imetyksen jälkeen nännini ovat jotenkin karaistuneet. Kosketus tuntuu edelleen hyvältä, mutta jotenkin erilaiselta.

Entäpä rintaliivini sitten? En ole edelleenkään löytänyt täysin sopivia liivejä, vaikka olen käyttänyt aikaa, vaivaa ja rahaa siihen nyt muutaman vuoden ajan. Aina on joku asia, minkä suhteen pitää tehdä kompromisseja. Esimerkiksi viimeisimmät urheiluliivit olivat sovittaessa ihan ok, mutta myöhemmin toinen kaarituki alkoi painaa kainalossa. Ratkaisuna poistin kaaret, koska en raaskinut jättää kalliita liivejä käyttämättä. No, eiväthän ne istu kovin hyvin enää, mutta pystyn kuitenkin käyttämään noitakin liivejä.

Sovittelun ja testailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että kaarituetuissa liiveissä leikkaus ei ole yleensä minulle sopiva. Ylipainon takia kyljissäni on reilusti rasvakudosta eikä se asetu liivien sivukappaleiden kanssa yksiin. Itse kuppi voisi istua hyvin, mutta sivukappaleet nousevat hassusti liian ylös ja rullautuvat “kylkimakkaran” yli. Ihoni myös ärtyy herkästi, joten napakat liivit, joita tässä kuppikoossa tarvittaisiin rintojen tukemiseen, ovat yleensä nou-nou iholle.

Kotioloissa olen paljon ilman liivejä, mutta liikkeellä ollessa kaipaan tukea. Käytän yleensä urheiluliivejä, joita tilaan nettikaupoista. Haaveilen aika ajoin, että voisin osallistua rintaliivien ompelukurssille (esim. makebra.fi), jonka jälkeen voisin tehdä ihan itse juuri minulle sopivia liivejä. Toistaiseksi tähän ei ole ollut mahdollisuutta.

Vaikka oma koko olisikin suunilleen tiedossa, uudet liivit kannattaa aina sovittaa rauhassa. Eri valmistajien liiveissä ja liivimalleissa voi olla isojankin mitoituseroja, joten pelkkään kokolappuun ei kannata luottaa.

Vaikka oma koko olisikin suunilleen tiedossa, uudet liivit kannattaa aina sovittaa rauhassa. Eri valmistajien liiveissä ja liivimalleissa voi olla isojankin mitoituseroja, joten pelkkään kokolappuun ei kannata luottaa.


 

Ei pitsiä!

Mia Meri

Omat rintani ovat tuollaiset aika normaalit 90G-kokoiset killuttimet. Moni muu on kertonut jo suurien rintojen haasteista, mutta ajattelin koon sijaan keskittyä toiseen asiaan eli siihen, että olen kirjaimellisesti hyvin herkkähipiäinen. Kärsin nuorena hyvin pahasta atooppisesta ihottumasta, jota hoidettiin erittäin vahvoilla kortisonivoiteilla useiden vuosien ajan. Oletan, että sen seurauksena ihoni on jäänyt hyvin ohueksi ja herkäksi. Saatan esimerkiksi ihan normaalisti itseäni rapsutellessa raapia huomaamatta ihoni vereslihalle, minkä vuoksi minulla on pieniä haavaumia siellä täällä ympäri kehoani.

Oma ongelmani rintaliiviostoksilla onkin, että en voi missään nimessä käyttää pitsiä ihoani vasten. Tämä ei ehkä haittaisi jos omistaisin pienemmät rinnat, mutta kun rintani ovat oikeasti painavat ja siten rintaliivit joutuvat koville, niin kaikenlaiset epätasaisuudet rintaliivien kankaassa aiheuttavat heti ongelmia. Kaikkein pahimpia ovat sellaiset suuriaukkoisilla pitseillä varustetut kuppiosat, jossa iho pursuaa pitsin raoista. Vaikka pitsiä olisi vain aivan kupin yläosassa ja sellaisessa kohdassa ettei siihen minun logiikkani mukaan pitäisi kohdistua suurta painetta, niin iho ärsyyntyy silti ja alkaa kutiamaan tunnin sisään rintsikoiden pukemisesta. Lisäksi varsinkin nännien alueet ovat minulla superarat ja menen oikeasti vereslihalle jos niiden alueella on mitään epätasaisuutta – kuten esimerkiksi rintaliiveihin tipahtanut näkkileivänmuru! Voisin kertoa monia kauhutarinoita! Käytännössä ainoat minulle sopivat rintaliivit ovatkin ns. T-paita-liivit eli sellaiset täysin sileät rintaliivit, joissa ei ole mitään koristeita missään.

Voisin todennäköisesti käyttää myös sellaisia liivejä, joissa on todella pehmeää pitsinkaltaista koristelua, ns. reikäommelta, mutta ne on tehty yleensä kevyemmille rintaliiveille ja itse pidän napakammista rintaliiveistä, joissa tissini pysyvät sotilaallisessa järjestyksessä. Suosinkin kevyesti topattuja rintaliivejä, jotka auttavat pitämään rinnat siellä minne ne laitan. Alkujaan luulin, että toppaus tarkoittaa aina suurempaa kuppikokoa, mutta ainakin omassa kokoluokassani näiden rintalivien ohut toppaus ei tunnu enää missään.

Haluaisin käyttää enemmän koristeltuja rintaliivejä, sillä vaikka esim. PrimaDonnan Perle on oikein nätti ja simppeli rintaliivimalli, niin aina välillä olisi kiva vähän repäistä ja käyttää enemmän värejä. Usein kuitenkin koristeet tarkoittavat pitsiä, mikä tarkoittaa vähän liian kirjaimellista repäisyä minulle. Onnistuin löytämään muutama vuosi sitten yhdet oikein sievät rintaliivit, joihin oli pujoteltu lankaa ja rusettia ja kivaa kuviota, mutta yllättäen niissä käytetty kangas olikin hitusen karheampaa kuin normaali Perlessä käytetty kangas, joten ihoni ärtyi päivän aikana niistä enemmän kuin normaalisti. Lisäksi joskus rintaliiveissä käytetäänkin pitsin sijasta sellaista hyvin tasaista läpinäkyvää verkkokangasta, joka ei vaikuta ärsyttävän ihoani, ja johon pitsi kiinnitetään. Ostin kerran sellaiset kokeilun vuoksi, mutta ongelmana on, että se kangas ei ole kestävää – tai oikeastaan sen kangas hiertää ompelulangat poikki. Ehkä sekään ei ole ongelma pienemmillä rinnoilla, mutta omat turbotissini tuhoavat sellaiset rintaliivit vuoden parin sisään.

Omat lempirintsikkani ovat sellaiset Perlet, että ne eivät tunnu miltään päällä. Ne eivät purista, niiden olkaimet ovat aina hyvin ja rinnat unohtuvat ja kaikki on täydellistä asennosta riippumatta. Omituista on se, että kun kävin tästä innostuneena ostamassa itselleni useamman parin samaa kokoa ja mallia, ne eivät jotenkin ole yhtä täydelliset kuin ne ensimmäiset. En ymmärrä. Pelkään, että minulle käy kuin surffaajille, jotka etsivät ikuisesti sitä täydellistä aaltoa. …paitsi tietysti rintsikoita. 😉


 

Rintojen pienennysleikkauksesta

kirjoittanut Terhi
Sisältövaroitus rintasyövästä ja leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista.

Minulle toitotettiin jo lapsena, että suvussani kaikilla naisilla on isot tissit, joten sellaiset minullekin oli luvassa. Rintani alkoivat kasvaa jo ala-asteella, ja lukion loppuun mennessä ne olivat ehtineet F-kuppikokoon asti. Rintaliivien käyttäminen oli itsestäänselvyys, niillä estettiin kipeää tekevä ja katseita keräävä hölskyminen sekä selkä- ja niskakivut. Olin jossain määrin ylpeä rinnoistani, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua, että johan tämä riittää. Kolmikymppisenä selvisi, että suvun naisilla on myös korkea rintasyöpäriski, kun sekä äiti että isosisko sairastuivat (ja onneksi parantuivat). Siinä vaiheessa olin jo imettänyt kaksi lasta, ja suuret rintani olivat kasvaneet ja kutistuneet maidontuotannon ja painonvaihtelun mukaan jääden viimein riippuviksi.

Suuret ja riippuvat rinnat aiheuttivat entistä pahempia niska- ja pääkipuja, mutta ajattelin sen olevan väistämätön “naiseuden taakka”. Rintaliivit olivat pakollinen apuväline, eivät mikään sievä alusasu.

Changen rintaliivit: molemmat kupit ovat liian isot, näitä on käytetty raskauden aikana. Ympärysmitta napakka, siltä osin istuva.

Changen rintaliivit: molemmat kupit ovat liian isot, näitä on käytetty raskauden aikana. Ympärysmitta napakka, siltä osin istuva.

Pari vuotta sitten rutiinitarkastuksessa käydessäni gynekologi kysyi yllättäen, että olenko koskaan harkinnut rintojen pienentämistä. Kysymys tuli aivan puskista. En tiennyt, että sellainen oli julkisessa terveydenhuollossa mahdollista. Gynekologi oli tutkinut rintani ja samalla oltiin puhuttu syöpäriskistä sekä niskakivuista ja päänsäryistä. Gynekologi kertoi, että kohdallani leikkauksen kriteerit täyttyivät selvästi: mitta kaulakuopasta nänneihin oli riittävän suuri, rinnat olivat raskaat ja painoindeksi oli kohtuullinen. Annoin luvan laittaa lähetteen eteenpäin plastiikkakirurgian poliklinikalla tehtävään arvioon, koska gynekologi lupasi, että sieltä saisin vielä tietoa rintojen pienennysoperaatiosta ja voisin myös perua koko homman, mikäli niin haluaisin. Kotiin päästyäni hain tietoa ja luin blogitekstejä rintojen pienennyksestä ja aloin lämmetä idealle. (Mm. rintojenpienennys.blogspot.fi ja eveliinap.blogaaja.fi.)

Muutaman kuukauden päästä tuli kutsu plastiikkakirurgian polille. Siellä ystävällinen ja helläkätinen kirurgi vahvisti gynekologin arvion siitä, että leikkauksesta voisi olla minulle apua. Rintasyöpäriskin vuoksi rintani piti vain tutkia tarkemmin kuin tavallisesti pienennysoperaatioon meneviltä tutkittiin. Leikkaukseen päästiin toukokuun lopussa 2015, eli 9 kuukautta sen jälkeen kun asia oli ensimmäisen kerran tullut puheeksi.

Itse operaatio ja välittömästi sen jälkeinen aika oli vaivaton, lääkitys piti minut miellyttävän sekaisin ja kivuttomana. Kummastakin rinnasta oli poistettu jauhelihapaketin verran rintakudosta ja leikkaushaava oli suljettu ankkurin mallisesti. Älllöttävänä yksityiskohtana nännit oli irroitettu operaation ajaksi ja kiinnitetty sitten uudestaan hieman aiempaa korkeammalle, jotta rinnan muoto olisi oikea. Ikävä kyllä jo samana iltana oikeassa rinnassa meni kudosnesteitä ja verta poistava dreeni tukkoon. Rinta avattiin uudestaan seuraavana aamuna, jotta saatiin poistettua iso verihyytymä. Tilanne näytti tämän korjausliikkeen jälkeen asettuvan, ja pääsin kotiin toipumaan paria päivää myöhemmin.

Toipumisaika oli pitkä, sairaslomaa kirjoitettiin aluksi kuukausi. Sinä aikana piti jumpata lempeästi fysioterapeutin ohjeiden mukaan, mutta muuten piti varoa painavien tavaroiden nostelua ja rasitusta. Toipuminen eteni ihan mukavasti kunnes kesken juhannuksen vieton aloin kuumeilla, oikea rinta alkoi kutista ja muuttui araksi. Etenkin nimismiehenkiharainen mökkitie aiheutti tuskan ulvahduksia. Päivystyksessä todettiin leikkaushaavan tulehtuneen äkäisesti ja aloitettiin antibioottilääkitys suoraan suoneen. Muutamaa päivää myöhemmin leikkaushaava purskautti tärähdyksessä paidan alle kahvikupillisen märkää ja tukala olo alkoi helpottua. Plastiikkakirurgian polilla rinnasta löydettiin ontelo, joka ei ollut parantunut muun kudoksen mukana ja jossa bakteerit olivat sitten alkaneet mellastaa. Märkä poistui kuitenkin itsekseen, ja tämän jälkeen paraneminen lähti jälleen etenemään. Leikkaushaavojen umpeutuminen kesti komplikaatioineen päivineen noin kaksi kuukautta. Vasta tämän jälkeen saattoi alkaa arvoida sitä, kuinka leikkaus onnistui.

Iloitsen “uusista” rinnoistani. Rintaliivini ovat nykyään kokoa 75B. Oikeaan rintaan, jonka kohdalla toipuminen oli mutkikkaampaa, on jäänyt hieman näkyvämmät arvet, vasemmassa arvet ovat haalistuneet lähes olemattomiin. Rintojen pienennyksen myötä olen löytänyt liikunnan ilon, kun enää ei tarvitse kärsiä hölskynnästä. Niskakivut ja päänsäryt ovat lähes kokonaan taakse jäänyttä elämää. Varsinaisesti rintasyöpäriskiä leikkaus ei pienentänyt, mutta toisaalta järkeilen, että mitä vähemmän minussa on rintakudosta, sitä vähemmän on sellaisia soluja, joista rintasyöpä voisi alkaa. Rintojen pienennys on vaikuttanut positiivisesti myös minäkuvaani. Tunnen, että pienet rinnat ovat enemmän minua. Minun ei ole pakko esiintyä superfeminiinsenä, kun rinnat saa tarvittaessa napakoilla liiveillä lähes kokonaan piiloon. Olen mielummin toisinaan androgyyni ja valitsen hetket, jolloin femmeilen. Kaikkien komplikaatioiden aikana valutettujen kyyneltenkin jälkeen olen tyytyväinen, että menin rintojen pienennysoperaatioon.


 

Imetysrinnoista ja -liiveistä

kirjoittanut Stina

Toimin imetystukiäitinä ja tukiäitien kouluttajana. Olen vuosien varrella nähnyt rintoja varmaankin keskivertonaista enemmän. On pieniä, isoja ja siltä väliltä. On pystyjä, alaspäin roikkuvia, sivuille kääntyviä, ketunkorvia, lapasia ja niin eteenpäin. Nännien koko, muoto ja väri vaihtelee samalla tavalla kuin rintojenkin. Yhteistä näillä rinnoilla on, että niiden omistajat haluavat imettää. Joillakin imetys sujuu tuosta noin vain, joillakin se vaatii aikaa ja panostusta, vertaistukea ja mahdollisesti ammattilaisapuakin.

Rinnan koko määräytyy pääasiassa rasvakudoksen mukaan. Raskausaikana rintaan alkaa muodostua maidorauhaskudosta. Rinnat saattavat kasvaa, ja joillakin tiputtelee maitoa jo tässä vaiheessa. Tiputtelu on ihan normaalia eikä raskausaikana erittyvä maito ei ole mitenkään pois syntyvältä vauvalta.

Istukan irtoaminen synnytyksen jälkeen muuttaa äidin hormonitasoja niin, että maitoa alkaa erittyä. Ensin tippoja, sitten pikkuhiljaa enemmän, kunnes tuotanto on korkeimmillaan noin kuukauden kohdalla, jolloin rinnat tuottavat keskimäärin vajaan litran (7-8 dl) maitoa vuorokaudessa. Kaikenkokoisilla ja -muotoisilla rinnoilla voi imettää. Imetys on myös vauvalle uusi asia, joten ensimmäiset viikot menevätkin opetellessa yhteistä säveltä.

Carriwell, materiaali mikrokuitukangasta ja koko paidan koon mukaan. Ympärysmitta hieman löysä, mutta pehmeän materiaalin ansiosta liivit eivät puristaneet ja ne päällä on hyvä myös nukkua.

Carriwell, materiaali mikrokuitukangasta ja koko paidan koon mukaan. Ympärysmitta hieman löysä, mutta pehmeän materiaalin ansiosta liivit eivät puristaneet ja ne päällä on hyvä myös nukkua.

Samalla kun olen nähnyt kaikenlaisia rintoja, olen tietysti nähnyt myös rintaliivejä. Useimmat naiset käyttävät imetysliivejä etenkin imetyksen alkuvaiheessa, kun imetyksiä on tiheästi. Imetysliivit näyttävät aika samanlaisilta kuin tavallisetkin liivit, mutta niissä on luukut, yleensä kummallekin rinnalle omansa, joista rinnan saa esiin imetystä varten ilman, että liivejä tarvitsee riisua kokonaan. Monet käyttävät luukullista imetyspaitaa yhdessä imetysliivien kanssa, jolloin vain rinta on paljaana eikä äidin tarvitse esitellä napaansa kaikille.

Yleisimmin luukku aukeaa, kun kupin päällimmäisen kappaleen irrottaa olkaimen yhteydessä olevasta hakasesta. Kupin alempi kappale kiertää rinnan ja kiinnittyy ympäryskaitaleeseen. Joissakin liiveissä kupin voi avata myös liivien keskiosasta. Imetysliivejä on kaarettomina, kaarellisina ja toppimaisina.

Imetysliiveissä tärkeää on, etteivät ne paina eivätkä purista, ja niihin jää tilaa myös mahdollisille liivinsuojille tai maidonkerääjille. Rinnoista saattaa valua maitoa imetyksien välillä (tai imetyksen aikana lepovuorossa olevasta rinnasta), jolloin äiti voi joko haluta kerätä maidot talteen erillisellä kerääjällä tai suojata vaatteet liivinsuojilla. Liivinsuojat ovat imukykyisestä kankaasta ommellut tai kertakäyttöisistä imumateriaaleista tehdyt pyörylät, jotka laitetaan rintaliivin kuppiin nännin kohdalle.

Kaarituista on kahta näkemystä: toiset pitävät niitä tiehyttukosten riskinä (tiehyttukos syntyy paikkaan, mistä maito ei pääse vapaasti virtaamaan, joko pakkautumisen tai ulkoisen häiriön, kuten kaarituen tai laukun hihnan takia).Toisten mielestä kaarituet ovat ok, kunhan liivit ovat oikean kokoiset eli kaarituet asettuvat rintakehälle, eivät rinnan kudokselle. Tukosherkkä ihminen voi haluta pysytellä varmuuden vuoksi kaarettomissa, runsasmaitoinen haluaa ehkä toppimallisen, että liivinsuojien sijaan kuppiin mahtuu taiteltu harso. Pääsääntöisesti sopivia liivejä olisi hyvä olla ainakin kahdet tai kolmet: yhdet päällä, yhdet pesussa ja yhdet varalla.

Kun imetys jatkuu ja imetyskerrat harvenevat alun tiheistä (suositus vähintään 10-12 kertaa vuorokaudessa) hiljalleen muutamaan kertaan vuorokaudessa, moni äiti luopuu imetysliiveistä ja alkaa käyttää tavallisia liivejä. Ehkä kyse on siitä, että imetysliivit ovat ehtineet jo kulahtaa ja normaalit liivit muistuttavat, että nainen on muutakin kuin äiti ja imettäjä. Hätätilassa lapsen voi toki ruokkia myös tavallisista liiveistä nostamalla rinnan ulos kupista, mutta onhan se kova rasite liiveille.


 

Sinun rintasi eivät ole sinun

kirjoittanut Hinkki McPovi

Suhteeni rintoihini muuttui paljon lapsen syntymän jälkeen. Murehdin paljon sitä, miten maito riittää vauvalle ja tuottavatko rintani tarpeeksi. Jouduimme tarjoamaan lapselle lisämaitoa ja koin vahvasti, että kehoni on pettänyt minut. Hurjan isot rinnat eikä niistä tule tarpeeksi maitoa! Vauva oli silti miltei koko ajan rinnalla ja vauvan unihetket pumppasin ahdistuneena maitoa, jotta sen eritys lisääntyisi. Join alkoholitonta olutta, imetysteetä, söin kalsiumia ja magnesiumia ja tankkasin hiilareita, jottei maidontulo ainakaan vähentyisi. Vihasin rintojani ja sitä, ettei niistä ollut täyttämään minun niille asettamaa tehtävää.

Muitakin kiinnostivat rintani ja niihin toiminta yllättävän paljon – myös sellaisia ihmisiä, jotka hädin tuskin tietävät sukunimeni. Kysymyksiä imetyksestä ja lapsen ravinnosta tuli paljon, ja koin olevani vain entistä enemmän epäonnistunut. Syytin itseäni ja varsinkin rintojani. Kadehdin pienirintaisia imettäjiä, jotka pystyivät imettämään julkisella paikalla ilman, että tarvitsee pelätä ilkeitä katseita tai kommentteja. Välttelin monia sosiaalisia tilanteita ja valikoin paikat niin, että pääsin tarvittaessa imettämään johonkin piiloon. Suurten rintojen vuoksi myös imetysasennot olivat hankalia.

Imetysliivejä oli käytännössä mahdoton löytää mistään. Koot loppuivat kolmen kupin päähän, ja ainoat tarjolla olevat puristivat. Kaikeksi onneksi löysin (lähes sattumalta) muutamat melkein sopivat ja pärjäsin niiden kanssa. Verkkokaupoissa tarjontaa toki olisi ollut, mutta en osannut arvioida rintojen muutoksia etukäteen. Synnytyksen jälkeen mielessä oli muut asiat kuin ostosten tekeminen. Kauniit imetyspaidatkin tuntuivat olevat maksimissaan kokoa L, joten sekin vaikeutti julkisilla paikoilla liikkumista.

Oli vapauttavaa lähteä ensimmäistä kertaa johonkin ilman lasta. Sain laittaa ylleni kauniit liivit, joissa ei tarvitse imettää! Eivät ne ehkä aivan täydellisesti istuneet, mutta tuntuivat siinä kohtaa ylellisiltä.

Hyvät, istuvat ja napakat liivit ovat edellytys sille, että voin liikkua. Toisinaan minulla on lenkillä kahdet liivit ja tiukka toppi päällä. Silloin ei mikään hölsky! Haasteena on löytää juuri sopivat liivit liikkumista varten. Edullisista liiveistä en edes haaveile, ne eivät koskaan ole riittävän tukevat. Kaarituet painavat helposti, koska monet liivit ovat minulle väärää mallia. Haluan nähdä sen tyypin, jolla on G-koon rinnat jotka ovat kiinteät ja pyöreät! Oman riippuvat rintani eivät asetu kauniisti liian eteen ja ylös nostaviin kuppeihin.

Onneksi nykyään kauniita liivejä on saatavilla myös isorintaisille. Se tosin ärsyttää, että monesti täytyy lähteä kauemmas erikoisliikkeeseen ostoksille. Onko näin, että isot koot ovat niin harvinaisia vai elänkö rinnakkaiden naisten kuplassa?

Syntymäpäivälahjaksi ostan itselleni juuri sopivat ja täydellisen tukevat liivit.


Sinun vuorosi. Kerro meille ajatuksiasi rinnoista ja rintaliiveistä!

Onneksi nykyään löytää isommmillekin rinnoille kauniita ja persoonallisia liivejä. Internet auttaa tarvittaessa.

Onneksi nykyään löytää isommmillekin rinnoille kauniita ja persoonallisia liivejä. Internet auttaa tarvittaessa.