Nörttityttöjen vieraskynässä tänään maisema-arkkitehti   Sanna Sarkama kertoo lopputyöstään, jossa suunniteltiin arkkitehtuuria Marsin pinnalle ja sen alle. 

visu-aamukahvi

Aamukahvituokio luolassa Marsin pinnan alla.

The Marscape Project on lopputulos entisen tähtitieteilijän, nykyisen maisema-arkkitehdin, yrityksestä yhdistää kaksi intohimoaan yhdesssä diplomityössä. Vaikka en tähtitieteestä koskaan tutkintoa tehnytkään, kiinnostus tähtitieteeseen ja avaruuteen värittävät elämääni vahvasti edelleen. Maisema-arkkitehdin opinnoissa haikailin jatkuvasti sen perään, että voisin joku päivä löytää rajapinnan opintojeni välillä – ja löytyihän se lopulta: maisema-arkkitehtuuria Marsissa.

Avaruusarkkitehtuuri tai avaruusarkkitehti ovat nykyään tavallisia käsitteitä avaruussuunnittelun saralla, sillä arkkitehtejä tarvitaan esimerkiksi Kansainvälisen avaruusaseman suunnittelussa, muiden taivaankappaleiden asumisratkaisujen suunnittelusta puhumattakaan. Avaruusarkkitehdeille on nykyään jopa omia koulutusohjelmia. Kasvillisuutta ja ihmisten elinolojakin tutkitaan ja suunnitellaan erinäisillä aloilla Marsin ja Kuun asuttamista silmällä pitäen, mutta miten maisema-arkkitehtuuri tähän kaikkeen liittyy?

Itse kiinnostuin maisema-arkkitehtuurista juuri sen poikkitieteellisyyden vuoksi ja läheisiä yhteistyötahoja ovat insinööritieteiden lisäksi myös luonnontieteet. Sain hyväksilukea tutkintooni yliopistolla suorittamani meteorologian, geofysiikan ja astrobiologian kurssit. Vaikka Mars ja maisema-arkkitehtuuri kuulostavat äkkiseltään kaukaiselta yhdistelmältä, rajapintaa olikin enemmän kuin itsekään olin odottanut.

Lähdin työssäni kartoittamaan Marsin olosuhteita, mahdollisuuksia ja rajoitteita. Selvitin viimeisimmät tutkimussuuntaukset esimerkiksi asumisratkaisuista, kasvillisuuden vaatimuksista ja ihmisten selviytymisestä Marsissa. Lähtökohtanani oli määrittää, millaista ympäristöä Marsiin on mahdollista luoda ja miten ympäristö voisi parhaiten auttaa tulevia marsilaisia voimaan hyvin ja sopeutumaan vieraisiin, jopa vaarallisiin, olosuhteisiin. Yksi laajimmista tutkimukseni alueista olikin siis lopulta psykologia.

Vaikutusten arviointia erityksessä eläville ihmisille.

Marsissa asuessaan ihmiset joutuvat olosuhteisiin, joihin heitä ei millään mittarilla ole luotu ja paljon nopeammin kuin ihmisten biologia auttaa sopeutumaan. Marsissa on kylmä, ilmakehä on ohut ja myrkyllinen, säteilytasot Marsin pinnalla ovat korkeat ja painovoima on liian heikko pitämään yllä fyysistä hyvinvointia. Suurimmat haasteet ihmisten selviytymiselle Marsissa liittyvät kuitenkin henkiseen hyvinvointiin, sillä äärimmäinen stressi ja eristäytyminen ovat tutkitusti erittäin haitallista ihmisille. Todettuja haittavaikutuksia ovat muun muassa uniongelmat, käyttäytymishäiriöt, masennus, tylsistyminen ja irrallisuuden tunne muusta maailmasta.the-kaavio-pallot

Vastapainona vuosikymmenien aikana on tehty tutkimusta vihreän ympäristön vaikutuksesta ihmisten terveyteen. Jo pelkästään viherkasvin katsomisen on tutkittu vähentävän stressiä ja vuorovaikutus vihreän ympäristön kanssa parantaa terveyttä kokonaisvaltaisesti. Jos siis haluamme, että ihmiset eivät vain selviydy Marsissa, vaan jopa elävät ja voivat hyvin siellä, yksi vakavasti otettava keino on panostaa tulevien marsilaisten elinoloihin myös vihreän ympäristön puolesta.

Vahvasti psykologiseen ja fyysiseen hyvinvointiin nojaten pohdin työssäni sellaisen ympäristön luomista Marsiin, jossa ihmiset voisivat saavuttaa samoja hyötyjä kuin Maassa liikkuessaan vapaasti ulkona. Kokemuksessa olisi tärkeää yhdistyä vapauden tunne, yksityisyys ja sosiaalisuus, erilaiset aistihavainnot ja avoimen tilan kokemus. Skenaariossani ihmiset asuvat maan alla luolissa, joten tekniset ratkaisut, kuten valaistus, kastelu ja tilakokemus, nousivat tärkeään rooliin. Päädyin luolaskenaarioon sen tuomien etujen, kuten sisätilan koon ja turvallisuuden, vuoksi.

Maisema-arkkitehtina tehtäväni ei siis ollut vain kerätä kaikkea informaatiota eri osa-alueilta yhteen vaan nivoa siitä kaikesta kokonaisuus, jota voi kutsua ympäristöksi, jossa ihmiset voivat hyvin. Uskon vahvasti, että myös maisema-arkkitehdeilla on paikkansa avaruussuunnittelussa, viimeistään siinä vaiheessa kun kaukaisempia kohteita asutetaan pitkäaikaisesti, kuten esimerkiksi Marsissa joudutaan lähes väistämättä tekemään. Ympäristö voi auttaa ihmisiä sopeutumaan uusiin olosuhteisiin, eikä vain selviytymään niissä. Ja sopeutuminen tulee aina vain tärkeämmäksi, mitä kauemmas lähdetään.

Lopputulosta, The Marscape Projectia, voit tarkastella e-julkaisusta osoitteessa https://issuu.com/sannasarkama/docs/the_marscape_project .