Resident_Evil_7_cover_art

Kansikuva Resident Evil 7-pelistä. Capcom 2017. Kuva: wikipedia.

Alustat: Xbox One (testattu), PlayStation 4, Microsoft Windows
Kehittäjä: Capcom
Julkaisija: Capcom
Genre: selviytymiskauhu
Ikäraja: 18

Resident Evil-pelisarjan uusimmassa osassa päähenkilö Ethan saa yllättäen videoviestin kadonneeksi luulemaltaan tyttöystävältään Mialta ja lähtee pelastamaan tätä. Vähemmän yllättäen mies jääkin itse ansaan ja huomaa olevansa hieman epätavallisempia kykyjä omaavan junttiperheen ruokalistalla. Ethanin ikäväksi perhe tykkää leikkiä ruuallaan ja jokaisella jäsenellä on omat temppunsa hihassaan.

Uutta ja vanhaa

Toimintapainotteisempien osien jälkeen Resident Evil palaa selviytymiskauhuun: resurssit ovat koko ajan loppumassa eikä hyökkäys ole läheskään aina paras puolustus. Talossa on useampia lukittuja ovia ja pulmia ratkaistavaksi, joita varten pitää nuohota joka nurkka. Samantapaista vanhahtavaa pelisuunnittelua edustavat myös inhoamani tavat lisätä jännitystä: tallennuspisteinä toimivia nauhureita on harvakseltaan ja tarvittavia tavaroita on pakko sulloa matkan varrelta löytyviin arkkuihin inventaarion pienuuden takia.

Uutta suuntaa edustaa taas kuvakulman vaihdos: kolmannesta persoonasta on siirrytty ensimmäiseen persoonaan. Se tuo jännityksen ja pelon enemmän pelaajan iholle.  Tämän lisäksi muutoksen tuulet ovat ulottuneet pelaajahahmoon ja ympäristöön. Päähahmo Ethan on ihan tavallinen tyyppi, joka ei ole tuttu aiemmista osista. Uusimpien osien avoimista ja laajoista ympäristöistä on siirrytty takaisin alkuaikojen suljettuihin sisätiloihin. Väripaletti on kuitenkin hyvin tumma ja ahdistava, talo ylellisen kartanon sijasta rähjääntynyt rötiskö.

Joillekin sarjan faneille tämä on tervetullut muutos ja ”paluu juurille”. Minä olen erilainen nuori ja sanon suoraan, että pidin enemmän sarjan toimintapainotteisemmista peleissä. Niissä oli mahdollista pelata koko ajan naishahmolla, oli kaksinpelimahdollisuus sekä paljon erilaisia öllimöllejä tapettavaksi. Pidän myös sarjan juustoisesta mytologiasta viruksineen, organisaatioineen ja epäeettisine kokeineen.

Pelottavaa ja tylsää

ResidenEvil7

Perheen ruokapöytä pelistä resident Evil 7, Capcom 2017. Kuva: Playstation.com

Voiko samaan aikaan olla sekä peloissaan että tylsistynyt? Kyllä voi. Viholliset ovat enimmäkseen liian inhimillisiä, vaikka ensimmäisen persoonan kuvakulma, ryönäinen ja pimeä talo sekä epätoivoinen pakoilu ja taistelu onnistuvatkin pelottelemaan tehokkaasti. Perheenjäsenet huutelevat Ethanille etsiskellessään tätä ja puhuvat kyllästymiseen asti perheensä tärkeydestä ja siitä, kuinka Ethan ei yrityksistään huolimatta onnistu perhettä hajottamaan. Minä pidän kauhusta, jonka pelottavuus kumpuaa yliluonnollisesta, tuntemattomasta. Nämä hirviöt ovat liian ihmisen kaltaisia, jopa silloinkin kun ovat kauheimmillaan. Teemana junttiperheen murhatalo ei ole myöskään ihan omaperäisimmästä päästä. Samaa teemaa edustavat useiden kauhuleffojen lisäksi esimerkiksi Supernatural-sarjan jakso Benders sekä Salaisten kansioiden Home. Kummatkin jaksot ovat inhokkilistallani, vaikka kyseisistä sarjoista kovasti pidänkin.

Loppupuolella peliä tahti hieman muuttuu, tapahtumien taustoja avataan lisää ja naishahmollakin pääsee vihdoin pelaamaan. Minulle se ei kuitenkaan riitä pelastamaan kokemusta.

Mitä jäi käteen?

Pimeissä nurkissa lymyilevät vihulaiset saivat välillä kammoksumaan etenemistä kellareihin, joten siinä mielessä yleinen tunnelma on kauhupelille hyvinkin onnistunut. Pelaaminen on vaivatonta ja grafiikka todentuntuista. Henkilökohtaisesti silti petyin kokemukseen: väärällä tavalla epämiellyttävät vastustajat sekä inha ympäristö eivät houkuttele palaamaan pelin pariin uudestaan.

Tiivistelmä:

+ Pelottava tunnelma
+ Pulmat
+ Pelattava naishahmo loppumetreillä

-Liian inhimilliset viholliset
-Tallennuspaikat ja arkut
-Ei kaksinpeliä

Arvosana:

Ihan söpö naapurin tyttö.

Ihan söpö naapurin tyttö.

**********

Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.