Vegaanihaaste päättyi juuri! Tammikuun ajan kestänyt tempaus haastaa kiinnostuneet kokeilemaan täysin kasviperäistä ruokavaliota kuukauden ajan. Vegaanihaasteen takana on kaksi järjestöä, Oikeutta eläimille ja Vegaaniliitto. Tempaukseen sisältyy haasteen ohella myös vertaistukea ja tuutorointia – jokaisen haasteeseen osallistuneen on mahdollisuus päästä keskusteluryhmiin sekä saada neuvoja järjestön rekrytoimilta vegaanituutoreilta. Tässä jutussa kaksi Nörttityttöä kertoo omista kokemuksistaan kuukaudestaan vegaanina.
 

 
Nörttitytöt havainnoivat, että vegaaniruokaa suositaan nykyään enemmän ja enemmän ilmastopoliittisista syistä. Supertiukka veganismi näyttää vaihtuneen joustavaan vegaaniuteen. Tällaisena ruokavalion kokevat Aino ja Ninnakin itselleen.

Ainolle veganismi oli ennen haastettakin sinällään tuttua. Hän eli vuodet 2000-2012 kasvissyöjänä, joista osan vegaanina. Aino dokumentoi osallistumisensa haasteeseen myös Facebook-seinälleen, josta postauksen kuvat sekä kuvankaappaukset statuksista on napattu. Ninna on niin ikään aloittanut kasvissyönnin yläasteikäisenä, 17 vuotta sitten, ja ehtinyt välissä kokeilemaan suunnilleen kaikkia vegetarismin muotoja sekä ollut välillä sekasyöjänä. Nyt viimeiset puoli vuotta hän on ollut pääosin vegaanisella ruokavaliolla muutamia maitotuotepoikkeuksia lukuunottamatta. Tähän tapaan sujui Ninnalta haasteaikakin.
 

Miksi aloitit vegaanihaasteen? Mikä on suhteesi veganismiin?

Aino: Kasvissyöntivuosistani vietin neljä vegaanina, joten tämä ei ollut minulle niin iso hyppy. Aatteiltani olen edelleen eläinten ystävä ja haluan toimia mahdollisimman eettisesti sekä kestävästi, mutta valitettavasti perussairauteni rajoittaa jonkin verran (kasvis)ruokavaliotani. Lyhytkestoinen haaste helpottaa veganismin toteuttamista, eikä liiaksi rasita kroppaa, ja samalla saan katsoa, kuinka vegaanina nykyisin pärjäilee. En ottanut haasteeseen tuutoria, mutta kuulun kaverin kutsumana erääseen tukiryhmään, jonne postaamme ruokakuvia, reseptejä ja tsemppaamme toisiamme.

Tuntuu, että veganismi on nykyään sallitumpaa kuin 2000-luvun alussa. On uudenlaisia ilmiöitä, kuten “sipsikaljavegaanit”, joiden kautta julkisuuteen on tullut veganismista realistisempaa kuvaa. Veganisminkaan ei tarvitse olla terveysintoilua vaan oikeasti puhtaasti eettinen valinta. Asenteet ovat muuttuneet, ja veganismi on tosi paljon yleisempää omassa lähipiirissäkin. Nyt jos sanoo olevansa vegaani, kukaan ei oikein korvaansa lotkauta.
 

 
Ninna: Nuorempana mulle olivat eläinten oikeudet syy vegetarismiin. Nämäkään periaatteet eivät ole kadonneet, mutta ohessa olen herännyt ilmastotietoisuuteen. Minulle veganismi on ympäristöpoliittinen arkipäivän valinta, jota aloin toteuttaa noin puoli vuotta sitten. Haasteeseen osallistuin samalla mentaliteetilla. Kotiin en osta muuta kuin kasviperäisiä tuotteita, mutta jos kodin ulkopuolella ei ole ollut kasvimaitoa saatavilla, olen lorauttanut kahviini lehmänmaitoa. En myöskään kohteliaisuussyistä kieltäydy esimerkiksi työkeikalla tarjotusta pullanviipaleesta.

Suhteeni veganismiin noudattelee varmaan aika kultaista keskitietä. Vaikka koostan ruokavalioni perusterveellisesti, ilahdun sipsarimeiningistä ja kunnon mätöstä­­­ toisinaan. Minullekin veganismi on nimenomaan eettinen, ei terveysvalinta.
 

Mikä haasteessa oli vaikeinta tai helpointa? Mikä yllätti?

Aino: Vaikeinta on töissä syöminen, koska sosiaalinen paine mennä porukan mukana on kova, mutta joka päivä ei jokaisessa lounasruokalassa ole vegaanivaihtoehtoa. Onneksi kuitenkin melkein aina löytyy joku paikka, josta vegeruokaakin saa. Työkaverit usein kiltisti joustavatkin ja lähtevät paikkaan, jota ehdotan, jos muualta ei saa mitään. Töissä meillä on myös muutaman vegaanin ja haasteeseen osallistuvan henkilön kanssa oma kasvikahvimaitorinki.
 

 
Yllätykset haasteeseen liittyen ovat olleet lähinnä positiivisia havaintoja siitä, kuinka asiat ovat muuttuneet parempaan viime vuosien aikana. Kaikki maidonkorviketuotteet ovat kehittyneet ihan valtavasti. Kun esim. ennen kauramaito juoksettui kahvissa tosi helposti, nyt on valikoimissa superlaadukkaita tuotteita, kuten Oatlyn iKaffe, jota varmaan käytän kahvissa jatkossakin. Nykyään saa myös vegaanista rahkaa! Ja ranskankermaa! Ja mascarponea! Ja hirveästi jäätelöitä! Eräs kimmokkeeni haasteeseen osallistumiselleni olivatkin jälkiruoat. Työhöni kuuluu mm. tapahtumien järjestäminen, ja välillä olen laittanut merkille, että vegaaniruokavaliota noudattavat saavat nykyisin usein jo ihan yhtä hyvät mätöt kuin muutkin. Olipa organisaation pikkujouluissa jälkiruokien vegevaihtoehto jopa paremman näköinen kuin ei-vegaaninen, ja sittemmin olen syönyt töissä myös vegaanista juustokakkua.

Veganismi on levinnyt einesosastollekin, esimerkiksi valmismakaronilaatikot ja vihikset on jo aika pro-tasoa. Osa tuotteista on myös huomattavan paljon halvempia kuin ennen, käytännössä samassa hintaluokassa epävegaanisten einesten kanssa. Lisäksi melkeinpä mistä tahansa paremmasta ravintolasta saa kasvisruokaa, vegaaniravintoloitakin on vaikka kuinka. Jopa sushi-ravintolassa mieheni 30-vuotissyntymäpäivillä onnistuin syömään vatsani täyteen. Toki ruokalajeja on yleensä valittavana vain se yksi.

Ninna: Minulle veganismissa vaikeinta on juustojen kaipuu. Vegaaniset juustot on ihan ok, mutta haisujuustojen ylimpänä ystävänä tätä aukkoa ei niin vain vegetuotteilla paikatakaan. Muita maitotuotteita en kaipaa, sillä vegetuotteissa on erittäin hyviä vaihtoehtoja kaikelle muulle. Tämän vuoksi veganismi on mielestäni helppo ruokavalio toteuttaa, mikäli ruokavaliorajoituksia ei muuten ole.

Yllättävintä vegaaniudessa on mulle ollut lihankorvikkeiden maukkaus. Esimerkiksi seitan taipuu niin moneksi eri mausteseoksilla ja on simppeli valmistaakin. Myös vegaaniuden edullisuus yllätti – vaikka toisin usein ajatellaan, mä olen kuukausien saatossa kokenut veganismin saman hintaiseksi kuin seka- tai kasvissyönnin, tai jopa hiukan edukkaammaksi.
 

Jääkö vegesafka käyttöön haastekuukauden jälkeenkin?

Aino: Tässä vaiheessa tuntuu, että voisihan tuota pitää toisenkin vegekuukauden. Tai jatkaa ainakin osittaisena vegenä. Jos vaikka arkisin ja kotona söisi kasvis- ja vegaanipainotteisesti ja viikonloppuisin soisi itselleen muutakin.

Ninna: Ehdottomasti jatkan samalla linjalla: pääosin vegaanisesti syöden, mutta lakto-ovoon venyttäen, mikäli se tilanne huomioon ottaen on pakollista.