Monet nörttitytöt ovat ainakin haaveilleet kielimatkoista teini-ikäisenä, jos eivät sellaisella käyneetkin. Mutta tiesitkö, että kielimatkalla voi käydä aikuisenakin? Meno on hieman erilaista kuin nuorena, mutta ihania muistoja ja uusia oppeja tarttuu siitä huolimatta mukaan – tai ehkä juuri siksi. Tässä kokemuksia ja vinkkejä erään nörttitytön omatoimikielimatkoilta: kesältä 2008 Barcelonasta, kesältä 2011 Dublinista ja syksyltä 2016 Montréalista.

kielimatkat_1

Motivaatio ja kielikoulun valinta

Päädyin EF:n kielikouluun Barcelonaan opiskelemaan espanjaa, koska halusin käyttää loma-aikani tehokkaasti. Olin opiskellut espanjaa ammattikorkeakoulussa, mutta sen käyttö oli jäänyt valmistumisen jälkeen vähiin, ja kolmen viikon kesäloma Barcelonassa kuulosti erinomaiselta ajatukselta. Valitsin EF:n, sillä organisaatio oli minulle tuttu nuorten kielikursseilta.

Dubliniin lähdin hiomaan aksenttiani. Puhuin paljon englantia työssäni ja vapaa-ajallani, joten itse puheen tuottaminen ei ollut ongelma – kyky saada muut ymmärtämään sitä oli. Valitsin kielikoulukseni jälleen EF:n, en muista edes ajatelleeni muita vaihtoehtoja.

Syksy Montréalissa oli pidemmän suunnittelun tulosta: olin pitkään halunnut osata puhua ranskaa, en vain taivuttaa lukiossa opittuja verbejä. Totesin, että EF ei opeta ranskaa Montréalissa, joten päädyin hakemaan internetistä eri kielikouluja sekä Montréalista että Quebec Citystä. Otin yhteyttä pariin, ja lopulta valitsin GEOS-kielikoulun, joka on osa Sprachcaffe-ketjua.

Vinkkejä kielikoulun valintaan

  • Lue tarkkaan monilta eri sivustoilta eri kielikoulujen arviota: googlaa, googlaa ja googlaa. Huomioi arvioissa myös se, milloin ne on kirjoitettu ja minkä ikäryhmän osallistuja ne on kirjoittanut: vanhemman palaute siitä, kuinka hänen lapsensa ei oppinut tarpeeksi kieltä, ei välttämättä auta aikuisopiskelijaa.
  • Huomioi myös, että vaikka koulu olisi iso, kuten EF, sen kaikkien toimipaikkojen toiminta ei välttämättä ole yhtä laadukasta tai noudata samaa mallia.
  • Lopulta, ota yhteyttä koulun asiakaspalveluun, tee vaikka tikusta asiaa. Heidän vastausaikansa ja -mallinsa voi kertoa paljon koulusta.

Oppitunnit

Monissa kielikouluissa voi valita, kuinka monta oppituntia haluaa viikossa. Esimerkiksi EF:llä on intensiivikurssi (32 oppituntia, kukin pituudeltaan 40 minuuttia), yleiskurssi (26 oppituntia) ja erilaisia tutkintoihin tähtääviä kursseja. Kesäaikaan voi olla myös saatavilla kesäkursseja, jolloin oppitunteja on vähemmän.

Barcelonassa olin EF:n yleiskurssilla. Käytännössä päivässä oli pari kaksoistuntia, parilla eri opettajalla, ja lisäksi oli viikoittainen luento jostain Espanjaan liittyvästä – eräällä viikolla luennon aiheena oli salsan tanssiminen, jolloin siirsimme pöydät syrjään ja pistimme tanssiksi. Tietokoneluokassa toteutettuja tunteja meillä ei Barcelonassa ollut: EF:llä ainakin vuonna 2008 opetussuunnitelma oli hyvin erilainen eri kouluissa. Muistan myös, että eräällä tunnilla katsoimme elokuvaa. En muista, käytimmekö kirjaa tunneilla.

Dublinissa olin jälleen yleiskurssilla, 26 tuntia viikossa. Etenimme oppikirjan mukaan aamupäivän tunneilla, ja iltapäivällä meillä oli usein tunti tietokoneluokassa: siellä teimme opettajan valvonnassa ja vinkkien saattelemina tehtäviä EF:n omassa iLab-ympäristössä. Näitä tehtäviä sai tehdä myös itsenäisesti, sillä tietokoneluokka oli usein avoinna oppilaille. Kerran viikossa oli jonkinlainen luento tai keskustelu kulttuurista, ja koska olin yli 25-vuotias, pari kertaa viikossa kokoonnuimme omaan aikuisten valinnaisaineeseen keskustelemaan ikätoveriemme kanssa.

Montréalissa valitsin standard-kurssin, joka oli 20 oppituntia viikossa, 45 minuuttia/oppitunti. Tunnit olivat kaksoistunteina niin, että aamupäivällä keskusteltiin yhden opettajan johdolla ja lounaan jälkeen työstettiin kirjoitettua kieltä toisen opettajan kanssa. Intensiivikurssilaiset, jotka opiskelivat 30 oppituntia viikossa, keskittyivät aamuisin lausuntoon ennen keskustelutuntia. Luentoja tai tietokoneohjelmia ei ollut, mutta kirjan mukana tuli CD-ROM.

Vinkkejä ohjelman ja tason valintaan:

  • Pohdi omaa ajankäyttöäsi. Voit pyytää koululta esimerkkilukujärjestyksen eri ohjelmista saadaksesi paremman käsityksen päivien pituudesta. Nettisivuilla oleviin lukujärjestyksiin ei kannata luottaa lainkaan.
  • Monessa koulussa järjestetään tasokoe ensimmäisenä päivänä, näin myös Barcelonassa ja Montréalissa; Dublinia varten olin tehnyt kokeen netissä. Jos olet huolissasi kuullun ymmärtämisestäsi ja puheen tuottamisestasi, ota asia esille. Barcelonassa tasokoe oli kirjallinen ja ohjasi minut aivan väärälle tasolle; Montréalissa kirjallisen kokeen lisäksi oli suullinen keskustelu, jossa sain ohjattua itseni oikealle tasolle.
  • Selvitä etukäteen, montako eri tasoa haluamaasi kieltä opetetaan: se voi vaikuttaa kokemukseesi. Kesäisin on enemmän oppilaita, ja tasoryhmiäkin enemmän. Montréalissa kävi niin, että alin mahdollinen ranskan ryhmä oli minulle sopivan edistynyt ja toimi hyvänä kertauksena, kun taas aivan aloittelijoille ryhmä oli kuulemma hieman pelottava.

kielimatkat_2

Majoitus

Monet kielikoulut tarjoavat isäntäperhemajoitusta yhtenä vaihtoehtona – toisin kuin nuorten kielimatkoilla, aikuisten kielikursseilla voi usein myös valita majoituksen asuntolassa, hostellissa, hotellissa tai itse määritettynä. Isäntäperhemajoituksen hyvä puoli on usein ruoka: vähintään kaksi ateriaa päivässä. Lisäksi isäntäperheen kanssa tulee puhuttua päivän tekemisistä kohdemaan kielellä. Toisaalta isäntäperhe saattaa asua hyvinkin kaukana koulusta, ja lähtö esimerkiksi iltamenoihin voi olla hankalaa.

Barcelonassa asuin isäntäperheessä, mutta käytännössä jaoin oman huoneiston muutaman muun EF-oppilaan kanssa, ja isäntäperhe jakoi kanssamme parvekkeen. Asunto oli erittäin siisti, lähellä rantaa ja metropysäkkiä, ja isäntäperheen tarjoama ruoka oli erinomaista. Ainoa huono puoli oli, että EF majoitti minut 24-vuotiaana samaan huoneeseen 17-vuotiaan amerikkalaistytön kanssa – hän oli ensimmäistä kertaa elämässään ulkomailla yksin, ja biletys oli sen mukaista. Viimeisellä viikolla sovimme, että muutan viereiseen huoneeseen, jotta hän ei herättäisi minua aamuöisin. Huh huh.

Dublinissa asuin myös isäntäperheessä, rauhallisella omakotitaloalueella hieman syrjässä kaupungista. Perheen äiti oli poliisi ja isä sähkömies, lisäksi perheessä oli koira. Tällä kertaa olin ottanut etukäteen yhteyttä EF:ään ja pyytänyt, että huonetoverini olisi vähintään 20-vuotias: EF:n Suomen-toimisto ymmärsi tilanteeni erinomaisesti ja huonetoverini olikin rauhallinen juuri ja juuri 20-vuotias espanjalaisnainen. Pidin isäntäperheestä todella paljon.

Montréalissa päätin varata itse majoitukseni ja asua Airbnb-huoneessa. Tämä pääosin siksi, että en osannut puhua ranskaa, ja isäntäperheessä sitä odotettaisiin minulta – Airbnb-huoneessa saattoi rentoutua. Toinen pääsyy oli sijainti: isäntäperhemajoituksen valitessa asunto saattaa olla missä vain, yleensä enintään tunnin bussimatkan päässä koulusta, eikä perheenkään valintaan voi oikein vaikuttaa. Airbnb-huoneessa tiesin melko tarkkaan, minne olin menossa. Lisäksi asunnossa oli erittäin pörröinen kissa.

Vinkkejä majoituksen valintaan:

  • Hintojen vertailu kannattaa aina. Koulu saattaa saada hostellipaikan tai oman huoneen sinulle edullisemmin kuin saisit netistä – toisaalta silloin asiakas voi olla koulu, ja valitukset kulkea sen kautta. Tsekkaa etukäteen.
  • Isäntäperhemajoitus kannattaa mielestäni silloin, kun on ensimmäisiä kertoja yksin ulkomailla, tai haluaa jonkun tekevän ruoat päivittäin. Syömäni ruoka on ollut pääosin terveellistä, mutta kannattaa muistaa, että etenkin aamiaistarjoilu vaihtelee eri maissa.
  • Toki on mahdollista, että isäntäperheestä tulee hyvinkin rakkaita ystäviä, joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä kauan kielimatkan jälkeenkin.

Muita kokemuksia ja vinkkejä matkoilta

Moniin kouluihin voi ilmoittautua ensin viikoksi tai pariksi ja sitten päättää jatkosta. Tein näin Montréalissa siltä varalta, etten pitäisi koulusta: kahden ensimmäisen viikon jälkeen kävin toimistossa maksamassa seuraavat kaksi viikkoa.

Monet kielikoulut järjestävät erilaisia retkiä lähialueille: esimerkiksi Dublinista kävin Wicklow’n kreivikunnan upeissa metsissä ja Barcelonasta Sitgesin kaupungissa. Montréalista olisin voinut käydä New Yorkissa tai vaikka Torontossa. Kielikoulut järjestävät nämä matkat usein yhteistyössä paikallisten matkanjärjestäjien kanssa, ja ne voivat olla edullisempia kuin suoraan netistä ostetut. Muistan Barcelonan-retkien olleen erittäin mielenkiintoisia; toisaalta Dublinin-retkillä olin samassa bussissa parinkymmenen myöhäisteini-ikäisen espanjalaisen kanssa. Koska olin Montréalissa syksyllä, retkiä oli vähemmän, ja päädyin varaamaan omat päiväretkeni. Pienellä mainostamisella olisin varmasti saanut koulusta myös kavereita mukaani.

Jos olet kovin ujo, kuten minä olin Barcelonassa, on esimerkiksi EF:n Suomen-toimistosta runsaasti hyötyä. Viimeistään heidän kauttaan saa viestin perille kohteesi toimistoon, jos kielimuuri estää suoran kommunikoinnin. Montréalin-reissun kanssa kävi taas niin, että kaikki viestini GEOSin asiakaspalveluun eivät aivan menneet perille, kuten informaatio lähtötasostani. Onneksi oli tasokoe.

Kouluista saa usein todistuksen, mikäli läsnäoloprosentti on tarpeeksi korkea, esimerkiksi 80 prosenttia. Dublinista sain osallistumistodistuksen lisäksi todistuksen siitä, millä tasolla englannissa olin eurooppalaisen luokituksen mukaisesti: todistus on nykyään todistuskansiossani työtodistusten jälkeen, eikä siitä toistaiseksi ole ollut haittaa.

Lopuksi

Suosittelen ehdottomasti aikuisten kielikurssille lähtemistä, se on mielestäni erinomainen tapa viettää loma. Muista kuitenkin googlata koulu etukäteen ja kysyä heiltä mieluummin liikaa kuin liian vähän kysymyksiä.

Hyvää kielimatkaa!

kielimatkat_3