Rakas Joulupukki,

Joululahjakseni toivon kahta asiaa. Ensinnäkin toivon, että Suomen yliopistot saisivat tarpeeksi rahoitusta voidakseen toimia täydellä potentiaalillaan. Toisekseen toivon, että oma oppiaineeni egyptologia pelastettaisiin.

Egyptologian opiskelua vuonna 2014. Kuvaaja: Mia Meri

Opiskelua vuonna 2014. Kuvaaja: Mia Meri

Syyni lahjalleni ovat paitsi itsekkäät, myös tärkeät koko Suomen tulevaisuudelle. Suomi on “valitettavasti” hyvin kallis maa ja meidän palkkamme niin korkeat, ettei niitä tulla saamaan esimerkiksi hallituksen toivomilla leikkauksilla sellaiselle tasolle, että meillä olisi koskaan mitään toivoa kilpailla globaaleilla markkinoilla. Lisäksi sijaitsemme erillään ja kaukana muista, eivätkä valtameriä purjehtivat rahtialukset pääse satamiimme johtuen Juutinraumasta, ja siksi meiltä tavaroiden kuljettaminen muualle maailmaan on aina kallista. On typerää kuvitella, että me pärjäisimme tuottamalla perustuotteita tai -raaka-aineita, sillä maailmassa on lukuisia yrityksiä, jotka tuottavat samoja ja jopa parempia tuotteita halvemmalla. Suomessa kannattaisikin miettiä, mikä olisi sellainen tuote, josta ihmiset ympäri maailman ovat valmiita maksamaan korkeita hintoja.

Erikoisosaaminen ja asiantuntijuus.

Suomen kaltaisessa maassa, jossa ihmisten yleinen koulutustaso on suhteellisen korkea ja peruskoulutus korkealuokkaista ja tasa-arvoista, olisi erinomaiset mahdollisuudet rakentaa sellaista erikoisosaamista, jollaista muualla maailmassa ei yksinkertaisesti voi syntyä. Ja erikoisosaaminen syntyy tiedosta, ja sitä yliopistoissa meille opetetaan. Yliopistot ovat äärettömän tärkeitä tiedon jakajia ja uuden tiedon luojia – jos niille annetaan mahdollisuudet toimia.

Olen ollut Helsingin yliopistossa opiskelijana yli kymmenen vuotta yhdessä yliopiston pienimmistä aineista. Näiden vuosien aikana yliopistoon on kohdistettu leikkauksia toisensa jälkeen ja pienenä oppiaineena olemme kokeneet erittäin konkreettisesti leikkausten vaikutukset. Esimerkiksi kun opetusmäärärahoja leikataan vaikka 20 %, niin suurelle oppiaineelle, jossa on esimerkiksi 20 kurssia lukuvuosittain, se tarkoittaa 4 kurssin vähenemistä, mikä on toki ikävää, mutta ei lamauta opiskelua. Egyptologiassa, jossa on parhaimmillaan tarjottu kolme kurssia vuodessa, kokonaisen kurssin menetys on suuri ongelma opiskelijoille. Omalla kohdallani se on tarkoittanut sitä, että koska KELA vaatii tietyn määrän opintopisteitä vuosittain, olen joutunut opiskelemaan valtavasti sivuaineita saadakseni tarvittavat opintopisteet kasaan, mikä on luonnollisesti hidastanut pääaineeni opintoja. Varsinkin kun pääaineeni keskittyy lähinnä kieliopinnoille (opiskelemme kolme eri kieltä ja kaksi kirjoitusjärjestelmää) niin niiden itsenäinen tenttiminen ei ole helppoa.

Näiden vuosien aikana olen nähnyt, kuinka yliopistolla osa henkilökunnasta opettaa pakollisia peruskursseja palkatta(!), jotta opiskelijoiden opinnot saataisiin vauhtiin. Olen nähnyt, kuinka joillain laitoksilla ei ole ollut varaa ostaa kyniä ja kansioita opettajille! Ja olen seurannut, kuinka hyvin monet ystäväni ovat jättäneet opintonsa kesken ja lähteneet ulkomaille, koska siellä on paremmat tulevaisuudennäkymät ja enemmän opetusta. Ja tämä kaikki siis jo ENNEN nykyhallituksen jättimäisiä leikkauksia!

Egyptologian opiskelua vuonna 2015. Kuvaaja: Mia Meri

Opiskelua vuonna 2015. Kuvaaja: Mia Meri

Tällä hetkellä Helsingin yliopistossa on menossa Iso Pyörä -niminen uudistus, jonka tavoitteena on laittaa koko yliopisto opetusohjelmineen uuteen kuosiin. Tavoiteena on tarjota mahdollisimman laajoja kokonaisuuksia – jopa kokonaisten laitosten laajuisia perusopintoja – ja tätä perustellaan muun muassa sillä, että näin yliopistosta valmistuvat opiskelijat vastaavat paremmin yritysten tarpeita. Ensinnäkin: yliopistosta ei ole tarkoitus valmistua työntekijöitä yrityksiin vaan tutkijoita ja asiantuntijoita. Toisekseen: epäilen vahvasti, tietääkö Suomen yritysmaailma itsekään, mitä se eniten tarvitsee! Mitä yksikään yritys tekee sellaisella, esimerkiksi maailman kulttuurien osaajalla, joka tietää vähän kaikesta eli ei siis mistään mitään. Kun esimerkiksi suomalainen peliyritys tekee yhteistyötä japanilaisen pelifirman kanssa, he tarvitsevat rautaisen ammattilaisen, joka ymmärtää kohdemaan kielen, kultuurin ja tavat ja osaa auttaa ongelmatilanteissa. Laajojen kokonaisuuksien sijaan tarvitaan erikoisosaamista.

Suomi on yksi maailman vauraimmista maista, joten en niele sitä, etteikö meillä olisi muka varaa koulutukselle ja myös pienemmille oppiaineille. Egyptologiaan oli oikein hyvin varaa aiemminkin tätä huomattavasti huonompina aikoina. Ymmärrän sen, että on vaikea perustella nykyään, mihin egyptologiaa tarvitaan modernissa maailmassa. Sivistys, historiantuntemus ja ihmisten yleinen kiinnostus aiheeseen ovat tietysti jaloja ajatuksia, mutta niille ei juuri anneta arvoa nykymaailmassa, joissa ainoa hyve tuntuu olevan, paljonko jokin asia tuottaa taloudellista hyötyä. Kuitenkin me ihmiset tarvitsemme muutakin kuin työmme ja rahan. Katsomme elokuvia, kuuntelemme musiikkia, nautimme taiteesta ja rakastamme käsitöiden tekemistä. Niillä palaudumme ja tehdään elämästä elämisen arvoista. Ja kuten nykytilanne todistaa, meillä olisi opittavaa historiastamme, ettemme toistaisi samoja virheitä. Muinainen Egypti on kiehtova aikakausi koko ihmiskunnan historiassa. Vastaan lähes viikottain muinaista Egyptiä koskeviin kysymyksiin asiantuntijana, ja olen nähnyt, kuinka noin kaksikymmentä ihmistä harrastuksenaan opettelee yhden maailman vaikeimmista kielistä ja kirjoitussysteemeistä ihan vain huvin vuoksi, ja miten heidän silmänsä syttyvät, kun he lukevat tuhansia vuosia vanhoja tekstejä. Tunnistan sen katseen, sillä edelleen suurin ihme elämässäni on se, että voin lukea yli viisi tuhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten kirjeitä ja ajatuksia. Se on jotain arvokasta!