Kirjapinoja sulassa sovussa ruusumaljakon kanssa.

Kirjapinoja sulassa sovussa ruusumaljakon kanssa.

Olen aina lukenut paljon, ja kun kymmenisen vuotta sitten kuulin bookcrossingista eli kirjojen kierrätyksestä, innostuin heti: tämähän olisi hyvä keino saada omia jo luettuja kirjoja kiertoon. Niitä oli kertynyt sieltä sun täältä, osa kertaalleen luettuja, osa loppuun kaluttuja. Sillä hetkellä ne keräsivät vain pölyä, joten kiinnostuin mahdollisuudesta päästä niistä hallitusti eroon.

Mistä kirjojen kierrätyksessä siis on kyse? Miksei kirjoja vain voi antaa eteenpäin ilman jotakin amerikkalaista hapatusta? Jokaisella bookcrossing-sivustolla rekisteröidyllä kirjalla on oma tunnistusnumero, bcid-koodi, jonka avulla kirjan matkaa voi seurata sivustolla. Koodin avulla kirjan haltija voi kirjoittaa, mistä hän sen löysi ja mitä hän aikoo tehdä kirjalla. Luettuaan kirjan hän voi kirjoittaa uuden päiväkirjamerkinnän, jossa kertoo, mitä hän piti kirjasta. Nämä “journalit” ovat kiinnostavaa luettavaa. Toiset kirjoittavat pidempään, toiset lyhyemmin, mutta aina on kiva tietää, mitä joku muu on pitänyt kirjasta, joka on ollut minunkin hyllyssäni. Tällaiselle kirjanörtille on myös hurjan jännittävää seurata, minne kirjat vuosien kuluessa kulkeutuvat. Sivusto ei tarjoa karttaa kirjan liikkeistä, mikä on vähän harmi, sillä minusta se olisi kiinnostava lisä kirjojen seurantaan.

Kirjoja voi journaloida sekä nimimerkillä että anonyymisti. Nimimerkin etu on, että sillä tehdyt kirjaukset kartuttavat virtuaalista kirjahyllyä ja voin myöhemmin tarkastella, mitä kirjoja olen lukenut. Voin myös tilata sähköpostimuistutukset vapautuksista eli tilanteista, joissa joku jättää kirjan jonnekin kotikaupunkiini. Jos kirja vaikuttaa kiinnostavalta, voin lähteä “metsästämään” sitä eli mennä vapautusilmoituksessa mainittuun paikkaan etsiskelemään, löytäisinkö kyseisen kirjan. Kirjaa ei toki ole pakko vapauttaa uudestaan, vaan sen voi pitää itselläänkin.

Pino nuorten bookcrossing-kirjoja.

Pino nuorten bookcrossing-kirjoja.

Bookcrossing-kirjaksi kelpaa periaatteessa mikä kirja tahansa. Kiertoon ei ehkä kannata laittaa vanhoja tietosanakirjoja, mutta jokin 90-luvun yhden aiheen tietokirja voi olla aiheen harrastajalle hyvinkin mieleinen. Jotkut tykkäävät menneiden vuosikymmenten oppikirjoista, toiset chick litistä, kolmannet ihan mistä vaan. Itse olen lukenut paljon sellaisia kirjoja, joita tuskin olisin koskaan kirjastosta tai kirjakaupasta mukaani poiminut. Osaa tuskin edes saa enää mistään ostettua.

Bookcrossing-sivusto on perustettu 2001. Bookcrossareita on noin 1,6 miljoonaa ja kiertäviä kirjoja yli 11 miljoonaa 132 eri maassa. Suomessa on 11 000 jäsentä, ja se onkin Pohjoismaista aktiivisin. Suomessa on tällä hetkellä kuutisen sataa vapaana kulkevaa kirjaa. Niitä on jätetty ainakin kahviloihin, huoltoasemille, kirjastojen vaihtokärryihin, museoihin, patsaille ja julkisiin liikennevälineisiin. Oikeastaan mistä vaan voi löytää “villin ja vapaan” bookcrossing-kirjan.

Minulle bookcrossingin suola ovat miitit, joissa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Netistä tutut ihmiset tulevat vielä tutummiksi, kun heidät tapaa nenäkkäin. Miiteissä kierrätetään kirjoja, jutellaan monenlaista. Joskus osallistutaan kirjamessuille tai käydään syömässä. Ainakin Oulun seudulla on myös pelattu lautapelejä. Kun samoja ihmisiä tapaa vuosien ajan, heistä oppii tietämään muutakin kuin kirjamieltymykset. Lapset ovat useimmiten mukana, ja hekin ovat tutustuneet toisiinsa ja viihtyvät hyvin keskenään. Ja kyllä niitä puolisoitakin välillä mukana roudataan. Yksi crossaaja toi kerran miittiin lukemista harrastamattoman serkkunsa.

Kirjoja, kirjoja.. Ainakin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Kirjoja, kirjoja.. Ainakin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Tällä hetkellä luen aika tasaisesti bc-kirjoja ja muita kirjoja (pääasiassa kirjastosta). Muutenkin tässä kymmenen vuoden aikana innostus on vaihdellut. Olen pitänyt taukoja miiteistä ja välillä keskustelufoorumiltakin, mutta uskoisin, että tämä harrastus tulee jatkumaan jonkinlaisena vielä pitkään. Sen verran mukavia ihmisiä olen tavannut ja niin hurjan kiinnostavia kirjoja olen saanut.

Varoituksen sana vielä: Kun aluksi ajattelin, että saisin omat kirjani kiertoon, kävikin toisin. Kirjahyllyni on ennemminkin täyttynyt kaikista kiinnostavista “tää on ihan pakko lukea” -kirjoista. Trilogian kakkonen ja kolmonen odottavat, että löytäisin jostain ykkösen, ja niin edespäin. Enkä kuulemma ole ainoa, pikkusormen lisäksi monella on mennyt käsi ihan kyynärpäätä myöten. Mutta toisaalta, itselle tärkeille asioille kannattaa raivata tilaa elämässä ja huushollissa. Eivätkä kirjat ole ollenkaan pahimmasta päästä oleva harrastus.