Olen toiminut vapaaehtoisena tallinnalaisessa eläinsuojelussa ja erityisesti kodittomien kissojen parissa vapaa-aikanani nyt reilut kaksi vuotta. Tässä tekstissä kerron Tallinnan kodittomien kissojen tilanteesta, niitä auttavista järjestöistä, sekä siitä millaista on olla yhden tällaisen järjestön vapaaehtoinen. Minun kauttani on halutessaan mahdollista myös adoptoida kissa Suomeen, joten liitän kiinnostuneille loppuun järjestön yhteystietoni. Olen tehnyt siellä täällä vapaaehtoistyötä myös muilla yhteiskunnan osa-alueilla ja kaiken kaikkiaan olen innokas vapaaehtoistyön puolestapuhuja. Tämä juttu keskittyy kodittomiin kissoihin, mutta liitän loppuun muutaman ajatuksen vapaaehtoisuudesta myös yleisemmin. 

Tallinnan katukissojen tilanne

Tallinnan kaduilla on edelleen, vuosien aktiivisesta järjestötyöstä huolimatta, paljon kodittomia kissoja. Osa niistä on ihmisen hylkäämiä tai kodeistaan eksyneitä tavallisia kotikissoja, osa taas kadulle tai metsiköihin syntyneitä villiintyneitä kissoja. Yksittäiset kissat ja myös isommat kissapopulaatiot löytävät Tallinnassa helposti itselleen asuinpaikkoja, sillä kaupungissa on verrattain paljon huonokuntoisia autioita rakennuksia. Kodittomia kissoja löytyykin jopa ydinkeskustaa myöten. Esimerkkinä tästä osallistuin itse viime vuonna neljän kissan loukuttamiseen keskustassa sijaitsevan suositun Rotermannin alueen hylätyistä rakennuksista.

Pesaleidjan kissatalolla kotia odottava kissa.

Kodittomien kissojen suureen lukumäärään Tallinnassa on useita syitä. Osin ne ovat yleismaailmallisia, kuten kissan arvoon liittyviä, mutta myös tietyt Virolle ominaiset tekijät lisäävät osaltaan ongelman laajuutta. Lähes olemattoman sosiaaliturvan myötä maassa on enemmän köyhyyttä ja vähäosaiset ovat hyvin vähäosaisia. Lemmikin asianmukainen hoito ei välttämättä ole ensimmäinen prioriteetti, jos raha ei meinaa riittää asunnon lämmittämiseen. Tallinnan nykyisellä tilanteella on juurensa myös neuvostoajassa, jolloin eläinlääkäriasemia ei juuri ollut ja sterilointeja tai kastraatioita ei ajateltukaan. Vielä 1980-1990 -luvuilla irtokissoja oli kuulemani mukaan joka kulmalla. Nykyään lemmikin hoitaminen ei enää kaadu klinikoiden puuttumiseen tai eläinlääkäreiden taitamattomuuteen, mutta asenteet laahaavat paikoin jäljessä.

Kuten monessa muussakin yhteiskunnassa, myös Virossa kissan arvostus on liian usein matala. Kissoja on paljon tarjolla, kun ihmisen huolimattomuuden tai välinpitämättömyyden vuoksi syntyneitä vahinkopentuja jaetaan ja tuputetaan eteenpäin ilmaiseksi. Ilmainen mielletään arvottomaksi ja rahaa ei haluta laittaa kissan terveydenhuoltoon tai leikkauttamiseen. Kissaa pidetään myös itsenäisenä ja ajatellaan, että kissan kuuluukin kuljeskella ympäri maita ja mantuja, liian usein leikkaamattomana. Kadonneen kissan perään ei jakseta kauaa huhuilla, sillä kissan korvaaminen ei ole hankalaa. Epätoivottuja kissanpentuja löytyy roskiksista ja järjestöihin tulee vastasyntyneitä pentuja kirjaimellisesti ämpärin reunalta sivullisen henkilön puututtua asiaan. Myös kissoja koskevien myyttien kirjo elää Virossa vahvana. Esimerkkejä löytyy sisäkissojen oletetusta onnettomuudesta ja surullisuudesta siihen, että kissan tulisi saada vähintään yhdet pennut ennen sterilointia. Erään myytin mukaan olisi luonnonvastaista, jopa rääkkäystä, kastroida uroskissa.

pienennettyvapaaehtosuus1

Kadulta löydettyjä kissanpentuja.

Menneisyyden ja asenteiden painolastista huolimatta Tallinnan tilanne on ollut vuosi vuodelta paranemaan päin. Kiitos tästä kuuluu auttamistyötä tekeville järjestöille ja niiden vapaaehtoisille. Politiikassa ja mediassa kodittomien lemmikkien tilanne esiintyy harvoin, mutta eräs positiivinen esimerkki on kissan pakollinen siruttaminen ja rekisteröiminen, joka tuli voimaan vuoden 2015 alusta. Säädöksen valvominen on hyvästä ajatuksesta huolimatta kuitenkin vaikeaa, sillä siruttamattoman kissan omistajaa on mahdoton jäljittää. Lisäksi pelkkä siru itsessään on hyödytön jos sen tiedot ovat vanhat tai puutteelliset. Säädöksen voi kuitenkin nähdä positiivisena vaikuttajana asenteisiin. Tänä vuonna kaupunki avasi uuden, modernin ja eettisesti toimivan löytöeläintalon vanhan ja huonomaineisen rankkurin tilalle. Myös tämä on ollut paljon esillä mediassa.

Kaupungin löytöeläintalon lisäksi Tallinnassa on useita kodittomia kissoja auttavia yksityisiä suuria järjestöjä. Pinnan alla on myös useita epävirallisia yksityishenkilöiden omakustanteisesti pyörittämiä kymmenien kissojen ensisuojia, jotka toimivat joko yksityisasunnoissa tai edullisesti vuokratuissa tiloissa syrjäisemmillä seuduilla. Julkishallinto ei tue rahallisesti järjestötoimintaa ja kodittomien kissojen auttaminen perustuukin täysin vapaaehtoiseen työhön ja lahjoitusvaroihin. Lahjoituksia ja varoja toimintaan kerätään yksityishenkilöiltä, yhdistyksiltä ja yrityksiltä.

Pesaleidja-järjestö ja sen vapaaehtoisena toimiminen

Pesaleidja (suomeksi Pesänlöytäjä) on Tallinnassa toimiva yksityinen kodittomia kissoja auttava hyväntekeväisyysjärjestö. Sen toimintaperiaate eroaa jonkin verran muista Tallinnan vastaavista järjestöistä, sillä Pesaleidjan kissat tulevat kaupungin katujen lisäksi löytöeläintaloista ympäri Viroa. Tuomalla pienten löytöeläintalojen asukkeja Tallinnaan Pesaleidja auttaa lievittämään pienempien paikkakuntien suhteessa vielä suurempaa kissaongelmaa. Pääkaupungissa kissoilla on myös parhaat mahdollisuudet päästä uusiin koteihin, sillä Tallinna on ylivoimaisesti Viron suurin kaupunki.

Pesaleidjan kissatalo sijaitsee vuokratiloissa mustamäkeläisessä ostoskeskuksessa. Muiden järjestöjen tavoin sen toiminta pyörii vapaaehtoistyövoimalla ja lahjoitusvaroin. Toiminnan kulut sisältävät kuukausittain muun muassa tilan vuokran, siivouksen, eläinlääkärikulut, kissojen ruuat, pelletit, lääkkeet ja siivoustarvikkeet. Kuukausikulut voivat nousta kissojen sairastelun myötä korkeiksikin. Kissatalolla ja hoitokodeissa on parhaimmillaan koko ajan yhteensä noin 300 kissaa, joten sairastelu on osa toiminnan arkea. Lisäksi Pesaleidja ottaa mahdollisuuksien mukaan hoitaakseen suoraan kadulta loukkaantuneita tai sairaita kissoja ulkopuolisten avunpyyntöjen perusteella. Kissatalossa sattuvien sairastapauksien varalta Pesaleidjalla on erillinen huone, jossa kissat voidaan eristää omiin häkkeihinsä. Ohimenevät tartuntataudit ja silmätulehdukset ovat arkea, mutta joskus sattuu myös pieniä onnettomuuksia kun kissat mylläävät keskenään. Kadulta tulevilla kissoilla saattaa lisäksi paljastua aikaa myöten piileviä vaivoja, joista hammasvaivat, pitkäaikaissairaudet ja sisäelinten toimintahäiriöt ovat esimerkkejä. Vapaaehtoisten valppaus on tärkeässä roolissa, jotta kissat saavat heti tarvitsemansa avun. Kissatalon asukkaat tarkastetaan vapaaehtoisten toimesta vähintään silmämääräisesti päivittäin.

pienennettyvapaaehtosuus2

Ensimmäisen oman hoitokissani tutkiskelua kissatalolla.

Kissatalon lisäksi hoitokodit, eli yksityishenkilöiden kotonaan tarjoamat väliaikaiset kodit, ovat järjestön toiminnalle elintärkeitä ja niitä etsitään koko ajan. Hoitokotien avulla kadulta tulevat kissat voidaan eristää rokotteiden voimaantuloon saakka. Kissatalolle rokottamattomia kissoja ei voida ottaa, sillä useampien tällaisten kissojen ollessa samoissa tiloissa riskeerataan vakavien tartuntatautien, kuten kissaruton, leviäminen. Kissatalolta myös lähetetään hoitokoteihin kissoja, jotka eivät kissatalon melskeeseen syystä tai toisesta sopeudu.

Vapaaehtoisena toimimisesta voi Pesaleidjalla muodostaa itselleen sopivan kokonaisuuden omien osallistumismahdollisuuksien mukaan. Varsinaisia työaikoja ei ole, mutta kissatalon vastuuvapaaehtoisena toimiminen tarkoittaa vähintään yhtä, yleensä useamman tunnin vievää, käyntiä kerran kolmessa viikossa ja vähintään noin viiden kissatalon asukkaan omana vapaaehtoisena toimimista. Kissatalokäynnin aikana vapaaehtoisen vastuulla on kissojen ja tilojen tarkastaminen, lääkinnät ja mahdollisuuksien mukaan vieraiden vastaanottaminen. Käyntiaika on vapaa ja periaatteessa vuoronsa voi tehdä vaikka keskellä yötä, jos se itselle parhaiten sopii. Kissoja se ei häiritse, sillä suuressa laumassa osa nukkuu ja osa valvoo aina vuorokauden ajasta riippumatta. Lisäksi kissan omana vapaaehtoisena toimiminan tarkoittaa kissan säännöllistä postittamista järjestön Facebook-sivulle hyvien kuvien ja päivitetyn tekstin kera sekä yhteyden pitämistä kissasta kiinnostuneiden kanssa.

Vastuuvapaaehtoisena toimimisen lisäksi mahdollisia tehtäviä ovat muun muassa tekstien kääntäminen eri kielille (suomi, venäjä ja englanti), sisällön tuottaminen järjestön sosiaaliseen mediaan, messuilla ja tapahtumissa käyminen, omien hyväntekeväisyystempauksien järjestäminen, rahan ja tavaran lahjoittaminen, kissojen loukuttaminen, hoitokotien etsiminen ja niiden yhteyshenkilönä toimiminen, hoitokodin tarjoaminen, kissan adoptoiminen, asennekasvatuskampanjat, kissojen esitteleminen kiinnostuneille ja päivystäminen järjestön infopuhelimessa. Kissatalolla voi lisäksi käydä ihan vain pitämässä seuraa kissoille, sillä vapaaehtoisten aika ei siihen aina riitä muilta askareilta. Sosiaaliset kissat ovat aina seurankipeitä ja epäsosiaaliset kaipaavat säännöllistä ihmiskontaktia, jotta muuttuisivat vähitellen rohkeammiksi. Omat tehtäväni ovat muuttuneet kahdessa vuodessa laidasta laitaan ja tällä hetkellä teen täysipäiväisen työni ohella järjestölle käännöksiä, tuen useampaa hoitokotia ja pidän yhteyttä suomenkielisten kiinnostuneiden kanssa.

pienennettyvapaaehtosuus8

Pesaleidjan vapaaehtoisia messuilla.

Vapaaehtoistyö kissojen parissa on ennen kaikkea antoisaa, mutta se voi muuttua aika ajoin myös raskaaksi. Tämä riippuu siitä millaisia tehtäviä itselleen ottaa ja millaisella innolla sukeltaa vapaaehtoisuuden maailmaan. Uuden vapaaehtoisen kannattaa tutustua toimintaan tekemällä erilaisia juttuja ja etsiä sitä kautta juuri itselleen sopivat tehtävät. On tärkeää ettei kukaan pala loppuun vapaaehtoistyön vaatimusten edessä. Omat rajansa on osattava tiedostaa, sillä pääsääntöisesti vapaaehtoiset tekevät työtä muun elämänsä ohessa. Usein näitä rajoja täytyy hiukan hakea, sillä työn tarpeen tiedostaa todella kipeästi kun siihen ensi kerran ryhtyy. Jossain vaiheessa on pakko kuitenkin vähän turtua jatkuville avunpyynnöille, ettei haali itselleen enempää kuin mihin pystyy. Muuten ei välttämättä jaksa jatkaa tai vapaaehtoisuus uhkaa leikata liian suuren palan muusta elämästä. Kokemuksen olisi oltava ennen kaikkea positiivinen ja antaa paljon työn tekijälle. On myös tärkeää, että omista ajatuksista voi puhua jollekulle, sillä erityisesti alussa esille voi tulla myös paljon negatiivista, jonka olemassaoloa ei ehkä aiemmin edes osannut ajatella.

Työ voi siis olla ajoittain henkisesti raskasta, mutta ennen kaikkea se on ehdottoman palkitsevaa ja monella tapaa opettavaista. Vaikka tieto myös lisää tuskaa, oma kokemukseni vapaaehtoisuudesta kissojen parissa on ehdottomasti positiivisen puolella. Ihmisten ja kissojen saattaminen yhteen, “toivottomien tapauksien” sijoittuminen hyviin koteihin, kissojen iloiset kuulumiset kodeista pitkienkin aikojen kuluttua ja ihan vain tieto siitä, että tekee jotain mittavan yhteiskunnallisen ongelman helpottamiseksi palkitsee ajoittaiset huonommat hetket monin verroin. Jokainen kissa on tiedostava, tunteva yksilö ja ansaitsee arvostusta, turvaa ja rakkautta. Joidenkin kohdalla se ei koskaan toteudu, mutta järjestöt vapaaehtoisineen tekevät parhaansa, että niin olisi mahdollisimman monelle.

pienennettyvapaaehtosuus7

Pakkasessa palan korvaa menettänyt kotia odottava kissa.

Elämä löytökissatalossa kissan näkökulmasta

Kissat päätyvät löytökissataloihin pääsääntöisesti vapaaehtoisten ja yksityisten henkilöiden loukuttamina, klinikoiden kautta ja viranomaisten toimittamina esimerkiksi huonoista oloista tai kissan jäätyä äkillisesti ilman perhettään. Nyrkkisääntönä kissoja ei oteta vastaan suoraan yksityishenkilöiltä vain niin sanottujen pitovaikeuksien vuoksi, mutta tämä ei aina estä ihmisiä jättämästä kissojaan, lapun kanssa tai ilman, kissatalojen rappusille odottamaan. Tämän takia järjestöt eivät usein laita osoitettaan julkisesti saataville. Avunpyyntöjä ja ilmoituksia irtokissoista tulee päivittäin, mutta rajallisten voimavarojen takia kaikkia ei voida ottaa vastaan. Järjestöjen tilat ovat yleensä maksimikapasiteettiaan myöten täynnä. Sellaista järjestöä ei olekaan, joka sanoisi, että “meillä on tilaa, tänne vaan!”.

Kerran löytökissataloon päädyttyään kissan elämä on odotusta. Järjestö huolehtii kissan perustarpeista kuten terveydenhuollosta, suojasta ja ravinnosta, mutta henkinen puoli jää usein vajaaksi, sillä vapaaehtoiset vaihtuvat päivittäin ja ovat askareissaan kiireisiä. Kissataloja myös leimaa tietty laitosmaisuus ja niiden tulisikin olla vain läpikulkupaikkoja matkalla kotiin, jonne jokainen kotikissa lopulta kuuluu.

pienennettyvapaaehtosuus6

Kissatalon sosiaaliset kissat tunkevat kyselemättä vierailijoiden syliin.

Järjestöjen tiloissa käy melko paljon kiinnostuneita vierailijoita. Joskus kissa ehtii olla järjestön huollettavana alle vuorokauden, mutta välillä odotus venyy jopa kissan loppuelämän mittaiseksi. Pentujen lisäksi ihmisrakkaat, suloiset ja erikoisen näköiset kissat löytävät kodin nopeimmin. Arat mustavalkoiset jäävät puolestaan helposti odottamaan pidemmäksi aikaa. Suurin osa Tallinnan kissataloista lähtevistä kissoista sijoittuu ympäri Viroa, mutta jonkin verran kissoja lähtee myös suomalaisille tai Suomessa asuville virolaisille, jotka tuntevat toiminnan jo ajalta jolloin asuivat itse Virossa. Kissan adoptoiminen Suomeen on mahdollista kaikista virolaisista järjestöistä, mutta kissa pitää yleisesti ottaen itse hakea Tallinnasta tai jopa kauempaa.

pienennettyvapaaehtosuus9

Pesaleidjan kissatalolla kotia odottava kissa.

Vaikka vapaaehtoistyö kodittomien kissojen parissa voi joskus tuntua melko loputtomalta, uuden mahdollisuuden ja rakastavan kodin saaneiden kissojen terveiset järjestölle palkitsevat ja kannustavat vapaaehtoisia jatkamaan työssään. Onnellisesti tarinoita on paljon.

Sosiaalinen media ja yhteystiedot

Pesaleidjan kissatalo Facebookissa suomeksi: www.facebook.com/pesaleidjafin

Omat yhteystietoni järjestön puitteissa: meri@pesaleidja.ee

Loppuun haluaisin kannustaa kaikkia vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita kokeilemaan siipiään rohkeasti! Monet järjestöt ja muut toimijat tarjoavat paljon erilaisia mahdollisuuksia osallistua riippuen elämäntilanteestasi ja mahdollisuudestasi käyttää aikaa. Vapaaehtoistyössä on mahdollisuus oppia uusia taitoja, tavata uusia ihmisiä, tuntea itsensä hyvällä tavalla tärkeäksi ja kasvattaa omaa yhteiskunnallista ymmärrystään. Parhaassa tapauksessa vapaaehtoistyössä toimiminen siis kasvattaa sosiaalisia taitoja, parantaa itsetuntoa ja näyttää bonuksena myös hyvältä CV:ssä. Samalla myös yhteiskunta hyötyy, eli voidaan puhua todellisesta win-win –tilanteesta.

Millaisia kokemuksia tai ajatuksia sinulla on vapaaehtoistyöstä?