Nörttitytöt haastatteli Helsingissä väitöskirjaansa tekevää jatko-opiskelijaa Johanna Pohtista, 32, hänen kinkytutkimuksestaan. Pohtinen tarkastelee mm. kinkyä seksuaalisuutta osana arkea, kinkybileitä ja kinky-yhteisöä Suomessa. Johanna Pohtisen tapaa myös puhumassa otsikolla “Kink community as a place for healing” Suomen Queertutkimuksen seuran seminaarissa Queer Healings, joka järjestetään 20.-21.10. Turussa.
 
Kertoisitko itsestäsi?

Johanna Pohtinen tutkimuskirjallisuuden (Bo Linnqvistin toimittama Arjen säikeet) kanssa. Kuva: Laura Rämö

Johanna Pohtinen tutkimuskirjallisuuden (Bo Lönnqvistin toimittama Arjen säikeet) kanssa. Kuva: Laura Rämö

Olen kotoisin Joensuusta. Pikkukaupungista piti päästä mahdollisimman kauaksi, joten päädyin opiskelemaan Turun yliopistoon englantilaista filologiaa. Parin opiskeluvuoden jälkeen kuitenkin tajusin, etteivät englannin opinnot olleet minua varten: koin etten voi tehdä mitään yhteiskunnallisesti merkittävää, en pääse vaikuttamaan mihinkään englannin opintojen kautta. Kokeilin erään lehtorin suosituksesta ”jotain hupsua sivuainetta, vaikkapa kansatiedettä”. Sille tielle jäin, kun tajusin, että voisin tehdä tutkimusta mistä aiheesta tahansa!

Menin ensimmäistä kertaa kinkybileisiin Turussa 2007. Kansatieteen kautta näin bileet mielenkiintoisena ilmiönä ja halusin perehtyä siihen kandintyössäni. Jännitti kertoa aihevalinnasta ohjaajalle, mutta tämä ottikin asian erittäin positiivisesti vastaan. Koin että juuri tällaista tutkimusta tämän päivän kansatiede kaipaa. Gradun teko viivästyi vuodella, kun halusin keksiä tarpeeksi hyvän aiheen. Jatkoin kinkyteemalla ja keskityin kinkyyn seksuaalisuuteen arkisena ilmiönä. Vaikka gradun tekemiseen liittyi ahdistusta ja stressiä, se oli myös nautinnollista ja kiinnostavaa (ihan vinkkinä, kannattaa valita aihe, joka on itselle mieluinen).

Johanna Pohtisen gradu “Ei yhtä arkista kuin maksalaatikko.” Kinky seksuaalisuus ja arki (2012) on luettavissa netissä.

Valmistumisen jälkeen halusin etäisyyttä yliopistoon ja hylkäsin jatko-opintohaaveet vaikka proffa niihin kannustikin. Kuitenkin pari vuotta myöhemmin minua jo kandivaiheesta lähtien auttanut tuttu kinkytutkija sitten sai minut innostettua (tai suostuteltua) kirjoittamaan artikkelin Seksologian seuran julkaisuun ja totesi sitten, että nythän osa väikkäristä onkin jo tehty, ehkä kannattaisi jatkaa. Aloitin näin väitöskirjaprojektin ikään kuin vahingossa. Koen kuitenkin aiheen tärkeäksi ja kiinnostavaksi ja tutkimuksen omaksi jutukseni.

Joskus teininä katselin öisin telkkarista kaikki mahdolliset seksiä/seksuaalisuutta käsittelevät ohjelmat vanhemmiltani salaa. Aihe kiinnosti ja ajattelin, että olisipa siistiä joskus tehdä töitä seksuaalisuuden parissa. Noh, olen ollut opintojen ohella töissä pornokaupan myyjänä ja järjestänyt vapaa-ajallani kinkybileitä. Nyt minusta on hyvää vauhtia tulossa kinkytutkija – tai oikeastaanhan taidan olla sitä jo. Eli kai tässä voi sanoa yhden unelman käyneen toteen melkeinpä huomaamatta!

Millaista tutkimusta tarkalleen ottaen teet?

Olen alkuvaiheessa jatko-opinnoissani. Teen väikkäriä Turun yliopistoon kansatieteen oppiaineeseen. Tutkimuskysymys elää vielä, mutta toistaiseksi minua kiinnostaa erityisesti kinky seksuaalisuus arkisena ilmiönä yksilöiden kokemusten kautta, kinky-yhteisöjen merkitys yksilöiden hyvinvoinnille, kinky- ja fetissipukeutuminen ja bileet. Aineistona minulla on pääasiassa teemakirjoitukset tai kinkyelämäkerrat, mutta lisäksi jokunen haastattelu sekä osallistuva havainnointi. Seuraavaksi olisi vuorossa kerätä lisää aineistoa.

“Kun teininä kaverit etsivät itselleen isorintaista tyttöystävää, kirjoituskutsuuni vastannut kirjoittaja on huolissaan siitä, löytääkö koskaan kumppania joka jakaa hänen fetissinsä.”

Lähestyt tutkimuskohdettasi mm. kulttuurianalyysin ja queerteorian kautta. Voisitko kertoa näistä enemmän?

Kulttuurianalyysi on kansatieteen teoria ja metodi. Sen kautta voidaan katsella arkisia ilmiöitä erikoisina tai erityisinä. Omassa tutkimuksessani ehkä suurempaan rooliin nousee kuitenkin se, miten eksoottisena pidettyjä asioita voidaankin tarkastella täysin arkisina. Vaikkapa se kun kumifetisisti pukeutuu kotona yksin ollessaan lateksiasuun: usein kuulee sanottavan, että tässä ei ole mitään seksuaalista, tunne on vain erityinen ja hyvä. Haluaisin kuitenkin päästä sisälle siihen, mikä tämä mystinen hyvä tunne on, miksi jollekin vaikkapa juuri tietty materiaali tuo tämän hyvän olon tunteen – ja eikö siihen todellakaan liity mitään seksuaalista. Samalla tavalla haluan pohtia kinkybileitä. Bileissä mainitaan usein hyvä tunnelma. Haluaisin käsittää mikä on tämä ”tunnelma”, mistä se koostuu, miten se luodaan, miksi se on niin erityinen juuri kinkybileissä. Kulttuurianalyysi humioi sen mitä ei sanota ääneen, sen mitä pidetään itsestäänselvyytenä ja toisaalta huomioi myös tutkijan roolin osana tutkimusta. Esimerkiksi olen itse katselemisen lisäksi haistellut ja kuunnellut kinkybileitä, tämä avaa jännittäviä uusia näkökulmia ilmiöihin.

Queerteoria näkyy puolestaan kenties vähemmän konkreettisella tasolla tutkimuksessani. Queerfeminismi on kuitenkin oma maailmankatsomukseni, ja tarkastelen ilmiöitä sen läpi. Haluan pitää itseni varpaillaan tehdessäni tutkimusta: en halua luoda oletuksia kenestäkään, en halua luoda yleistyksiä, enkä halua kertoa kenellekään, että ”tätä on kinky”. Haluan määrittelyjen tulevan yhteisön sisältä, kinkyiltä itseltään! Myös feministinen tutkimus huomioi tutkijan roolia.

“Monen kirjoittajan tekstistä käy kuitenkin myös ilmi, että oikean kumppanin löydyttyä tulee olo, että oma fetissi onkin ihan ok ja kipuhan on nautinnollinen ja kaunis asia.”

 

Tutkimuskirjallisuutta. Kuva: Johanna Pohtinen

Tutkimuskirjallisuutta. Kuva: Johanna Pohtinen

 

Millaisista asioista huomaa joidenkin seksuaalisten mieltymysten ja käytäntöjen olevan sivussa valtavirrasta?

Esimerkiksi siitä, kun kirjoituskutsuuni vastanneet pohtivat nuoruutensa kokemuksia. Kun teininä kaverit etsivät itselleen isorintaista tyttöystävää, kirjoittaja on huolissaan siitä, löytääkö koskaan kumppania joka jakaa hänen fetissinsä. Tai kun kirjoittaja kertoo huomanneensa etteivät muut saaneetkaan samalla tavalla kiksejä Batmanin Kissanaisesta tai poliisi ja rosvo -leikin sitomistilanteista. Jotkut kertoivat seksuaalisuutensa heränneen hyvin nuorena ja heillä olleen rajujakin seksifantasioita. Nämä olivat hämmentäviä, jopa häpeää aiheuttavia kokemuksia.

Myöhemmin erilaisuus näkyy erityisesti parisuhteita muodostaessa. Esimerkiksi jotkut kirjoittajat olivat kokeneet joutuvansa tukahduttamaan itsestään jotakin parisuhteessa tai muuten sosiaalisessa elämässä. Seksi- ja seurustelukumppanit ovat saattaneet tehdä selväksi, että vaikkapa kivusta nauttiminen on sairasta ja väärin, tai lastentarhan opettaja ei uskalla käydä kinkybileissä koska pelkää työpaikkansa puolesta. Monen kirjoittajan tekstistä käy kuitenkin myös ilmi, että oikean kumppanin löydyttyä tulee olo, että oma fetissi onkin ihan ok ja kipuhan on nautinnollinen ja kaunis asia.

Monella on siis ollut erilaisuuden kokemuksia jo nuorena, tullut tunne, että omista kiinnostuksen kohteista ei saa puhua ääneen, vaikka muuten niitä tissejä katsellaankin ja seksistä puhutaan. Erilaisuuden kokemukset myös kietoutuvat toisiinsa. Jotkut kirjoittajista kertoivat erilaisuuden kokemuksista myös muilla elämänosa-alueilla: esimerkiksi lesbous tai mielenterveysongelmat luovat myös kokemusta siitä, että on erilainen ja tuntee joutuvansa ehkä salaamaan asioita.

Kinky on erittäin mielenkiintoinen aihe. Millaisia teoksia suosittelisit niille, jotka haluaisivat perehtyä tähän enemmän?

Jos aloitan ei niin akateemisista teoksista:
Kinky-yhteisöistä on ilmestynyt hauska ja hyvin kansantajuinen opas Playing Well with Others. Your Field Guide to Discovering, Navigating and Exploring Kink, Leather and BDSM communities (Lee Harrington ja Mollena Williams, Greenery Press 2012).

Suomessa julkaisuaan odottaa Tiia ja Jouni Forsstömin BDSM Aapinen (Like 2016), joka varmasti vastaa kysyntään nousevan kinkykiinnostuksen saralla. Odotan itse tätä kiinnostuneena.

Akateemisella puolella kinkyä tutkii Suomessa tällä hetkellä J. Tuomas Harviainen, joka on julkaissut ahkerasti aiheesta. Esimerkkinä artikkeli “Information literacies of self-identified sadomasochists: an ethnographic case study” (Journal of Documentation, 2015, 71:3), jossa käsitellään niitä tapoja, joilla tieto siirtyy ja miten oppiminen tapahtuu sadomasokistisissa yhteisöissä.

Kiinnostavia artikeleita löytyy Journal of Sex Researchista, esimerkiksi 2015 julkaistu “Somebody’s Fetish: Self-Objectification and Body Satisfaction Among Consensual Sadomasochists” (Katherine Martinez) jossa pohditaan sadomasokismin ja kehollisuuden suhdetta ja miten sadomasokismi saattaa vaikuttaa positiivisesti omaan kehonkuvaan.

Kuva: Laura Rämö

Kuva: Laura Rämö

Myös Brandy L. Simulan artikkeli ”Give Me a Dominant of Any Gender Over Any Kind of Non-Dominant. Sexual Orientation Beyond Gender” on kiinnostava ja valottaa kivusta nauttimisen tärkeyttä masokistille. (Teoksessa Selves, Symbols, and Sexualities: An Interactionist Anthology, 2015)

 

Kinkybileet on yksi tutkimuksesi alue. Kertoisitko niistä lisää?

Bileitä järjestävät Suomessa usein kinky-yhdistykset ja niitä on suurimmissa kaupungeissa. Bileet voidaan raa’asti jakaa kahteen eri tyyppiin, joita voisi kutsua vaikkapa nimillä fetish clubit ja dress code -bileet. Fetish clubeja järjestetään useamman kerran vuodessa (ainakin Turussa, Tampereella ja Helsingissä), niissä saattaa olla joku erityinen teema ja ohjelmaa, eikä niissä ole pukukoodia tai vaadita jäsenyyttä sisäänpääsyyn. Dress code -bileet ovat isompia tapahtumia, yleensä kerran vuodessa ja ne keräävät osallistujia ympäri Suomea. Dress code -bileissä on usein panostettu enemmän ohjelmaan, sistukseen ja laitteisiin. Niissä on yleensä lisäksi tiukka pukukoodi, jonka avulla halutaan varmistaa ettei tapahtumaan eksy muita kuin kinkyjä. Pukukoodi on yhteisön sisälläkin keskustelua herättävä sääntö: eihän kaikilla kinkyillä ole mitään pukeutumiseen liittyvää fetissiä. Myös fetish clubeihin saa pukeutua ja näin moni tekeekin. Fetish clubeille on kuitenkin matalampi kynnys myös ensikertalaiselle tulla kun ei tarvitse stressata onko pukeutunut oikein.

Mikä sitten on oikea pukeutuminen? Joskus sanotaan että asu, jollaisessa ei näyttäytyisi arkena kadulla, eikä edes tavallisessa yökerhossa. Toisaalta yhden perus yökerhovaate saattaa olla toisen syntisen seksikäs kinkyasu. Yleensä asu täytyy maustaa kinkyelementeillä: vaikkapa vyöltä roikkuvilla piiskoilla. Parhaimmillaan bileissä näkee luovia upeita ratkaisuja meikkeineen, hiuslaitteineen ja kenkineen . Asuun ei tarvitse upottaa suuria summia rahaa, vaikka lateksi, pvc ja korsetit toki suosittuja ovatkin – luovuudella pääsee pitkälle. Pukeutuminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja bileissä on tapana ihastella ja kehua toisten asuja ja asusteita, mikä on harvinaisempaa muissa ympäristöissä. Lisäksi kinkybileissä korsettiin ja höyhenpuuhkaan voivat sonnustautua kaikenlaiset kehot kokoon tai sukupuoleen katsomatta. Tämä on vapauttavaa yhteiskunnan tiukkojen normien jälkeen.

“Bilepaikoilla on esimerkiksi yhdistysten omistamia dungeon-leitteita: keskiaikaisista kidutusvälineistä inspiraationsa ammentavia vekottimia, joihin saa ihmisen kiinni. Näitä ovat esimerkiksi häpeäpuu, pukki ja x:n muotoinen krossi.”

Kaikenlaisissa kinkybileissä on voimassa bile-etiketti. Usein tämä sääntöluettelo on nähtävillä myös yhdistysten nettisivuilla. Etiketti luo turvallisen tilan bilepaikalle ja sitä yleensä noudatetaan ilman sen kummempaa kovistelua. Etiketti esimerkiksi kieltää koskemasta toiseen ilman lupaa, kieltää sekaantumasta toisten leikkiin/sessiointiin, kieltää kuvaamisen ja bileissä tapahtuneesta kertomisen bileiden ulkopuolella.

Bileissä juodaan yleensä alkoholia vähemmän kuin vaikkapa yökerhoissa, mikä myös pitää ihmisillä järjen päässä ja muistuttaa toisten kunnioittamisesta. Kännissä ei ole turvallista sessioida. Sessiointi onkin yksi tärkeä osa bileitä. Sessiointi tarkoittaa siis konsensuaalista sadomasokismia: kaksi tai useampi ihminen on sopinut yhteisistä pelisäännöistä, esimerkiksi piiskauksesta. Bilepaikoilla on esimerkiksi yhdistysten omistamia dungeon-leitteita: keskiaikaisista kidutusvälineistä inspiraationsa ammentavia vekottimia, joihin saa ihmisen kiinni. Näitä ovat esimerkiksi häpeäpuu, pukki ja x:n muotoinen krossi.

Laitteet ovat bileiden vetonaula, aikuisten leikkikentän liukumäki ja keinut. Monellakaan ei ole tilaa tai mahdollisuutta hankkia vastaavia kotiin ja bileet voivat olla ainoa paikka joissa niitä pääsee käyttämään. Mikään pakko toki ei ole, eikä sadomasokismi kaikkien bilekävijöiden juttu edes ole! Usein bileissä sessioidaan oman kumppanin kanssa, mutta on myös ihan ok kysyä joltain uudemmalta tuttavuudelta haluaisiko tämä vaikka vähän piiskailla. Sessiointi voi myös olla muuta kuin piiskaamista: kutittelua, neuloja, bondagea (köysillä sitomista), kenkien palvontaa… vain mielikuvitus ja omat/partnerin kiinnostuksenkohteet ovat rajana! Kenenkään ei siis bileissäkään tarvitse suostua mihinkään, bileisiin saa tulla myös katselemaan. Suomessa samoissa bileissä sadomasokistien kanssa käyvät myös esimerkiksi kumifetisistit, joille saattaa riittää se, että pääsee oleilemaan puolijulkisessa tilassa lateksivaatteissa.

Millä lailla haluat tutkimuksellasi vaikuttaa?

Haluaisin olla osaltani poistamassa stigmaa joka yhä liittyy kinkyyn seksuaalisuuteen. Haluaisin ettei kenenkään tarvitsisi pelätä vaikkapa työpaikkansa puolesta. Haluaisin että mediassa esitettäisi sadomasokistit muutenkin kuin sairaina psykopaatteina tai naurettavina sekopäinä, että ensimmäinen assosiaatio kinkystä ei olisi seksuaalinen väkivalta. Haluaisin että niin lääkärit kuin psykologitkin ymmärtäisivät, että kinky seksuaalisuus ei johdu traumasta, eikä se ole toisaalta traumojen syy. Haluaisin, että julkiseen saunaan tai lääkärin tarkastukseen uskaltaisi mennä vaikka pakarat ja reidet olisivat täynnä piiskan jälkiä. Haluaisin, ettei ihmistä arvotettaisi tämän seksuaalisuuden perusteella.

 

Suomalaisia kinky-yhdistyksiä
Turun BDSM yhdistys ry eli tuttavallisemmin Turun Baletti
Kulttuuriyhdistys Rsyke ry (Tampere)
SMFR ry eli tuttavallisemmin Smurffit (Helsinki)
Bizarre Club (Jyväskylä)
OuSM ry (Oulu)
Subspace ry – Suomen subittaret (yhdistys sub-naisille)
Helsingin akateemiset kinkyt: Häkki ry