Kuten tavallista, kissa valvoo työskentelyä.

Epäonnistuneen kankaan värjäyksen jälkeen jouduin miettimään todella tarkkaan, mitä tekisin Winryn haalarin kanssa. Päädyin lopulta ostamaan Anttilan kesäalesta (, joka ei vielä siinä vaiheessa ollut konkurssimyynti) kolme vaaleanharmaata lasten lakanaa, koossa 100x180cm. Arvoin pitkään vaaleanpunaisen ja harmaan välillä, ja lopulta päädyin harmaaseen, sillä mielestäni se oli kuitenkin lähempänä Winryn haalarin vaaleaa violettia.

Itse haalarin tekeminen oli tässä vaiheessa helppoa, sillä tiesin enimmäkseen, mitä olin tekemässä. Yritin lisätä pituutta keskivartaloon, mutta jokin siinä meni pieleen, sillä haalari ei istunut enää reisistä ja takapuolesta ihanteellisesti, minkä lisäksi lahkeet olivat ehkä aavistuksen liian lyhyet. Onneksi Winryn haalarin

Sellainen yllätys koneen uumenissa. Ei ihme, ettei alalanka pyöri kunnolla.

lahkeet eivät ole täyspitkät, vaan ne yltävät vähän nilkan yläpuolelle.

Jouduin miettimään haalarin lahkeita yön yli. Halusin leventää lahkeita reisistä ja samalla vahvistaa haalarin sisäreisiä, sillä lakanakangas on uutenakin todella ohutta, enkä luottanut siihen, että kangas kestäisi yksinään kokonaisen päivän kävelyn. Päädyin tekemään 10 senttiä leveän kaksinkertaisen kangassuikaleen, jonka ompelin lahkeiden sisäsaumoihin. Huivia varten uhrasin jälleen yhden vanhan t-paidan helman.

Paremman kuvan puutteessa tyylikäs vessa-selfie.

Puvun valmistaminen ei tietenkään sujunut ilman ongelmia, vaan ompelukoneeni päätti jälleen ruveta temppuilemaan. Temppuilun syyksi paljastui alalankapesän alle pesää pyörittävän ruuvin ympärille kiertynyt lanka, joka esti  alalankaa pyörimästä kunnolla. Ruuvasin koko lankapesän irti ja leikkasin lankamytyn pois, minkä jälkeen ompelu sujui taas harvinaisen mallikkaasti.

Ropeconissa cosplay-päiväksi valikoitui lauantai, sillä muina päivinä ohjelmaan kuului myös tuntitolkulla matkustamista, enkä halunnut vaihtaa vaatteita kesken conipäivän.

Aamulla jännitti aivan järjettömästi, ja hetken aikaa mietin, josko sittenkin olisin osallistunut coniin vain omana itsenäni. Jännitin sitä, mitä mieltä puvustani ollaan. Entä, jos hahmoa ei tunnisteta tai joku huomauttaa virheistä?  Jouduin myös aika kauas omalta mukavuusalueeltani Winryn puvun kanssa, sillä en yleensä esiinny julkisesti vatsa paljaana tai olkaimettomissa rintaliiveissä. Olin todella tietoinen itsestäni ja pessimistinä odotin ilkeitä kommentteja vartalostani tai seksuaalista häirintää.

Kumpikin pelkoni osoittautui onneksi turhaksi. Sain todella rohkaisevia ja kannustavia kommentteja puvustani, eikä vartalooni kajottu sanoilla tai muutenkaan. Kauppareissun ajaksi päätin kuitenkin pukea hupparin cosplayni päälle, sillä vaikka conissa olo tavallista paljastavammissa vaatteissa tuntuikin lopulta turvalliselta, en luottanut siihen, että Pasilan muu väestö on yhtä kohteliasta.

Ropeconin rohkaisemana päätin osallistua Winrynä myös seuraavana viikonloppuna Oulussa järjestettyyn Chibiconiin. Olin myös päättänyt osallistua puvulla Chibiconin cosplay-kilpailuun, mutta myöhästyin kirjaimellisesti puolella minuutilla, ja viimeinen kisapaikka vietiin nenäni edestä. Vietin conipäivän sitten katselemalla toisten cosseja ja istumalla cosplay-deitin ja -kilpailun yleisössä. En tiedä, miten olisin itse kisassa pärjännyt, mutta palkintosijat menivät mielestäni oikeille ihmisille.

Cosplay-kansaa Chibiconissa.

Chibiconissa pääsin myös näkemään Ropeconissakin esitetyn Valitsen sinut -musikaalin. Mikäli musikaalia vielä jossain esitetään, etkä ole sitä vielä nähnyt, käy ihmeessä katsomassa, vaikka Pokemon ei omiin fanituskohteisiisi kuuluisikaan.

Tukena uuteen harrastukseen sain perheeltäni uuden ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi <3

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että cosplay-kausi on omalta kohdaltani tältä vuodelta ohi. Huolimatta vaikeuksista ja epäilyksistä olen edelleen innostunut ja aionkin jatkaa harrastusta. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt ideoita seuraavista potentiaalisista cosplay-hahmoista ja suunnitelmissa olisikin tehdä seuraavaksi jotain kunnianhimoisempaa. Ensi talven tavoitteena on oppia ompelemaan ja käsittelemään muitakin kankaita kuin lakanaa, ja jossain vaiheessa haluan myös opetella proppien ja haarniskan tekoa.

Mikäli mietit, pitäisikö ruveta harrastamaan cosplaytä, suosittelen ainakin kokeilemaan. Cosplay haastaa mielikuvitusta, ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta, ja antaa aikuisellekin mahdollisuuden leikkiä ja oppia. Onnistuminen – varsinkin vaikeuksien jälkeen – tuntuu hyvältä, ja ainakin Suomessa cosplay-yhteisö tuntuu olevan avoin ja kannustava, joten aloittelijankin olo on turvallinen.

Ropeconin ja Chibiconin jälkeen en voi enää puhua itsestäni cosplay-nyyppänä, vaan olen päässyt seuraavalle tasolle. Jatkoa seuraa.

Lue Nyyppä cossaa -sarjan aiemmat artikkelit: Prologi, Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 4