Corto Maltese: Keskiyön auringon alla. Kuva: Jalava

Tämä arvostelu ei sisällä kovinkaan paljoa spoilereita eikä juonipaljastuksia.

Corto Maltese on ehkä yksi tunnetuimpia eurooppalaisen sarjakuvan hahmoja. Corton isä Hugo Pratt kuoli 20 vuotta sitten, ja moni uskoi myös Corto Maltesen tarinan päättyneen tähän. Toisin kuitenkin kävi.

Aiempien vastaavien kokemusten perusteella olen taipuvainen ajattelemaan, että moni selvästi kyvykäs sarjakuvataiteilija voisi luoda mieluummin omia sankareita ja tarinoita, ja jättää mestareiden luomukset rauhaan. Näillä ajatuksilla ja kriittisin silmälasein tartuin myös uuteen Corto Maltesen seikkailuun. Espanjalaiskaksikon piirtäjä Ruben Pellejeron ja käsikirjoittaja Juan Diaz Canalesin tänä keväänä julkaistu ja suomennettu uusi seikkailu Keskiyön auringon alla ei petä lukijaansa. Vaikka monista sarjakuvien klassikoista onkin tehty uusia versioita uusilla tekijöillä, lopputulos on harvoin yhtä miellyttävää kuin tässä albumissa. Tämän albumin myötä olen valmis ehkä hieman hellittämään näkemyksestäni, että monien tämänkaltaisten taideteosten soisi antaa levätä haudassaan tekijänsä vierellä.

Canales ja Pellejero ovat sisäistäneet Prattin rytmin ja löytäneet herkkyyden hänen kädenjäljelleen. Uusi Corto on uskollinen erityisesti varhaisemmille tarinoille, mikä on sinänsä onni, sillä Prattin myöhemmät Cortot alkoivat olla ainakin omaan makuuni hieman liian happoisia. Itse tarinakin sijoittuu ajallisesti Prattin ensimmäisen Corto Maltese -tarinan jälkeen vuoteen 1915. Lienee Canalesilta ja Pellejerolta myös taktinen ratkaisu lähettää sankari Alaskaan ja Yukoniin, missä alkuperäisten tarinoiden Corto ei ole käynyt. Varmasti helpompaa tehdä uusia polkuja uudelle mantereelle, kuin väistellä vanhojen tarinoiden juuria. Siitä huolimatta ja ehkä sen vuoksi, ratkaisu on hyvä.

Uudessa seikkailussa on joukko mielenkiintoisia sivuhenkilöitä ja aiemmista albumeista tuttu Rasputin näyttäytyy vain alkumetreillä. Henkilögalleriassa on toki oikeitakin henkilöitä mukana, kuten tämän blogin kannalta kiinnostava japanilainen feministipioneeri Waka Yamada. Tälläkin tavalla tekijät osoittavat ymmärtäneensä Hugo Prattin maailmanmatkaajan luonteen.

Keskiyön auringon alla on visuaalisesti vakuuttava teos, etenkin luontoaiheet vangitsevat lukijan pitkäksi aikaa katselemaan kuvaa. Tarina on luonteva sekoitus vauhdikasta seikkailua ja Corto Malteseen sopivaa melankoliaa ja haikeita luopumisia. Myös tarinan suomennos on laadukas, mutta sen takana onkin alusta saakka Corto Maltesen seikkailuja suomentanut Heikki Kaukoranta. Hän on kääntänyt Cortoa pisimpään maailmassa. En tosin oman rajoittuneen kielitaitoni vuoksi lukenut alkuteosta Bajo el sol de medianoche, mutta vertailin suomennosta ranskan kieliseen Anne-Marie Ruizin ihan mukiinmenevään ranskannokseen, eikä suomennos jäänyt yhtään tämän toisen varjoon – päinvastoin!

Tekijät ovat lupailleet seuraavaakin Corto Maltesen seikkailua lähivuosina. Tämän näytön perusteella saatan jopa hieman jäädä odottamaan sitä. Lainaan tähän loppuun vielä Le Monden Frédéric Potetia, sillä hän tiivistää mainiosti:

“Kuten Corto Maltesen kanssa usein, seikkailu, runous ja tietynlainen kursailemattomuus sulautuvat yhteen arvoituksellisesti tässä tarinassa, jossa hallitsevaa ei ole Prattin jäljittely vaan lukijoiden rakastaman hengen ja tunnelman välittäminen.”

Teos on saatu blogille ilmaisena arvostelukappaleena.