Norttilogo

Konferenssin logo: Essi Varis.

Millaista on olla pelaava nainen nettipeleissä? Entä millaisia jännitteitä nörttialakulttuurien sisältä löytyy ja kuinka kulttuuria kirjoitetaan omaksi? Voidaanko “oikeaa nörttiä” määritellä? Nörttikulttuurin nousu oli 3.-4.3.2016 Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen isännöimä kuudes valtakunnallinen fandom-tutkimuksen konferenssi, jossa näihin kysymyksiin koetettiin löytää vastausvaihtoehtoja.

Eri sukupuolet, sukupolvet ja kulttuurit tuntuvat käsittävän nörttiyden hyvin eri tavoin, mutta tavallisin nörtin tuntomerkki on tiedollinen omistautuminen jollekin (arkielämän kannalta hyödyttömälle) asialle.
Nörttikulttuurin nousu -esitelmäkutsu

Jyväskylän Ruusupuistoon kokoontui noin seitsemänkymmentä aiheen tiimoilta kiinnostunutta ihmistä pohtimaan nykyfaniuden anatomiaa. Konferenssin keynote-puhujina oli Tampereen yliopiston digipelisaarnamies professori Frans Mäyrä (FT) ja Jyväskylän yliopiston oma fantasia&scifi-aktiivi, tutkija Irma Hirsjärvi (FT). Mäyrän luento keskittyi monipuolisesti digipelaamisen eri aspekteihin. Hirsjärven puhe taas matkasi suomalaisen fanitutkimuksen historiasta scifi-fandomin yksityiskohtiin ja siitä Worldconiin asti.

konferenssi10

Frans Mäyrä ja pelikulttuurin valoisat & pimeät puolet. Kuva: Katja Kontturi.

Muusta ohjelmasta vastasi laaja kattaus tutkijoita Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoista, sekä tietenkin kotikentältä Jyväskylän yliopistolta, josta ääneen pääsi myös muutama opiskelija. Idea konferenssiin nousi laitoksen Nörttikulttuurin luentosarjasta, jonka teemoissa nörttikulttuurin murros näkyi kiinnostavasti. Luentosarjassa ja esitelmissä nörtti-identiteetin rakentuminen ja koostumus, määrittelyoikeus ja nörttikulttuurin sisäiset raja-aidat olivat nousseet kiinnostaviksi teemoiksi ja niitä konferenssin aiheet heijastivat vahvasti.

Ikävä kyllä yksi esitelmä oli peruttu, emmekä siis päässeet kuulemaan fanifiktion kink meme -yhteisöistä. Tilalla oli kuitenkin mielenkiintoinen katsaus The World Hobbit Project -hankkeesta.

Sukupuoli ja muut raja-aidat

konferenssi7

Usva Friman kertoo millaista on olla naispelaaja World of Warcraftissa. Kuva: Katja Kontturi.

Konferenssin paalupaikalle päästetyn Frans Mäyrän digipelikulttuuria luotaava luento käsitteli niin pelikulttuurin asemaa korkeakulttuurina ja myönteisesti integroituvana ja monimuotoistuvana ilmiönä kuin pelikulttuurin pimeämpiäkin puolia: trollausta, naisvihaa ja jopa GamerGatea.

Mäyrän puhe lämmitteli yleisön sopivasti Turun yliopiston Usva Frimanille ja Jyväskylän yliopiston Maria Ruotsalaiselle, jotka omissa esitelmissään pohtivat naisen asemaa World of Warcraftissa. Sukupuoli nousi esille monissa muissakin esitelmissä ja puheenvuoroissa ikään kuin väkisin. Bronyjen ihmettely juontuu nimenomaan sukupuolen ja faniuden kohteen koetusta ristiriidasta, ja digipelaava nainen ihmetyttää vieläkin niin kanssanaisia kuin muita pelaajiakin. Vaikka askeleita parempaan suuntaan ollaan otettu, nörttiys tuntuu olevan vieläkin sukupuolisesti jännittynyt kenttä.  

konferenssi8

Laura Antola kertoo cosplaykilpailuista. Kuva: Katja Kontturi.

Sukupuolen lisäksi myös muut rajanvedot olivat esityksiä yhdistäviä teemoja. Aitoja pystytetään tavisten ja nörttien välille, mutta myös samaa aihetta fanittavien tai harrastavien välille. Cosplayn fanihierarkioita ja sisäisiä jännitteitä käsiteltiin erityisesti Cosplayn SM-kisojen mahdollistaman linssin läpi. Laura Antolan mukaan SM-kisat ilmensivät kyseisiä hierarkioita nostamalla cosplayn arvostusta harrastuksena ja fanikulttuurina, mutta myös laittamalla suomalaiset fanit paremmuusjärjestykseen.

Heini Rönkkö taas vertaili cosplayharrastajien suhtautumista kahteen televisioituun kisaan: Cosplay Nordic Championship 2015-kisaan sekä Cosplayn SM-kisaan. Hänen mukaansa aiemmin mainittu kisa yhdisti suomalaisia harrastajia tsemppaamaan oman maan kisaajia, mutta SM-kisat  toivat esille häpeän ja myötähäpeän, ja kisa nähtiin ulkopuolisille tehtynä showna.

Yhteisön rajojen vartioinnista esimerkkeinä oli myös scifi-fanien poliittissävyinen kamppailu Hugo-palkintojen ehdokkaista ja voittajista sekä hikikomorien asema. Hikikomorit ovat nuoria tai nuoria aikuisia, jotka eristäytyvät kotiinsa ilman ihmiskontakteja. Heidänkin internetyhteisössään mietitään, kuka saa kutsua itseään ‘hikkyksi’, voiko nainen olla hikky ja pilaavatko ulkopuoliset koko jutun.   

Aikuisuuden ja lapsuuden väliset raja-aidat tulivat esille bronyjen ja animefanien kautta. Onko aikuisen sallittua katsoa animea? Miten outo saa olla? Bronyjen suhteen leimallista oli ns. vikuroiva elämäntarina: ei aikuistuta samaan tapaan ja samalla mallilla kuin mikä on normi.

Määritelmä hukassa?

konferenssi9

Sopivaa konferenssirekvisiittaa. Kuva: Katja Kontturi.

“Nahjus, nynny, nössö, hiippari, sosiaalisesti eristäytyvä jonkin asian (varsinkin tietokoneiden) harrastaja, friikki.” Näin kuvailee vielä nykypäivänäkin sanakirja meitä nörttejä. Nörttikulttuurin nousu -konferenssin esitelmissä kaikui kuitenkin outoudestaan ylpeä, rohkea ja räväkkä nörttiys josta stereotypiat ovat kaukana.

Useissa esitelmissä pohdittiin tämän päivän nörttiyden määritelmää. Varmaa on, ettei nörttiys ole yksinkertaisesti samaa kuin fanius, vaikka ilmiöillä runsaasti yhtymäkohtia onkin. Melko kaukana ollaan valmiista kaikenkattavasta nörttiyden määritelmästä. Se olisi kuitenkin tarpeen, jotta ilmiötä koskeva tutkimus helpottuisi: erityisesti monitieteisillä tutkimusaloilla kun on suuri vaara puhua keskenään sekaisin puista ja metsistä.

Konferenssin lopussa myös järjestäjät pohtivat kahden päivän annin perusteella, miten nykynörttiyttä voitaisiin määritellä. Onkö nörttiys valtavirtaistunut? Voiko nörttiydestä sanoa jotain sillä perusteella, millaisia aiheita ei käsitelty? Tietokonenörttiydestä ei juuri puhuttu eikä esitelmiä ollut roolipeleistä, larppaajista, demoscenestä, hakkereista tai makereista. Ovatko nämä jo vanhaa nörttiyttä?

Järjestäjät eivät kuitenkaan tarttuneet aspektiin, joka ainakin näin yleisön vinkkelistä on tärkeää muistaa. Kahden päivän aikana kuulimme nykypäivän nörttikulttuurista nimenomaan tutkijoiden näkökulmasta. Vaikka suurin osa tutkijoista tuntui olevan myös tutkimansa aiheen faneja ja nörttejä itsekin, on päivien kattauksen perusteella vaikeaa saada kokonaiskuvaa tämän päivän (suomalaisesta) nörttikulttuurista. Käsiteltyjen aiheiden kirjoon vaikuttivat varmasti useat seikat, esimerkiksi mitkä aiheet ovat valikoituneet tutkittavaksi, mitkä aiheet saavat rahoitusta, missä konferenssi pidettiin, ja että kyseessä oli nimenomaan fandom-tutkimuksen konferenssi. Ja onko kaikenkattavan määritelmän löytäminen edes mahdollista? Kun eri nörttiyhteisöjenkin sisällä käydään identiteettimäärittelyn valtapeliä, voidaanko ulkoapäin määritellä, mikä ja kuka nörtti on? Nykyään puhutaan monista eri fandomeista, joten olisiko mahdollista puhua myös monista eri nörttiyksistä?

Juuri perehtyminen tuntuu yhä erottavan “todelliset” nörtit ja fanit tavallisista kuluttajista ja satunnaisista harrastajista, mutta eri perehtymisen kohteet ovat edelleen eri tavoin arvokkaita ja sallittuja eri ryhmille. Tämä on paljastanut uudella tavalla myös eskapistisina pidettyjen, nörttimäisten kulttuurimuotojen poliittisuuden.
– Nörttikulttuurin nousu -esitelmäkutsusta

Lopuksi

Haittaako se sitten, jos kaikki tietävät kuka Charles Xavier on? Nörttiyden valtavirtaistumisen mahdolliset haittapuolet jäivät seminaarista puuttumaan, vaikka kysymystä lämmiteltiin esitelmäkutsussa. Vaikka joskus joku vanha nörtti saattaa haaveilla niistä “vanhoista hyvistä ajoista”, kun vain harvat ja valitut kokoontuivat kirjaston scifihyllylle, taitaa nörttikulttuurin noususta olla niin paljon hyötyä, ettei kukaan jää suuresti kaipaamaan niitä outoja katseita, joita nörttiyden takia aikanaan sai. Onhan se mahtavaa, jos voi vaihtaa mielipiteitä intohimonsa kohteesta niin kassajonossa kuin conissakin.

Mutta miksi ihmeessä nörttikulttuuri juuri nyt on alkanut nousta näin voimalla tavallisten jästienkin tietoisuuteen? Vastaukseksi tarjottiin niin “esinörttien” aikuistumista ja valtaannousua kuin kulttuurin leikillistymistäkin. Oli syy mikä hyvänsä, yhä useammasta työpaikan kahvihuoneesta löytyy kanssanörtti tai pari ja nörttiyden leviäminen on nykyään todellakin tutkimisen arvoinen ilmiö. Edelleen kuitenkin pinkkien leluponien keräämistä katsotaan vähän kieroon, kun taas pienoismallien kanssa näpräävää kehutaan omistautumisesta ja pikkutarkkuudesta. Valtaannousua on siis vielä jatkettava.

Nörttien lopullista ylivaltaa odotellessa tutkimuksen tekoon voi osallistua itsekin esimerkiksi liittymällä mukaan fanitutkimuksen sähköpostilistalle fanitutkimus.lists@jyu.fi. Jos lopputyön tai tutkimuksen aihe on hakusessa, suosittelemme ottamaan osaa The World Hobbit Project -hankkeeseen.

Ennen kotiinlähtöä mietitiin vielä seuraavaa fandom-tutkimuksen konferenssia. Järjestäjät heittivät pallon Tampereelle, joten toivottavasti seuraavan kerran kuulemme faneista ja nörteistä siellä. Sitä ennen järjestäjien mietteitä tämän vuoden konferenssista voi vielä kuulla loppuunmyydyssä Popcult-tapahtumassa Helsingissä 10.4.2016.

konferenssi11

Irma Hirsjärvi ja nörtit, Finn Weird sekä Worldcon. Kuva: Katja Kontturi.