Ajanlaskun historia on hyvin monivaiheinen ja pitkällinen. Itse ihastuin ajanlaskumme monimutkaiseen historiaan jo kohta 10 vuotta sitten järjestetyllä tähtitieteen kurssilla, jota vetivät almanakkatoimiston työntekijät. Nykyään tuntuu lähes hassulta, että jostain niin yksinkertaisesta kuin vuoden pituudesta on voitu väitellä vuosisatoja. Tiesitkö, että karkausvuosi ei ole aina neljän vuoden välein vaan välillä sekin hypätään yli? Miksi juuri helmikuussa  on vähemmän päiviä kuin muissa kuukausissa? Mihin karkauspäivä oikeastaan karkasi? Tässä jutussa käsitellään ajanlaskun mutkikasta historiaa karkauspäivän näkökulmasta.

Kuvan lähde: https://www.flickr.com/photos/danmoyle/6794948332

Kuvan lähde

Miksi meillä on karkauspäivä?

Lyhykäisyydessään syy on astronominen. Maan kierto auringon ympäri kestää enemmän kuin 365 päivää. Yhden kierron pituus on 365 päivää, viisi tuntia, 48 minuuttia ja 46 sekuntia. Karkauspäivä tasaa siis tuota ylimenevää osuutta aina neljän vuoden välein. Tämä ei kuitenkaan riitä.

Tarkimmat voivat huomata, että neljällä kerrottuna tuosta ylimääräsestä osuudesta tuleekin vähemmän kuin 24 tuntia, tarkalleen 23 tuntia, 15 minuuttia ja himpun vajaa 4 sekuntia. Eli käytännössä karkauspäivä tasaa vuotta hieman liikaa eli joka kerta noin 45 minuuttia. Tämä on ratkaistu lisäämällä karkausvuoteen sääntö vuosisadoista: Karkauspäivää vietetään neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta tasavuosisatoja. Tässäkin on vielä poikkeus eli tasavuosisatoina karkauspäivää juhlitaan vain, jos ne ovat jaollisia luvulla 400. Esimerkiksi viimeksi vuosisataa vaihdattaessa vuonna 2000 oli karkausvuosi, koska 2000 on jaollinen 400:lla.

Miksi karkauspäivä on helmikuussa?

Tähän kysymykseen vastaus löytyy vanhasta roomalaisesta kalenterista, johon myös koko karkauspäivä pohjautuu. Vanha roomalainen kalenteri on luotu jo ennen ajanlaskun alkua ja sitä on jouduttu korjaamaan useamman kerran karkauspäivän johdosta. Nykyinen gregoriaaninen kalenteri pohjautuu tähän vanhaan juliaaniseen kalenteriin, mutta huomioi karkausvuoden vielä tarkemmin.

Karkauspäivä lisättiin alkujaan vuoden viimeiseen päivään eli helmikuuhun, kun roomalaisen kalenterin mukaan vuosi alkoi maaliskuussa. Alkuperäisistä lähteistä ei ole varmuutta, mutta legendan mukaan (noin 700-800 e.a.a.) vuosi alkoi maaliskuusta ja kesti 10 kuukautta, joiden pituudet olivat joko 30 tai 31 päivää. Lopuksi tuli talvitauko, joka ei kuulunut laskettuun vuoteen.

Koska yllättäen oli suhteellisen hankalaa kuvata aikaa vain jättämällä muutama kuukausi pois, niin vuoden loppuun lopulta lisättiin kaksi kuukautta. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin mukaan tuli erinäisten uskomusten myötä myös lukujen kohdalla olevia ennakkoluuloja, joiden mukaan kuukaudessa ei voinut olla parillista määrää päiviä, joten kuukausien pituus oli joko 29 tai 31 päivää. Kuitenkin tärkeämpänä nähtiin, että vuoden pituus olisi pariton, joten yhden kuukauden pituudeksi piti tulla parillinen luku. Tähän valikoitui vuoden viimeinen kuukausi eli helmikuu, joka sai 28 päivää. Vaikka muiden kuukausien osalta päiviä on sittemmin siirrelty ja muuteltu, helmikuu on saanut pitää tuon 28 päivää.

Alkujaan vietettiin kokonaista karkauskuukautta, jonka pituus vaihteli eikä ollut kovinkaan tarkka. Karkauskuukausi aloitettiin katkaisemalla helmikuu 23. päivän kohdalla, jonka jälkeen alkoi karkauskuukausi, joka jatkui satunnaisesti 22 tai 23 päivää. Karkauskuukausi oli pitkä, koska vuoden pituudeksi oli päätetty 355 päivää. Karkauskuukauden lopuksi saatettiin vielä palata helmikuuhun ja viettää helmikuun lopun 5 päivää. Toisissa lähteissä nämä viisi päivää laskettiin mukaan karkauskuukauteen. Karkauskuukauden lisäämisestä vastasi Rooman ylipappi ja välillä kuukausia lisättiin ja oltiin lisäämättä hyvinkin pitkän aikaa, jolloin kalenteri ei noudattanut enää ollenkaan vuodenaikoja.

Kun valtaan astui Julius Caesar, kalenteri oli kolme kuukautta jäljessä vuodenaikoja. Caesar laatikin uuden, juliaanisen kalenterin, josta karkauskuukausi poistettiin ja tilalle tuli karkauspäivä. Vuosi 46 e.a.a. olikin poikkeuksellisen pitkä, koska silloin vietettiin kolme karkauskuukautta, jotta päivät saatiin kohdalleen. Karkauspäivän ajankohdaksi tuli 24. helmikuuta.

Juliaaninen kalenteri oli kuitenkin vielä hieman ongelmainen ja aiheutti 11 minuuttia liian pitkän vuoden todellisuuteen nähden. Tähän saatiin korjaus vasta noin 1500 vuotta myöhemmin, kun paavi Gregorius XIII otti käyttöön korjauksen juliaaniseen kalenteriin, jonka mukaan sadalla jaollisista vuosista vain ne vuodet, jotka ovat jaollisia 400:lla, ovat karkausvuosia. Näin syntyi nykypäivänä käytetty gregoriaaninen kalenteri.

Mutta milloin karkauspäivästä tuli helmikuun viimeinen päivä?

Karkauspäivää vietettiin tosissaan vielä vuosisatoja helmikuun 24. päivänä. Suomessa karkauspäivän vietto johti siihen, että helmikuun loppupään nimipäivät siirtyivät aina yhdellä päivällä eteenpäin karkausvuosina, kun karkauspäivänä ei ollut kenenkään nimipäivä.

Karkauspäivän siirto helmikuun loppuun tapahtui vasta vuonna 2000. Eli nykyisellä paikallaan karkauspäivä on ollut meillä vasta tällä vuosituhannella.

Mitä karkauspäivänä oikein karataan?

Karkauspäivän nimi ei viittaa naimisiin karkaamiseen, niin kuin monet nykypäivänä uskovat, vaan se pohjautuu yhteen vanhimmista ajanlaskun muodoista eli vuosisauvaan. Sauva (tai mahdollisesti levy) oli täynnä pieniä reikiä, jotka kuvasivat vuotta. Vuoden jokaista päivää varten sauvassa oli reikä ja kyseistä päivää kuvasi tikku, joka oli asetettu reikään. Kun karkauspäivä koitti, tikku nostettiin ylös ja laskettiin takaisin alas eli se ikään kuin hyppäsi eli karkasi. Englanniksi tämä on ehkä helpompi ymmärtää (leap day).

Karkauspäivän tulevaisuus?

No kuten arvata saattaa, niin nykyiselläkään karkauspäivän laskukaavalla ei pääästä aivan täydelliseen tarkkuuteen, mutta nyt ollaan jo lähellä. Yhden päivän virhe tulee sääntöjä noudattamalla kerran noin 3300 vuodessa. Myös satelliittipaikannuksen yleistymisen myötä päästään tarkempiin mittaustuloksiin ja satunnaisesti aikaan lisätään myös karkaussekunteja. Maapallon pyöriminen hidastuu koko ajan ja karkaussekunneilla pyritään pitämään ajanlasku ja atomikellot oikeassa ajassa. Karkaussekunteja lisätään silloin, kun ne koetaan tarpeellisiksi, eli niitä ei voida oikein ennustaa etukäteen. Viimeksi karkaussekunti lisättiin kesäkuussa 2015.

Joka tapauksessa nykyinen kalenteri on kulkenut pitkän matkan päästäkseen nykyiseen muotoonsa ja se luultavasti tulee vielä jossain vaiheessa hieman muuttumaan. Tämä on kuitenkin edessä vasta luultavasti muutaman tuhannen vuoden päästä.

Lisää infoa

Jos ajanlasku kiinnostaa enemmänkin niin suosittelen tutustumaan almanakkatoimiston julkaisemaan ja Heikki Ojan kirjoittamaan kirjaan Aikakirja, johon tämänkin artikkelin faktat perustuvat. https://almanakka.helsinki.fi/fi/julkaisut/aikakirja.html

Myös Turun yliopiston tähtitieteen materiaaleista voi lukea seikkaperäisen selostuksen vuoden kulusta ja siitä, miten karkauspäivä on muodostunut.  http://www.astro.utu.fi/edu/kurssit/ttpk1/ttpkI/19Ajanlasku.html