Maailman ensimmäinen Tracon Hitpoint pyöritti noppia ja plarasi kortteja Tammerkosken koulutalolla yli 100 työntekijän voimin viime vuonna. Marraskuisen tapahtuman tarkoituksena siis oli laajentaa pöytäpeleille lisää tilaa varsinaisen emotapahtuma Traconin katon alta ja lisätä Tampereen roolipelitapahtumatarjontaa. Hitpoint lupasi “kaksi päivää lauta-, kortti-, rooli- ja figuuripelejä sekä niitä käsittelevää puheohjelmaa” ja lippu moiseen spektaakkeliin maksoi vaivaiset 10 euroa. Pitkänmatkalaisten iloksi majoittuminen koululla oli mahdollista vaivaiseen kuuden euron hintaan – ja saattoivatpa tuota paikallisetkin hyödyntää, olihan tapahtuma auki myös yön yli, mikä saattaa johtaa väsähtäneisiin kotikenttäpelaajiinkin.

Nörttityttöjen kirjoittajista vakoojana conissa hiippaili peruskävijälipulla tapahtumasta nauttineen allekirjoittaneen lisäksi myös Jonas Mustonen, joka osallistui tapahtumaan pelinjohtajan ominaisuudessa.

Hitpoint oli mielestäni mukavan kompakti coni, yllättävän paljon oli saatu mahtumaan suhteellisen pieneen tilaan. “ – Jonas Mustonen

Allekirjoittaneelle Hitpoint oli kaiken kaikkiaan loistava, osittain jopa hieman akateemiseksi äitynyt seminaariviikonloppu. Varsinaista pöytäpelaamista kun kerkesin pelata vain yhden pelin verran. Jo ohjelmaa selatessani osasin arvata näin käyvän: parisenkymmenen ennakkoon ilmoitetun roolipelin joukosta edes etäisen kiinnostuksen herätti vain muutama, mutta puheohjelmassa helmiä tuntui olevan niin runsain määrin, että vaikka puheohjelma pääosin tapahtuikin vain kahdessa salissa yhtäaikaa, kiinnostavien ohjelmien päällekäisyyksiä ei voinut välttää.

Puheohjelmaan oli saatu vahvistuksia Oulusta asti. Tässä dramaattisessa valaistuksessa pelinjohtamisen teoriaa yleisölle valaisee oululainen Tuomas Kuusniemi.

Puheohjelmaan oli saatu vahvistuksia Oulusta asti. Tässä dramaattisessa valaistuksessa pelinjohtamisen teoriaa yleisölle valaisee oululainen Tuomas Kuusniemi. Kuva: Tanja Tourunen

Myös Jonaksen mukaan luentojen taso oli kova ja häneen teki erityisesti vaikutuksen Miska Fredmanin esitelmä pelien tekemisestä ja julkaisusta Ironspinen malliin. Sunnuntain ohjelmassaan Roolipelisuunnittelu Ironspinen tyyliin Miska kävi tarkkaan läpi, miten saada idea jalostettua valmiiksi roolipeliksi. “Ottaen huomioon, kuinka monta valmista roolipeliä Ironspinella ja Miskalla on takanaan, oli puhe erittäin vakuuttavaa. On hienoa, että kokeneemmat avautuvat tälläisistä asioista, että jokaisen ei tarvitse itse oppia niitä.”, Jonas toteaa luennosta. Itse jäin kaipaamaan samanlaista konkreettista pelinkehitysmetodien läpikäyntiä Mike Pohjolan sunnuntaiaamun Interaktiivisuuden käsikirjoittaminen -luennolta. Oli kyllä hyvin mielenkiintoista kuulla tehdyistä projekteista, mutta lisää olisin kaivannut nimenomaan niitä prosesseja, joilla esimerkiksi Sanningen om Marika -projektin kaltaisia faktan ja fiktion sekoittavia interaktiivisia elementtejä voi omiin pienemmän budjetin projekteihin kirjoittaa. Tokihan ideoita tuli nytkin esimerkkejä katsellessa, mutta minä olen teoriaintoilija!

Roolipelien historiaa käytiin puheohjelmassa myös läpi useamman luennon verran. Itse istuin Arto Koistisen Runkkarista punkkariksi – kyberpunk-roolipelien historia -esitelmän läpi tyytyväisenä hykerrellen nostalgiapaukuille. Saisihan näiden historialuentojen tiedot yleensä melko helposti itsekin kasaan kun laittaisi Googlen laulamaan, mutta yleisön nostalgiansävyttämät muistelot tekevät historiaesitelmien seuraamisesta innostavia. Koistisen esitelmän ansiosta puhelimeni muistiinpanosovellus täyttyikin “to be played” -kyberpunkpelilistasta. Kyllä näillä fiilistelyillä nyt kelpaa jatkaa ensivuoden 2020-kyberkyttäkampanjan suunnittelua!

Lautapeliosastolla oli mitä pelata. Kuva: Tanja Tourunen

Lautapeliosastolla oli mitä pelata.
Kuva: Tanja Tourunen

Myös tänä vuonna mopokortti-ikään ehtivän Praedorin historiaan pureuduttiin sunnuntaina luennon verran. Jonaksen mukaan Ville ”Burgeri” Vuorelan pitämä PRAEDOR 2000-2015: viisitoista vuotta Jaconian seikkailijoita -luento oli kiinnostava, eikä ainoastaan yhden pelin historiana tai näkemyksenä roolipelien suunnittelusta, vaan myös laajemmin taiteen perspektiivistä. “Vuorelan intohimossa roolipelaamiseen taiteena on jotain hyvin tarttuvaa”, Jonas toteaa historiapläjäyksestä.

Mielenkiintoinen puheohjelmatarjonta istutti siis nörttityttöjä paljon, mutta molemmat pääsimme myös roolipelipöytien ääreen. Jonaksen peluuttama Punalaatikko D&D -seikkailu Kylmän kaivon linnoitus sai värikkäältä pelaajakunnalta positiivisen ja vilpittömän ennakkoluulottoman vastaanoton. Itse pelasin sunnuntaina conin loppupuolella itselleni vielä uutta Protocol system -tarinapeliä neljän hengen porukalla ja yllätyin ilokseni pelitilan fasiliteeteistä: pöydät olivat siistejä, roskiksia piisasi eikä häly noussut täydelläkään huoneella suhteettoman kovaksi. Koulun luokkatilat toimivat tosiaan kuten mainostettua: “luokkahuoneet tarjoavat luontaiset jaottelut erilaisille peleille.” Jäin kyllä hieman kaipaamaan useissa coneissa mahtipontisen suuriin saleihin kasattua figupelaajista muodostuvaa valtamerta, mutta luulen kyllä, etteivät alakerran figuhuoneissa pelanneet ikävöineet hallien hälytasoa tippaakaan.

“Kauppatilakin oli tapaamispaikka, jossa ei keskitytty vain siihen että tavara vaihtaa omistajaa. Sielläkin sai kuunnella improvisoituja esityksiä eri aiheista. Vaihtaa vaikka sanan tai pari Aristoteleen runousopista, jututtaa kotimaisia kirjailijoita heidän teoksistaan yms. eli sekin oli eräänlainen foorumi.” – Jonas Mustonen

Kaiken kaikkiaan on taas todettava, että kyllä Tampereella osataan! Hitpoint oli kompakti coni täynnä mielenkiintoista tekemistä ja jolla oli puitteet ja käytänteet kunnossa. Kyllä tällaisille tapahtumille Suomen conikartalla on tilausta!