(pelin kansikuva lainattu pelin julkaisijan sivuilta, www.lautapelit.fi)

Genre: lautapeli, kaksinpeli, strategia

Ikäsuositus: 10+

Kieli: suomi

Julkaisija: lautapelit.fi

Pelaajamäärä: 2

Peliaika: noin 30 minuuttia

 

 

 

Taru Sormusten Herrasta – Kaksinkamppailu on Keski-Maahan sijoittuva strategiapeli. Toinen pelaajista pelaa Sormuksen Saattueen jäsenillä ja toinen komentaa Sauronin pahisjoukkoa. Saattueen pyrkimys on sama kuin kirjoissa – saada Frodo turvallisesti Mordoriin ja heittää sormus Tuomiovuoreen. Sauronin tavoitteena puolestaan on surmata Frodo ja viedä sormus. Sauronilla on myös toinen mahdollisuus voittaa peli, nimittäin saada kolme omaa hahmoaan Kontuun. Tarinallisesti tämä tapa on kummallisempi, eikä pelimme loppunut tällaiseen voittoon kertaakaan. Pelin voi myös hävitä niin, ettei voi enää siirtää yhtäkään omaa hahmoaan mihinkään ruutuun.

 

Alussa omat pelinappulat asetellaan omalle puolelle lautaa niin, ettei vastapuoli näe, minkä hahmon sijoitat mihinkin ruutuun. Alkuasetelma on tärkeä, sillä hahmoja liikutetaan yksi kerrallaan ja jokaisella on omia erityiskykyjä. Kun vastapuolen hahmot kohtaavat samassa ruudussa, alkaa taistelu. Vasta taistelun alkaessa näet, ketä vastaan hahmosi joutuu kolistelemaan miekkoja. Jokaiselle hahmolle tuntuu löytyvän ns. vastapari, sillä esimerkiksi Gimli voittaa automaattisesti örkkiarmeijan, kun taas Saruman saa päättää, pelataanko kierroksella taistelukortteja ollenkaan. Peruspelissä hahmoista paras tuntuu kerta toisensa jälkeen olevan kuitenkin Gandalf, sillä hän saa pakottaa vastustajansa paljastamaan korttinsa ensimmäisenä.

 

Muistilistat ovat näppäriä, sillä muuten vastapuolen erityiskyvyt tuppaavat unohtumaan.

Jokaisella pelattavalla hahmolla on voima-arvo ja oma erityinen kykynsä. Esimerkiksi hobittien voima-arvot ovat pääosin aika matalia, mutta he voivat paeta hyökkäyksiltä erityiskykyjensä ansiosta. Taistelussa otetaan huomioon hahmon voima-arvo, erityiskyky sekä erikseen pelattava taistelukortti. Hahmojen paljastuttua hyökkäyksessä pelaaja valitsee taistelukortin omasta pinostaan. Kortissa voi olla voima-arvoa lisäävä luku tai taistelun kulun muuttava teksti (esim. turvallinen perääntyminen), ja kortit pelataan yhtä aikaa pöytään. Voima-arvojen ollessa tasan molemmat hahmot kuolevat, muussa tapauksessa korkeamman voima-arvon hahmo voittaa taistelun. Hävinnyt hahmo poistuu laudalta ja peli jatkuu.

 

Voima-arvojen ja taistelukorttien lisäksi pelissä on kertakäyttöisiä erityiskortteja, jotka valitaan pelin alussa. Ne ovat voimakkaita kortteja, joita kannattaa käyttää harkiten, sillä ne voivat kerralla kääntää pelin voimasuhteet päälaelleen. Peliä voi myös muokata niin, että kokemattomammalle pelaajalle annetaan useampi voimakortti.

 

Peli sisältää kaksi eri versiota pelistä, perinteisen pelin ja vaihtoehtoisen pelin. Mekaniikka on molemmissa ihan sama, vaihtoehtoisessa pelissä vaan on lisää pelattavia hahmoja ja uusia kykyjä. Vaihtoehtoisessa pelissä voi laudalla olla yhtä aikaa sekä Klonkku että Sméagol, mikä tuntuu tarinallisesti ihan loogiselta, sillä toinen on Saattueen puolella ja toinen Sauronin leivissä.

 

Tiivistelmä

Plussat:

  • Kaksinpeli! Pelaaminen on helppoa, jos peliseuraa löytyy kotoa tai läheltä, eikä tarvitse välttämättä järjestää peli-iltaa erikseen.
  • Peli tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa, sillä pelejä on periaatteessa kaksi ja strategian hiominen vie yllättävän kauan aikaa. Peli näyttää yksinkertaisemmalta kuin mitä se todellisuudessa on.

Miinukset:

  • Säännöt tuntuivat olevan hieman hakusessa vielä parinkin pelikerran jälkeen.
  • Puoliso ei ole mellon enää siinä vaiheessa, kun hän tappaa örkeillään Puuparran.

 

 

Todellinen nörttityttö

Todellinen nörttityttö

****
Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena.