Kosucon - esitteitä ja kettuja

Harmaa kettu oli toivottamassa tulijat tervetulleeksi infossa. Kuva: Stina Pönkkö.

Kosucon pidettiin 10.-11.10.2015 Jyväskylän Veturitalleilla. Keski-Suomessa ei pariin vuoteen ole ollut fanconia, joten tapahtuma saikin suosiota ja liput myytiin loppuun jo useampi viikko ennen tapahtumaa.

Halloweenin läheisyys vaikutti Kosuconin teemaan, joka oli itsetekemisen ohella kauhu. Tapahtumaa markkinoitiin humoristisesti vuoden karmivimpana conina ja tapahtumapaikkaa olikin koristeltu kummituksilla, hämähäkeillä ja seiteillä. Mitään kamalan karmivaa tapahtumassa ei oikeasti ollut, joten sinne oli turvallista tulla myös perheen pienimpien kanssa. Nuorimmat osallistujat olivat arviolta 9-10-vuotiaita, ja nähtiinpä joukossa seniori-ikäisiäkin. Tällainen keski-ikäinen täti ei ehkä ollut tyypillisin osallistuja, mutta ei se ikä, vaan se asenne.

Itse tekeminen näkyi conissa siten, että osallistujia kannustettiin tulemaan paikalle itse tehdyn puvun, asusteen tai vaikkapa kasvomaalauksen kanssa. Cosplaykisassa oli myös aloittelijaystävällinen kierros niille, joilla ei ollut yhtään tai vain vähän kokemusta cossaamisesta.

Olen parin viimeisen vuoden aikana käynyt lähialueen eli Oulun ja Kemin coneissa, sen pidemmälle eivät ole rahkeet riittäneet. Kosuconin ajankohta sattui sopivasti Oulun seudun syysloman alkajaisiksi, joten päätös lähteä paikan päälle syntyi jo elokuussa, kun ostin alennushintaiset junaliput ja sovin majoituksesta sukulaisten kanssa.

Alkuperäinen ajatukseni oli saattaa tytär coniin ja jatkaa itse jonnekin muualle, mutta loppujaan päädyin kuitenkin hakemaan vänkäriksi. Olen sen verran aloittelija conien suhteen, etten vielä tiedä, mikä minua tarkalleen ottaen kiinnostaa, ja ajattelin, että vänkärinä pääsen ainakin näkemään toimintaa myös työntekijän näkökulmasta. Koska olen luonteeltani utelias, tavallisena conivieraana olisi kuitenkin poltellut tietää, mitä green roomissa tapahtuu. (Voin paljastaa, ettei mitään supersalaista. Tarjolla on ruokaa ja juomaa työvoimalle, istuimia ja siinäpä se.)

Kosucon - enter if you dare

Sisäänkäynti green roomiin. Kuva: Stina Pönkkö.

Olin conissa sillä asenteella, että otan vastaan annetut työvuorot niistä sen kummemmin nurisematta ja katson ohjelmaa tämän puitteissa. Työpisteeni sijaitsi kuitenkin niin kätevästi, että pystyin seuraamaan suurinta osaa ohjelmasta vähintään sivusilmällä.

Luentojen, paneelien ja muiden ohjelmanumeroiden kesto vaihteli puolesta tunnista lähes puoleentoista tuntiin. Luennoista suosikikseni nousi Iitu “Iitunes” Ahosen Muumilaakson vapinoita, jossa käsiteltiin päällisin puolin harmittomasta ja mukavasta Muumilaaksosta löytyviä vaaroja, traumattisia hahmoja ja nähtiinpä lyhyitä otteita bannatuista jaksoistakin.

Halloween-henkisesti kuulimme myös luennon vampyyreistä. Nimimerkit Hallavan ja Daido esittelivät verenimijöitä perinpohjaisesti Draculasta Twilightiin helposti lähestyttävässä muodossa. Vaikutti kuitenkin siltä, että kokeneemmatkin conikävijät saivat tästä irti paljon.

Olen kasvanut aikana, jolloin Kari Salmelaisen juontama Napakymppi oli varsin mainiota saunanjälkeisviihdettä viikonloppuun. Johtuuko tästä vai jostakin muusta, mutta jostakin syystä cosplaydeitillä on tärkeä asema sydämessäni 🙂 Kyllähän sitä sen verran romantiikkaa pitää jokaisesta löytyä, että tämän seuraaminen on ihan must. Ja kukapa ei haluaisi nähdä, miten parit löytävät toisensa ja pääsevät esimerkiksi pulkkamäkeen Mount Everestille!

Kosucon - yleisöä

Yleisöä pääsalissa. Kuva: Stina Pönkkö.

Jos luennot eivät kiinnostaneet ja rahat oli jo kulutettu myyntialueen ja taidekujan ostoksiin, hengailua saattoi jatkaa erillisessä tilassa, jossa oli lauta- ja videopelejä sekä piirustusnurkkaus. Luonnollisesti conissa tavataan myös kavereita ja vietetään aikaa heidän kanssaan. Hengailualue oli sopivasti sivussa niin, ettei siellä puliseminen häirinnyt pääsalin ohjelmaa.

Surkeiden sattumusten summana en päässyt iltabileisiin, mutta tapasin onneksi saksalaisen pääesiintyjän sunnuntaina. Cosplayaaja ja lauluntekijä Shiroku oli ensimmäistä kertaa vierailulla Suomessa ja olikin odottanut matkaa innolla. Hänestä oli kiinnostavaa tavata paikallisia harrastajia ja tutustua tapahtumaan.

Kosucon - Parapara

Paraparaa sunnuntaiaamun alkajaisiksi. Kuva: Stina Pönkkö.

Sunnuntaiaamun kohokohta oli Parapara-tanssitunti. Siinä vaiheessa, kun on saanut raahattua lyhyiden yöunien jälkeen itsensä tapahtumapaikalle, silmäluomia painaa vielä uni ja aamun kofeiiniannoskaan ei ole vielä tehonnut, aamujumpaksi ja kehon verryttelijäksi sopi oikein oivallisesti japanilainen klubitanssi. Paraparassa jalkojen liike on helppoa steppiä puolelta toiselle, mutta kädet ja ylävartalo tekevät mitä erikoisempia sarjoja. Mutta kuten kaikessa tanssimisessa, pääpaino on sillä, että on kivaa, ei sillä, että suorittaa liikkeet täydellisesti. Tanssin jälkeen olikin taas hyvä jatkaa työvuoroa, kun kroppa oli virkistynyt ja elinikä lisääntynyt nauramisen myötä.

Kosucon oli kaikenkaikkiaan erinomainen kokemus ja mikäli se toteutetaan myös ensi vuonna, olen takuulla mukana. Lattiamajoituksen jätän suosiolla jatkossakin väliin, mutta se on hyvä vaihtoehto niille pienellä budjetilla liikenteessä oleville, joilla ei ole tuttuja lähimailla. Kiitos Kosucon, nähdään taas!

PS. Mietitkö, mitä Kosucon tarkoittaa? Se on lyhenne Kosupureconista, ja kosupure on japaniksi cosplay.