Nörttitytöt
Aloitusruutu Lapin yliopiston taideopiskelijoiden LTT-sarjakuvalehden kolmanteen numeroon tehdystä neljän sivun kertomuksesta keväältä 2014. Kivoja kuvia -kertomuksessa Jarno ja Ronja menivät naimisiin, mutta Happy ja Laura olivat suuremmassa roolissa.

Aloitusruutu Lapin yliopiston taideopiskelijoiden LTT-sarjakuvalehden kolmanteen numeroon tehdystä neljän sivun kertomuksesta keväältä 2014. Kaikki kuvat ovat Jenni Mutenian ja Tenka Issakaisen.

Itäpuolentie on rovaniemeläisten Tenka Issakaisen ja Jenni Mutenian sarjakuva, joka ilmestyy netissä strippimuodossa kerran kahdessa viikossa. Näin tekijät itse kuvaavat sarjakuvaa: “Itäpuolentie vie pohjoisen jokivarren kaupunkiin ja sieltä pois. Hieman vinossa kuvauksessa arjen ihmeellisyyksistä saattaa esiintyä myös sukupuolienemmistöön kuuluvia.”

Sarjakuvassa on tilannekomiikkaa ja rempseyttä. Itäpuolentie syntyy yhteistyössä: Tenka käsikirjoittaa ja Jenni piirtää. Nörttitytöt haastatteli tekijöitä sarjakuvan tekemisestä parivaljakkona.
 

Graafikko ja akateeminen moniosaaja

Tenka kuvaa olevansa monessa mukana: “Mie olen tällainen akateeminen silpputyöläinen: Olen Lapin Kansan teatterikriitikko, ja töissä viime aikoina myös galleriassa ja designkaupassa. Porvoosta olen kotoisin, mutta Rovaniemellä tulee täyteen jo kuusitoista vuotta, ja tykkään kaupungin vilkkaasta kulttuuritarjonnasta ja muusta meiningistä. Asun hienossa kimppakämpässä kolmen ihmisen ja yhden koiran kanssa.”

Yhteisprojektit tuntuvat Tenkasta luontevilta. “Kirjoittajana musta on ollut hauska tehdä perusproosan tai runojen sijasta tekstejä, joita joku muu sitten työstää eteenpäin, kuten sanoituksia ja näytelmäkäsikirjoituksia – ja nyt sarjakuvakäsikirjoituksia. Kirjoittamisen ohella olen tehnyt kuvataidetta tekstiilitekniikoilla.”

Ruutunäyte Elossa veden alla -sarjakuvakertomuksesta, jolla Jenni Mutenia ja Tenka Issakainen osallistuivat vuoden 2014 Pohjoiseen sarjakuvakilpaan.

Ruutunäyte Elossa veden alla -sarjakuvakertomuksesta, jolla Jenni Mutenia ja Tenka Issakainen osallistuivat vuoden 2014 Pohjoiseen sarjakuvakilpaan. Tarinassa nähdään Erkka ja Alisa (kuvassa) sekä Hannamari, joka paljastuu Alisan eksäksi.

Jenni taas on vasta valmistunut. “Oon ite tuore taiteiden maisteri pääaineenani graafinen suunnittelu ja katselen tällä hetkellä, minne opiskeluputkesta onnistuisi kulkeutumaan. Tosin taitan ja kuvitan tällä hetkellä lappilaista kulttuurilehteä Jänkää.”

Jennikään ei ole Rovaniemeltä syntyisin vaan on kulkeutunut sinne pohjoisempaa.

“Oon asunut täysi-ikäiseksi asti Sodankylässä ja lukion jälkeen kävin kääntymässä Limingan taidekoulun kuvataidelinjalla. Muutin Rovaniemelle opintojen perässä, joten olen viettänyt Suomen pohjoispäässä koko ikäni. Tykkään Lapin luonnosta ja hiljaisuudesta, mutta en näe mahdottomana, että oma sijainti siirtyisikin etelämmäksi. Tenkan tapaan miekin jaan kämppäni kolmen muun ihmisen ja yhden akvaarion kanssa.”
 

Sarjakuvaa tekemään

Itäpuolentie syntyi aiemman tuttavuuden pohjalta.

“Me ollaan tutustuttu Rovaniemen Setassa,” Tenka kertoo. “Ekan kerran puhuttiin yhteisestä sarjakuvasta, kun Transtukipiste keräsi sarjismuotoista matskua. Sarjakuvaa en ollut tehnyt aiemmin.”

“Musta Itäpuolentiessä on hauskaa tutkia, miten strippisarjakuvassa toimii punchline-huumorin ja realismin yhdistäminen. Ja kuinka huumoria voi tehdä asioista, joiden kohdalla sitä on vanhastaan käytetty asiantuntemattomasti, piittaamattomasti ja syrjiviä rakenteita tukien, kuten sukupuolenkorjauksesta.”

Jenni toivoi myös alusta asti projektiin työkaveria. “Transtukipiste haki nuorille suunnattua sarjakuvaa keväällä 2012 ja päähän pälkähti, että sinne olis kiva tehdä jotain. Käsikirjoittajapari tuli mieleeni, koska ajattelin sen olevan meikälle aikataulullisesti toimivampi ratkaisu. Taisi olla Setan avoimet illat, kun kysyin lössiltä, että kiinnostaisiko jollakin käsikirjoittaa. Tenka ilmoittautui vapaaehtoiseksi.”

“Siihen ei ennätetty,” Tenka huomauttaa, “mutta kun oli jotain ehditty ideoida, niin päätettiin tehdä strippejä Setan Oulun ja Rovaniemen yhdistysten Pulssi-lehteen.”

Pulssista Itäpuolentie laajeni ilmestymään netissä.

“Blogijulkaisu tuli mieleen muistaakseni Pulssi-lehden ohessa”, Jenni sanoo. “Blogi julkaisukanavana osaltaan vaati, että strippejä alettaisiin julkaista säännöllisesti. Molemmat tykättiin tehdä Itäpuolentietä ja ideoita syntyi, niin ei sitä sitten viittinyt vain niihin pariin strippiin jättää.”
 

Vetoapua ja haastetta

Tekijät kokevat molemmat, että yhteistyö tukee tekemään säännöllisesti ja motivoi jatkamaan projektia.

Jennille sarjakuvayhteistyö oli uutta, mutta se on osoittautunut erittäin toimivaksi. Tenkan kanssa tekemisestä on ollut hänelle hyötyä. “Olen tehnyt sarjakuvia ennen satunnaisesti, mutta isommat projektit ovat yleensä jääneet vain suunnitteluasteelle. Sarjakuvayhteistyö käsikirjoittajan kanssa oli mulle uusi juttu ja Itäpuolentiestä onkin tullut isoin sarjakuvaprojekti, mitä olen koskaan tehnyt. On hauska lähteä rakentamaan valmista sarjista toisen tekemälle rungolle.”

“Säännöllinen työskentely toisen kanssa on sopinut mulle hyvin, sillä vastuu hommasta ei ole pelkästään itellä ja julkaisutahti pitää tekemistä yllä. Pitkät tauot nostavat ainakin mulla kynnystä jatkaa jo aloitettua työtä.”
-Jenni Mutenia

Säännöllinen, pitkäkestoinen tekeminen on tietysti ollut myös hyvä mahdollisuus harjoitella ja oppia, Jenni toteaa. “Tenkan käsikirjoitusluonnokset ovat kehittyneet ensimmäisiin verrattuna, sillä niissä hahmottuu haluttu lopputulos paremmin (esim. hahmojen ilmeet ja kuvakulmat). Oon huomannut itsestäni, että sarjakuvanteko on alkanut rutinoitua ja silmä kehittyä sarjakuvan ilmaisumuodoille.”

Suurin osa Itäpuolentiestä noudattelee lyhyttä strippimuotoa.

“Stripeissä on haastavinta löytää ja tiivistää olennaisin ilmaisussa ja saada välitetyksi hahmojen tunnetila, ettei kaikkea tarvitse kirjoittaa auki,” Jenni pohtii. “Dialogipainotteissa stripeissä on kiva keksiä hahmoille oheistekemistä ja taustalle kamaa.”

Tenka mainitsee, että myös pidempi työ on tekeillä. “Parhaillaan meillä on työn alla albumin mittainen kertomus. Työtapa on sama hyväksi havaittu, mutta tarina ei sijoitu Itäpuolentien maailmaan vaan pohjautuu suoranaisemmin mun omaan elämään. Lähtökohtana oli idea, että elämäkerrallisessa sarjakuvassa voisi olla hauskan etäännyttävää, että piirtäjä ei sitten olekaan ollut tilanteissa läsnä.”
 

Käsiksestä stripiksi

Säännöllisesti julkaistavan sarjakuvan tekeminen yhdessä vaatii käytännössä palavereita ja yhteistyökykyä.

Tenka vastaa ideoimisesta ja käsikirjoittamisesta. “Aina uudet stripinaiheet eivät tahdo löytyä helposti, mutta sitten kun idea tulee, käsis syntyy aika nopsaan – toki se vaatii hiomista ja kehittelyä, välillä enemmän ja välillä vähemmän.”
 

Käsisluonnos

Stripin käsikirjoitusluonnos. Tenka luonnostelee saamansa ideat ja luonnoksen äärellä pidetään palaveri.

Stripin käsikirjoitusluonnos. Tenka luonnostelee saamansa ideat ja luonnoksen äärellä pidetään palaveri.

 

Tenka tekee käsikirjoitukset tekstilähtöisesti. “Teen strippiluonnokseen ensin puhekuplat ja sitten hahmot ja taustaa sen verran kuin jaksan… Usein vain kirjoitan ehdotuksen siitä, missä tilanne voisi tapahtua, ja jätän tarkemman toteutuksen Jennin huoleksi.”

Strippien muokkaaminen on monivaiheinen prosessi, johon kuuluu sekä työnjakoa että yhdessä tekemistä.

“Kun palaveerataan Jennin kanssa käsisluonnosten äärellä, selitän tavallisesti tarkemmin mielikuvaani tilanteesta, hahmojen ilmeistä ynnä muusta, ja Jennin kanssa pohditaan miljöötä ja mahdollisia kuvakulmia.”
 

Suttuluonnos

Jennin tekemä suttuluonnos, jossa näkyvät jo tärkeimmät asiat työstämisen pohjaksi: ilmeet, asennot, kuvakulmat ja sommittelu.

Jennin tekemä suttuluonnos, jossa näkyvät jo tärkeimmät asiat työstämisen pohjaksi: ilmeet, asennot, kuvakulmat ja sommittelu.

 

Seuraavaksi Jenni luonnostelee oman versionsa. “Teen Tenkan luonnoksen pohjalta kuulakärkikynällä nopean suttuluonnoksen, jossa haen ruutuihin hahmojen ilmeet ja asennot, kuvakulman ja sommitelman. Varsinaista luonnosta on helppo lähteä työstämään, kun on selvillä, mitä aikoo tehdä.”
 

Luonnos

Jennin luonnos, jonka pohjalta Tenka esittää vielä mielipiteensä, ennen kuin lopullinen strippi saa muotonsa.

Jennin luonnos, jonka pohjalta Tenka esittää vielä mielipiteensä, ennen kuin lopullinen strippi saa muotonsa.

 

“Aloitan luonnostelun ruuduista ja tekstistä”, Jenni kertoo. “Sitten teen hahmot ja lopuksi taustan. Luonnostelin ennen puuväreillä, mutta nykyisin käytän lyijytäytekynää, koska se on nopeampi väline.”

Tenka kertoo, että stripin ulkonäöstä keskustellaan yhdessä. “Tässä vaiheessa tavallisesti palaveerataan toistamiseen. Mie kerron mielipiteeni toteutuksesta – yleensä yllätyn iloisesti Jennin ratkaisuista, mutta toisinaan kommentoin esimerkiksi sommittelua, tai marisen vaikka siitä että hahmon ilme ei tue stripin pointtia.”
 

Tussaus

Tussauksen Jenni tekee valopöydän kautta. Hän käyttää tekstitykseen mustekynää ja muuten sivellintä.

Tussauksen Jenni tekee valopöydän kautta. Hän käyttää tekstitykseen mustekynää ja muuten sivellintä. Luonnokseen verrattuna erityisesti keskiruudussa hahmojen ilmeet ovat muuttuneet merkittävästi.

 

“Tussaus tapahtuu toiselle paperille valopöydän kautta. Teen ensin tekstin mustekynällä ja loput siveltimellä järjestyksessä puhekuplat, hahmot, taustat ja ruudut. Oon tykästynyt siveltimen käyttöön, koska se on välineenä monipuolinen. Sillä saa kaikenpaksuista jälkeä aikaan ja sivellinjäljessä on tietty sattumavara, joka sopii meikän rönsyiseen tyyliin. Esimerkkistrippi on tussattu nestemäisellä tussilla, mutta suosin mieluummin mustetta, koska siinä on enemmän sävyjä.”
 

Valmis strippi

Valmis, väritetty strippi on skannattu ja käytetty Photoshopin kautta.

Valmis, väritetty strippi on skannattu ja käytetty Photoshopin kautta.

 

Viimeistelyvaihe tarkoittaa hienosäätöä ja värittämistä, josta Jenni onkin strippien myötä oppinut paljon. “Skannaan tussatun stripin Photoshopiin, jossa säädän kontrastit. Korjaan myös tussausmokat, kuten esimerkkistripin Alisan ilmeet. Väritysvaiheessa käytän kahta väriä, joilla erotan etualan taka-alasta. Ennen tää oli työläin vaihe, kun väritystä ei ollut aikaisemmin miettinyt ja aika meni eri kokeiluihin. Nykyään silmä osaa hahmottaa heti väritettävät alueet.”

“Mie saatan vielä tässäkin vaiheessa pyytää muutoksia, tavallisesti pientä repliikkien viilausta”, Tenka huomauttaa. “Kahden viikon välein ilmestyminen on osoittautunut hyväksi tahdiksi: ei tule paniikkia, mutta tekemisen meininki pysyy aika hyvin yllä. Tavallisesti mie toimitan Jennille kerralla muutamasta puoleen tusinaan käsisluonnosta, ja niitä aletaan sitten työstää.”
 

Liikoja selittelemättä

Itäpuolentie toimii hyvin strippisarjakuvana: siinä esitetään hauskoja tilanteita ilman, että hahmoja tarvitsee tuntea. Hahmoja ei myöskään selitetä: esimerkiksi transsukupuolisuudesta tai kasvissyöjänä olemisesta kertovat stripit aukeavat, kun lukija hoksaa, mikä stripin viitekehys on.

Tenka myöntää, että hahmoja ei ollut aluksi juuri mietitty, vaan stripit toimivat niistä riippumatta. “En ollut etukäteen miettinyt hahmoja juurikaan, aluksi oli vain puhuvia päitä jotka esittivät tietyn tilanteen. Jokin stripin kannalta olennainen tieto on ollut mielessä, kuten että joku on cis tai ei ole; toisaalta olen saattanut sanoa, että ei niin väliä kuka tässä on toimijana, tai missä tämä tapahtuu. Jennin panos on sitten osaltaan kehittänyt hahmoja ja vienyt niitä tiettyyn suuntaan – esimerkiksi oli Jennin päätös, että Hannamari ja Kiti ovat pariskunta.”

“Mie pidän tavoitteena, että jutut avaisivat jotain vähemmän ilmeistä näkökulmaa sellaisillekin lukijoille, joita asia ei kosketa. Ja mielellään sillä tavalla, että näkökulmaan pystyy samastumaan.”
-Tenka Issakainen

“Alkuvaiheessa tehtiin jotain muistiinpanoja siitä, kuka tuntee kenetkin,” Tenka muistelee. “Mutta enimmäkseen hahmot ovat kehittyneet omia aikojaan, satunnaistenkin valintojen ohjaamana.”

Voisi ehkä sanoa, että hahmot ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. “Hahmoihin on myös alkanut liittyä running gag -huumoria: Hannamarilla on ruokapulmia, Jere sanailee ja Ronja joutuu hankaluuksiin lääkärien tai muiden auktoriteettien kanssa. Tämä ei ole mun mielestä puute; hahmot on kuitenkin moniulotteisempia kuin yhdestä stripistä näkyy, ja toivottavasti jotain siitä välittyy lukijallekin.”

Huomattavaa on joka tapauksessa se, että on tietoinen valinta, ettei Itäpuolentien hahmoista kerrota liikoja. Syyt ovat sekä strippimuodossa että Tenkan yleisessä suhtautumisessa fiktioon.

“Stripeissä hahmoista ei paljastu kovin paljon, eikä niissä ole paljon tilaa avata taustoja. En toisaalta haluakaan vääntää rautalangasta, kuka on kenenkin eksä tai muuta sellaista. Niin mediassa kuin fiktiossakin transsukupuolisuudesta tulee ärsyttävän helposti isoin tyyppiä määrittävä piirre, ja sellaista koetan Itäpuolentiessä välttää.”

“Pidemmissä kertomuksissa, joita on ilmestynyt paperilla, hahmojen historiaa ja suhteita avataan enemmän. Ehkä tullaan julkaisemaan niitä netissäkin,” Tenka miettii. “Tämän jutun kuvateksteissä nyt on muutamia paljastuksia!”
 

Ruutu Kivoja kuvia -kertomuksesta. Itäpuolentien hahmot Happy ja Laura juttelevat hääparin kanssa ja Hannamari ja Jere ovat kameoroolissa taustalla.

Ruutu Kivoja kuvia -kertomuksesta. Itäpuolentien hahmot Happy ja Laura juttelevat hääparin, Jarnon ja Ronjan kanssa. Taustalla Hannamari ja Jere.

 

Inspiraatiota hakemassa ja antamassa

Itäpuolentien vaikutteet tulevat osittain tosielämästä, osittain strippien ideat ovat täysin keksittyjä. Tenkalla on mahdollisuus saada työpariltaan välitöntä palautetta siitä, miten lainatut ideat toimivat sarjakuvassa.

“Strippien suhde omiin tai kavereiden kokemuksiin vaihtelee laidasta laitaan: toiset ovat täysin fiktiivisiä, toiset on napattu suunnilleen sellaisinaan omasta elämästä tai tuttujen Facebook-päivityksistä. Tositapauksiin pohjaavissa stripeissä Jennillä on tärkeä rooli hoksauttaa, mitkä tapahtumasta mukaan tuomani yksityiskohdat eivät olekaan sarjakuvan kannalta olennaisia.”

Jenni otti hahmojen ulkomuotoon mallia nettikuvista. “Hahmoja aikoinaan suunnitellessani tuli selattua paljon Facebookissa kavereiden kavereita. En tosin piirtänyt ketään suoraan vaan sovelsin tosi vapaasti. Ollaan kyl pari kertaa bongattu ihmisiä, jotka ovat muistuttaneet Itäpuolentien hahmoja Hannamaria ja Jereä.”

Tenka säestää: “Joo, toisinaan on tuntunut siltä että jos Itäpuolentiehen keksii jotain ihan fiktiivistä, se ennen pitkää tulee vastaan tosielämässä…”

Myös Jenni käyttää piirtämiseen osaksi omaa elämäänsä. “Referenssejä haen usein omasta ympäristöstä. Monet sarjakuvien paikat ovat Rovaniemen seutuvilta (vapaasti muunneltuna tosin) ja usein henkilöiden kuteet löytyvät omasta vaatekaapista.

Tosielämän tapahtumien ja miljöön lisäksi muu fiktio tietysti vaikuttaa fiktion tekemiseen.

“Oon ihaillut Christer Nuutisen jälkeä Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvassa”, Jenni mainitsee. “Tavoittelen itse samanlaista tunnetta rennosta mutta hallitusta jäljestä.”

Tenkakin nimeää tekijöitä, joista löytää samanhenkisyyttä. “Käsikirjoittajan näkökulmasta ei ole varsinaisia esikuvia. Realistisen ja samalla humoristisen sarjakuvan tekijöistä mie arvostan esimerkiksi Claire Bretechériä ja Marjane Satrapia, sekä enemmän fantasian puolella liikkuvaa Joann Sfaria. Tykkään myös Guy Delislestä ja tekijäkaksikosta Dupuy & Berberian. Kotimaisista voisi mainita Tiitu Takalon ja Tuuli Hypénin.”

Itse sarjakuvantekijöinä Tenka ja Jenni toivovat toimivansa inspiroijina ja avaavansa viihdyttämisen lisäksi lukijoilleen uusia katsantokantoja toisten ihmisten elämään.

Tarinassa Itäpuolentie – Muumion kirous kävi ilmi, että Hannamarin puoliso Kiti ja Sirin äiti Kristiina ovat seurustelleet.

Tarinassa Itäpuolentie – Muumion kirous kävi ilmi, että Hannamarin puoliso Kiti ja Sirin äiti Kristiina ovat seurustelleet.

Jennistä on mukavaa ajatella, että hänen tekemänsä sarjakuva liittyisi lukijoiden ja tekijöiden väliseen ketjuun. “Luen paljon sarjakuvia sekä netistä että painettuna. Sarjakuvablogit ovat kuitenkin eniten innoittaneet tekemään itse sarjista. Ehkä ne konkretisoivat parhaiten sen, että itsekin voi julkaista juttuja ja löytää yleisönsä niille. Mua lämmittää ajatus, että Itäpuolentie osaltaan inspiroisi uusia tekijöitä.”

Tenka pohdiskelee Itäpuolentien kertomusten vaikutuksia. “Mie pidän ehkä tavoitteena, että jutut avaisivat jotain vähemmän ilmeistä näkökulmaa sellaisillekin lukijoille, joita asia ei kosketa. Ja mielellään sillä tavalla, että näkökulmaan pystyy samastumaan sen sijaan, että se näyttäisi jännittävän eksoottiselta. Opettavaisuutta yritän välttää, se on jokseenkin aina tympeää. Ensimmäisiin strippeihin saattoi tulla hieman rautalankaa mukaan.”

“Sarjakuva on musta ilmaisumuotona mainio, että se on helposti lähestyttävä”, Jenni huomauttaa. “Huvituspuoli on hyvä, mutta toivottavasti tuo myös näkyväksi vähemmistöjen arkea ja antaa sitä kautta samaistumispintaa.”

Jenni tuo esiin myös tärkeän seikan siitä, miten tekemällä voi avata omaa ajatteluaan. Uuden oppimisen ja samaistumisen ei aina tarvitse tulla muilta tai kirjoista, vaan itse tekemällä.

“Oon myös huomannut omaan tekemiseen ja ajattelutapaan muutosta siinä, miten visuaalisesti esitän vähemmistöjen edustajia. Alussa mun luonnokset transnaisista oli kaikki korostetun feminiinisiä joko voimakkaalla nenällä tai leualla. Hyvä, ettei enää takerru niihin ensimmäisiin mieleen tuleviin stereotypioihin.”
 

Itäpuolentie-blogi: http://itapuolentie.sarjakuvablogit.com/
Itäpuolentie Facebookissa: https://www.facebook.com/Itapuolentie