Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla (ent. Suomen elokuva-arkisto) on aarre piilotettuna keskellä Sörnäistä. Tämän artikkelin kokoajakaan ei ollut päässyt käymään täällä ennen tätä vuonna järjestettyjä Museoviikkoja, jotka hetkeksi pitkittivät masentavan rajallisia aukioloaikoja vähän paremmin normiduunareillekin sopiviksi.

Aarre, joka on avoinna ainakin tämän vuoden loppuun asti, on tietenkin KAVI:n ylläpitämä Elävän kuvan museo. Museon johtaja ja julkihahmo on Lauri Tykkyläinen, museon perustaja ja vaatimattomasti yksi suomalaisen elokuvahistorian keräämisen isoista (ja harvoista) nimistä. Museo sijaitsee Sörnäisissä uuden Teurastamon alueen vieressä, lättänässä valkoisessa Kalasataman taitelijatalossa toimistokorttelien keskellä. Kalasataman metroasema on museota suhteellisen lähellä ja useat bussit kulkevat viereisillä isommilla teillä, joten suomalaista elokuvaa tekemisen ja esittämisen näkökulmasta esittelevä museo ei ole sentään täysin piilossa.

Elokuvalaitteiston kirjoa museon sisällä (kuva: Krista Kierikka)

Pääkaupunkiseudun Nörttitytöt -ryhmä sopi audienssin ja esittelykierroksen museolle keskelle heinäkuun helteitä, mutta onneksi sisällä rekvisiitan ja kaluston keskellä oli mukavan pimeää. Vierailun aluksi Tykkyläinen pyöräytti ryhmälle reilun satsin lyhytelokuvia suomalaisen elokuvanteon ja levityksen historiasta (mm. dokumentti Muutama metri piirrettyä elokuvaa on vielä hetken aikaa Yle Areenalla katsottavissa), joiden jälkeen pääsimme tutustumaan museon varsinaiseen esineistöpuoleen. Esillä tällä hetkellä on erilaisia lavastettuja kuvauspaikkoja eri aikojen tarpeistolla, animointilaitteistoa, rekvisiittaa ja vanhoja lyhytelokuvia jo jyrätyistä elokuvateatterista sekä tietenkin monen monta erilaisten formaattien ja kokojen elokuvaprojektoria. Ulkoa päin vaatimattoman näköiseen rakennukseen on saatu ahdettua valtavasti kaikkea mielenkiintoista tutkiskeltavaa, mutta vähän itse kokeiltavaa. Vain muutama esielokuvallisista laitteista sisältää mahdollisuuden testata itse optisia harhoja ja peräkkäisten kuvien muuttumista liikkuvaksi kuvaksi.

Urheat Nörttitytöt museon oven edessä (kuva: Sanna Haukkala, kuvaaja joku ryhmästä)

Jos museolla käynti kiinnostaa, kannattaa olla nopeasti liikkeellä. Tämän hetken tietojen mukaan museo on auki vain tämän vuoden loppuun asti, ensi vuonna museon sijainti saattaa olla pakattuna varastoon. Tykkyläinen kertoi Nörttitytöille varsin synkkiä uhkakuvia, ettei resursseja museon ylläpitämiseen ehkä enää olisi ainakaan nykyisissä tiloissa, joiden vuokrasopimus loppuu piakkoin.

Museolle pääsee tällä hetkellä sopimuksen mukaan (tällä hetkellä myös ti-to 12-16, huom. jutun loppuun tehty lisäys), eli lähettämällä kyselyn mahdollisista henkilökunnalle sopivista ajankohdista (yhteystiedot löytyvät KAVI:n verkkosivuilta). Itse tietenkin suosittelen museolla käyntiä kaikille jotka ovat vähääkään kiinnostuneet elokuvan tekemisestä sekä esittämisestä ennen digiaikaa. Museolla on ollut myös vaihtelevia näyttelyitä, mutta tällä hetkellä uutta näyttelyä ei varmastikaan enää vaihdeta. Nörttytyttöjen ryhmä näytti olevan tyytyväinen museon tarjoamaan antiin ja muutama vierailijoista suostui myös jakamaan omia fiiliksiään reissusta:

Opastetun kierroksen vetäneen museonjohtaja Tykkyläisen innostus oli tarttuvaa. Lukuisat esitellyt historialliset filminpätkät mutta etenkin kotimaiset animaatiot tekivät suuren vaikutuksen. Vanhoista loistokkaista ja kadonneista elokuvateattereista kuulemalla oppi myös omasta kotikaupungistaan uutta. Tällä reissulla näki sellaista elokuvan historiaa jota on aikaisemmin tullut nähtyä vain ulkomailta. Pieni suuri museo jätti vaikutelman piilotetusta aarrekätköstä, en olisi sinne löytänyt ilman tätä tapahtumaa.

– Jonas Mustonen

Valomainos vuosien takaa (kuva: Krista Kierikka)

Käynti Elävän kuvan museolla oli erittäin mielenkiintoinen. Museo oli isompi kuin odotin ja siellä oli esillä paljon arvokasta tavaraa aina vanhoista elokuvakameroista elokuvateattereiden valomainoksiin. Meille näytetyt filminpätkät olivat hienoja ja niitä olisi voinut katsoa enemmänkin. Oli hauskaa kuulla esim. suomalaisesta animaatiosta, josta ei ole itsellä ollut kovinkaan paljon tietoa. Museon opastus oli hyvin mukaansatempaava ja tarinoita olisi riittänyt vielä enemmänkin. Museokäynnillä heräsi nostalgisia muistoja. Nyt kun elämme aikaa, että elokuvia katsotaan yhä enemmän netissä tai dvd:ltä ja bluraylta, tuli ikävä vanhoja elokuvateattereita ja niiden tunnelmaa. Myös Suomen elokuvahistoriaa osaa arvostaa vielä enemmän kuin aikaisemmin.

– Katja Argillander

Virallisen ohjelmiston jälkeen osa nörderyhmästä päätyi vielä Teurastamon alueelle syömään ja höpöttämään elokuvista, toiset palasivat helteiseen arkeen. Myös omasta mielestäni vierailu oli erittäin onnistunut – mieluusti olisin ottanut jonkun esillä olleista vanhoista mahtavan näköisistä 35mm:n elokuvaprojektoreista omaa asuntoani prameuttamaan. On hirvittävän iso sääli jos jo nykyisinkin ihan liian syrjässä kaikelta näkyvyydeltä oleva museo lopettaa toimintansa kokonaan tämän vuoden lopussa. Käykää ihastelemassa entisaikojen hohtoa vielä kun voitte!

Juttuun tehty päivitys 29.10.: museotalon nimi tarkennettu ja museon vuokrasopimuksen loppumisajankohta päivitetty.

Juttuun tehty lisäbonuspäivitys: uusimpien tietojen mukaan vuoden loppuun asti museon ovet ovat auki arkisin ti-to kello 12-16 myös ilman erillistä sopimusta.