Lautapeli, 3-6 pelaajaa, 13+ vuotiaille
Kehittäjä: Christian T. Petersen
Julkaisija: Fantasy Flight Games Inc.
Arvosteltu: 2. laitos, 2011
Genre: Strategia, maailmanvalloitus

George R. R. Martinin Game of Thrones -kirjasarja (Tulen ja jään laulu) tuli tunnetuksi kun HBO teki kirjasarjaan perustuvan TV-sarjan vuonna 2011. Martinin kirjoista ensimmäinen julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1996 ja ne saavuttivat suosiota uudenlaisella lähestymisellään fantasiaan. Kirjojen pohjalta suunniteltiin lautapeli vuonna 2003, jota on sittemmin paranneltu monin lisäosin ja vuonna 2011 uuden laitoksen voimin.

Pelasimme kuuden hengen testiryhmän kanssa Game of Thronesin toista laitosta. Jätimme testistä pois pelipaketin mukana tulevat Tides of Battle -kortit, jotka tuovat pelin taisteluihin lisää arvaamattomuutta, sillä koimme, että omalla peliporukallamme ja ensikertalaisina taistelumme olisivat aivan tarpeeksi arvaamattomia muutenkin, kun kukaan ei tiennyt mitä teki. Peliporukassa oli myös yksi henkilö, joka on pelannut peliä hyvin paljon jo aikaisemmin ja antoi siten arvokasta lisänäkökulmaa peliin.

Pelin idea ja kulku

Tältä peli näyttää pelaajan näkökulmasta. (Kuvat: Mia Meri)

Peliä pelataan Westerosin kartalla, ja jokainen pelaaja edustaa yhtä Westerosin vallasta kamppailevista aatelissuvuista. Pelin voittaa se pelaaja, joka onnistuu valtaamaan ensimmäisenä seitsemän linnoitusta tai eniten linnoituksia kymmenen pelikierroksen aikana.

Jokainen pelaaja aloittaa pelin omasta kotipääkaupungistaan sekä sen lähialueilta, joille on ripoteltu kunkin aatelissuvun pienet sotajoukot.

Peli etenee siten, että jokaisen kierroksen alussa paljastetaan kolmen “Westeros-pakan” päällimmäiset kortit, jotka määräävät kyseisen pelikierroksen muuttujista. Pelikortit saattavat pakottaa pelaajat laskemaan uudestaan omat muonavaransa, sillä kukaan pelaajista ei voi ylläpitää isompaa armeijaa kuin minkä voi ruokkia. Lisää muonaa saa valtaamalla tynnyrein merkittyjä alueita. Joskus kortit antavat pelaajille lisää sotajoukkoja, joita saa valloitetuista linnoituksista. Pelikortit saattavat myös edistää villimiesten aikeita joko nostaen villimiesten liikehdintää kuvaavaa mittaria tai aiheuttamalla heidän hyökkäyksensä, jolloin kaikkien aatelissukujen on yhdistettävä voimansa ja lyötävä villimiehet takaisin tai he aiheuttavat suurta vahinkoa kaikille pelaajille. Lisäksi Westeros-kortit saattavat määrätä, ettei taisteluissa voikaan käyttää lainkaan tukijoukkoja tai erikoiskäskyjä.

Westeros-korttien jälkeen jokainen pelaaja miettii, mitä aikoo tehdä seuraavan kierroksen aikana asettamalla käskyt omille joukoilleen kartalla. Joukot voi lähettää ryöstöretkille, määrätä hyökkäämään, laittaa puolustusasemiin tai tukijoukoiksi tai laittaa ne poikimaan rahaa. Jokaista käskyä on rajallinen määrä, minkä lisäksi joillain pelaajilla on käytössään myös erikoiskäskyjä. Käskyt asetetaan nurja puoli ylöspäin kartalle ja kun kaikki ovat valmiita käskyt paljastetaan. Tämän jälkeen käskyt suoritetaan vuorotellen eli taistelut soditaan, alueita vallataan ja paikallisia lahjotaan lojaaleiksi.

Diplomaattista valtapeliä kuvataan kolmella mittarilla, joilla aatelissuvut kamppailevat nokkimisjärjestyksestä. Pelin alussa jokaiselle pelaajalle on määrätty oma paikkansa laudalla, mutta pelin aikana korttien niin salliessa pelaajat saavat huutokaupata sijoituksensa vallan mittareilla uudestaan.

Vallan mittarit.

Iron Throne -mittari määrää sen, missä järjestyksessä pelaajat saavat toimia. Täten pelaajien pelijärjestys todennäköisesti muuttuu pelin edetessä. Näin aloittelijoiden pelissä koimme, että mittarin loppupäässä oli oikeastaan aika kivat oltavat kun pystyi katsomaan, mitä muut pelaajat tekivät ensin. Kokeneemman pelaajan mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa siinä vaiheessa kun kaikki osaavat pelata peliä kunnolla, sillä viimeisen toimijan ongelmana on se, että hänen tukijoukkonsa neutraloidaan nopeasti, mikä on huono juttu. Lisäksi ensimmäinen pelaaja saa itselleen valtaistuimen, jonka luomilla valtuuksilla hän saa päättää taisteluita lukuunottamatta kaikissa pelin tasapelitilanteissa kuka voittaa.

Fiefdom -mittarista katsotaan kunkin pelaajan sotilaallinen vahvuus ja tasapelitilanteessa korkeammalla oleva pelaaja voittaa taistelun. Meidän ensikertalaisten pelissä tämä vaikutti aika turhalta, mutta kokeneen pelaajan mielestä osaavampien pelaajien peleissä taistelut päätyvät hyvin usein tasapeliin. Mittarin korkeinta paikkaa pitävä pelaaja saa lisäksi käsiinsä Valyrian teräsmiekan, jonka avulla hän saa kerran pelikierroksessa bonuksentaisteluun.

King’s Court -mittari kuvaa sitä, miten hyvin pelaaja saa tietoa tiedustelijoiltaan. Mitä korkeammalla pelaaja on mittarilla sitä enemmän hän saa käyttöönsä erikoiskäskyjä. Lisäksi korkeimpana oleva pelaaja saa käyttöönsä viestinviejäkorpin, jonka avulla hän voi vaihtaa yhden käskynsä toiseen sen jälkeen kun käskyt on paljastettu tai katsoa villimiespakan ylimmän kortin, minkä taidon koimme kuitenkin sangen turhaksi.

Tässä pelin toiminta pääpiirteissään. Pelissä on kuitenkin suuri määrä pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät pelistä todella raskaan sääntöjen puolesta. Monen mielestä itse peliin olikin vaikea keskittyä kun koko ajan pääkopassa painoi huoli sääntöjen noudattamisesta sillä niin monet asiat vaikuttivat vähän kaikkeen. Esimerkiksi joukkojen käskyjen antaminen oli todella monimutkaista johtuen muonamäärien rajoituksista. Itse esimerkiksi jouduin tilanteeseen, jossa olisin halunnut siirtää kaksi armeijaa päittäin toisinpäin kartalla, mutta muonavarani eivät yksinkertaisesti riittäneet siihen, että olisin siirtänyt ritarini hetkeksi samaan ruutuun jalkaväkimiesten kanssa ennen niiden siirtymistä ritarien ruutuun.

Hyvin yksinkertaisesti ilmaistuna pelissä on kuitenkin kyse lähinnä strategisesta taistelemisesta lisämaustein.

Lähdemateriaalin käyttö

Apua, nyt ei mahdu asiat tohon pieneen plänttiin! Huomatkaa kuvassa näkyvät ihmisen yläosan muotoiset maajoukot, hevosen pään muotoiset ritarit, hyökkäystornit ja laivat. Hyvin erottuvat toisistaan…

Game of thrones -lautapelissä on selvästi käytetty hyväksi lähdemateriaalia. Pelilautana toimii Westeros ja jokainen aatelissuku on laitettu omalle paikalleen kartassa. Tuntui myös, että aatelissukujen lähtötilanne vastasi aika hyvin heidän asemaansa Game of Thronesin “alkuvaiheessa” vaikka pelin hengessä näistä olikin pyritty tekemään suht tasa-arvoiset vastustajat toisilleen. Kuitenkin esimerkiksi joissain aikaisemmissa peliversioissa on ollut ongelmana, että samat aatelissuvut tuppaavat aina voittamaan pelit, mutta nähtävästi tämä ei ole ongelmana enää. Esimerkiksi pelaamami Greyjoyn aatelissuku tuntui tutulta ja kuten olin huomaavinani pelin aikana, kokeneet pelaajat tykkäävät käyttää Greyjoyta erityisesti meritaisteluissa ja tukien maataisteluita mereltä päin. Olikin todella tuskainen hetki kun Westeros-pakka päätti kieltää tukitoimien käytön ja turpiinhan siinä heti tuli.

Myös pohjoisen Starkien tilanne tuntui tutulta. Starkeille oli tarjolla helposti vallattavia, laajoja alueita ilman kilpailijoita, mutta valitettavasti kyseisillä alueilla ei myöskään ollut yhtään mitään, joten voittaakseen pelin Starkien oli pakko lähteä etelään.

Lisäksi peliin on tuotu myös kirjoista ja TV-sarjasta tuttuja hahmoja korttien muodossa, joita käytetään armeijoiden välisissä taisteluissa. Jokaisella pelaajalla on valittavanaan seitsemän hahmoa kyseisestä aatelissuvusta ja jokaisella hahmolla on omat erikoisominaisuutensa ja voimansa. Taisteluihin tuokin jännitystä se, että koskaan ei voi tietää varmasti miten voimakkaalla joukolla vastapuoli käy sotaan.

Kuitenkin, koska ainakin TV-sarjassa on monta niin mahtavaa hahmoa, olisimme halunneet, että heitä olisi käytetty paremmin hyväksi peliä suunnitellessa. Nyt vaikutti siltä, ettei hahmojen erikoisvoimilla ollut juurikaan tekemistä hahmojen omien luonteiden kanssa. Keskustellessamme pelistä haikailimmekin kaikki Battlestar Galactica -lautapelin ratkaisua, jossa jokainen hahmo tuli todellakin omana itsenään peliin mukaan erikoisvoimiaan myöten.

Ryhmässä heräsikin ajatus, että sotimista paremmin TV-sarjan tuntuman saisi ainakin luotua pelillä, joka keskittyisi juonitteluun tai vaikkapa naimakauppojen sopimiseen kuin sotilastaktiikkaan. Koimme, että tässä haaskattiin hyvän brändin potentiaali. Mutta pitää toki muistaa, että peli on tehty kirjojen pohjalta, joita esimerkiksi allekirjoittanut ei ole lukenut.

Komponentit

Peliin kuuluu pelilaudan lisäksi jokaiselle suvulle paljon erilaisia nappuloita sekä hahmokortit. Suosittelenkin ostamaan pieniä minigrip-pusseja valmiiksi monia eri nappuloita varten.

Kaikki pelin komponentit ovat laadukkaasti valmistettuja, mutta esineiden design saisi olla parempi. Esimerkiksi rahan virkaa toimittavat vaakunat voisivat ihan hyvin olla kolikon muotoisia vaakunoiden sijaan. Lisäksi pelin kaksi punaista vaakunaa olivat niin samannäköisiä, ettei niitä meinannut pieninä erottaa toisistaan.

Kuvassa valkoinen, oranssi ja keltainen laiva. Hyvin erottuvat toisistaan! :b

Toinen huomattavasti isompi ongelma oli se, että pelin mukana tulee muovisia pelinappuloita, jotka esittävät pelin neljää eri yksikkötyyppiä eli jalkamiehiä, ritareita, veneitä ja hyökkäystorneja. Jostain ihmeen syystä nämä pelinappulat olivat ylhäältä päin katsottuna niin samannäköisiä, että emme meinanneet erottaa niitä lainkaan toisistaan. Lisäksi jostain syystä muovisten pelinappuloiden pinnoitukseksi oli valittu marmoriväritys, joka taittoi valoa niin, että keltaiset ja nähtävästi oranssit nappulat eivät meinanneet erottua toisistaan lainkaan ja valon osuessa juuri oikeasta kulmasta mikä tahansa väri muuttui valkoiseksi. Ehkä marmorivärityksellä haluttiin saada hienostunutta tunnelmaa nappuloihin, mutta olisimme mielellämme nähneet ne ihan mattapintaisina nappuloina.

Kolmas suuria ongelmia aiheuttanut seikka oli se, että pelin kartasta oli yritetty tehdä mahdollisimman realistisen näköinen rantaviivan ja alueiden rajojen mutkitellessa kuin tuurijuopon kulkureitti Kallion yössä. Tämä johti siihen, että pelikarttaa oli todella vaikea lukea siinä vaiheessa kun pelilaudalla olivat useamman pelaajan nappulat liian pienessä tilassa käskymerkkien kanssa ja alueeseen oli printattuna linnoitusta, tynnyriä ja kruunua, jotka kaikki olisi pitänyt jotenkin nähdä – puhumattakaan kartalla kulkevista joista ja silloista. Yksinkertaistetusta kartasta ei ehkä olisi saanut samanlaista tunnelmaa, mutta pelaamisen kannalta se olisi ollut todella tervetullutta.

Mutta toimiiko se peli?

Game of Thrones -lautapelissä on hyvin otettu huomioon, että peliä voi pelata eri kokoisilla pelaajamäärillä. Karttaa “pienennetään” neutraaleilla linnoituksilla, joiden valtaaminen vaatii enemmän sotavoimia. Samoin pelilautaa muutetaan pienemmillä pelaajamäärillä, ja tiettyjä aatelissukuja ei voi valita vajaalla miehityksellä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että peli toimii parhaiten täydellä kuudella pelaajalla.

Vaikka peli etenee tavallaan helppojen sääntöjen puitteissa, ongelmana on se, että pelissä on niin monta muuttujaa, että peliä on kuitenkin vaikea hahmottaa varsinkin ensimmäisillä pelikerroilla. Varsinkin muonavarojen (supply) rajoitteet tuntuivat koko ajan olevan tiellä pelissä ja monen simppelin toiminnon tekeminen muuttui rajoitusten vuoksi todella vaikeaksi toteuttaa. Kuitenkin on otettava huomioon, että pelin sisäinen logiikka tuntuu ymmärrettävältä. Totta kai armeijan on saatava ruokaa ja totta kai hävityn taistelun jälkeen pakeneva joukko-osasto juoksee poispäin vihollisesta eikä sinne mistä vihollinen tuli.

Muonavarat rajoittavat armeijan joukkojen kokoa.

Mutta johtuen muonituksen aiheuttamista rajoitteista, käskyjen rajallisuudesta ja varsinkin kartan sekavuudesta, monelle pelaajalle jäi sellainen tunne, ettemme hahmottaneet pelitilannetta lainkaan emmekä osanneet ajatella kunnolla edes yhden vuoron tapahtumia. Peliä enemmän pelannut ystävämme kertoikin, että peli vaatii opettelua ennen kuin sitä oppii pelaamaan ja hahmottamaan mitä kullakin aatelissuvulla kannattaa tehdä, miten hahmokortteja käyttää ja mitkä kohteet on oleellista valloittaa heti pelin alussa ja mistä alueista käydään pahimmat kamppailut.

Olimmekin lopuksi yksimielisiä pelin arvosanasta. Kyseessä ei ole huono peli,  minkä voi päätellä siitäkin, että seurueessamme oli yksi pelistä kovasti pitävä ja sitä useasti pelannut henkilö. Mutta kyseessä on peli, joka vetoaa kenties enemmän tämän pelityypin ystäviin eikä välttämättä sovi pelityypin ensikertalaisille. Saimme kuulla, että pelistä olisi tehty yksinkertaistettu versio ja mietimme, että se voisi kenties toimia meidän peliporukallemme paremmin. Vinkkejä ja mielipiteitä otetaan vastaan!

Tiivistelmä

+ Pakottaa pelaajat kontaktiin. Tässä pelissä soditaan viimeistään toisella kierroksella.
+ Pelissä on monia hyviä ideoita, kuten komentojen antaminen ja vaikutusvallasta käytävät huutokaupat, mutta yhdessä toteutus ei toimi.

– Vaikeasti hahmotettava peli johtuen sekavasta pelilaudasta ja huonosti suunnitelluista komponenteista.
– Pelin tilannetta oli vaikea lukea ja käskyjen seuraukset tuntuivat vaikeilta ennustaa.
– Pelissä oli liikaa pieniä ja päällekkäisiä sääntöjä, joiden noudattaminen vei kaiken huomion. Erityisesti muonitus ja siitä seuraavat armeijoiden kokorajoitukset tulivat koko ajan suunnitelmien tielle.

Arvosana

Tavistyttö

*****
Peli on saatu ilmaisena arvostelukappaleena pyynnöstä.