Minä olen supersankarifani. (Okei, pidän lähinnä vain Marvelista. Mutta silti.)

Tämä ei ole mikään salaisuus. Pelaan supersankaripelejä, luen supersankarisarjakuvia (tosin hyvin valikoiden), tein graduni Rautamiehestä ja puhun aiheesta hyvin laajalti, jos löydän soveliaan uhrin. On siis väistämätöntä, että tämä vaikutus leviää niihin, jotka eivät voi läsnäoloani välttää.

Olen myös moninkertainen isosisko hyvin tyttövaltaisesta perheestä, jossa ikäskaala on laaja. Siskoistani vanhin on jo tarpeeksi iso fanittamaan elokuvia kanssani, nuorin taas ei osaa nimetä perheen ulkopuolisista ihmisistä vielä muita kuin Joulupukin ja Spider-Manin. (Jälkimmäinen oli yksi ihastuttavimpia siskokokemuksiani.) Korruptoiva vaikutus on kai aina ollut olemassa, mutta kun opintojen jälkeen muutin takaisin, se on selvästi kasvanut — ja isolta osin tietoisesti.

Miksi en tahtoisi siskojeni pitävän siitä, mistä itse pidän? Siksi meillä joskus kerrotaan iltasatuina Kostajista, lapsille sopivan sensuroituna tosin. Siksi pikkusiskon äkkäillessä silmän peittohoitoa vastaan yleensä auttaa, kun muistutan, että Spider-Manin pomollakin on silmälappu. Ja siksi päädyn välillä miettimään sitä, mistä löytäisin naissankareita, joihin tutustuttaa pienet.

Voidaan keskustella paljonkin siitä, kuinka tasa-arvoinen sankareiden maailma ylipäänsä on, mutta varsinkin pienille suunnatussa materiaalissa miespainotteisuus korostuu. Niinpä tietysti. Kaikkihan nyt tietävät, että pikkupojat pitävät sankareista, tytöt taas prinsessoista. Siskoni ovat selvästi ainutlaatuisia poikkeuksia leikkiessään mielellään Hämähäkkimiestä ja Rautamiestä, lainaten välillä nukkejani. Naissankareista en ole löytänyt nukkeja, eivätkä aivan pienille suunnatuissa piirretyissäkään sankarittaret juhli. Ultimate Spider-Man -sarjaa pienet kyllä katsovat innoissaan vaikka englanniksi, mutta viiden teinisankarin joukosta vain yksi on nainen, plus tietysti se tyttöystävä.

(Okei, valehtelin. Kerran löysin lelukuvastosta naispuolisia “supersankareita”. Eräs muotinukkebrändi päätti julkaista omat sankarinsa, ja esitteli kuvastossa kolme upeaa sankaritarta, korkeissa koroissa ja lyhyissä hameissa tietysti. Näiden voimat olivat kovaa juokseminen, korkealle hyppääminen ja ympäri pyöriminen. Siis yksi voima kullakin. Saman kuvaston muilla sivuilla pojille tarjottiin figuureiden ominaisuuksina lasereita, seinien murskausta ja lentämistä. Mutta tytöthän tykkäävät tehdä piruetteja, eikö?)

Ponies

Tietysti superleluja voi tehdä itsekin, jos niitä sitten raskii antaa lasten käsiin.

Tämä ei johdu siitä, etteikö hyviä naissankareita olisi olemassa. Niitäkin, joiden ainoana tehtävänä ei ole näyttää nätiltä. Haluaisin kovasti tutustuttaa siskoni Varjokissaan tai Ororoon tai Jubileehen tai niihin tusinaan muuhun ihanaan sankariin, joiksi itse halusin isona tulla, mutta alle kymmenvuotiaille sopivaa materiaalia ei oikein ole.

Jos oheistuotteista kysytään, Marvelin ainoa sankaritar on Musta Leski, ja tämäkin näkyy vain yhdessä julisteessa, siinäkin tietysti (puoleksi) takaapäin. Miksi Iron Man 3 -leffan jälkeen mistään ei löytynyt Pepper Potts -toimintafiguuria, vaikka tämä sai lopultakin tehdä muuta kuin olla huolissaan tai vaarassa? Rautapatriootilla kyllä olisi päässyt leikkimään. Ryhmä X:ään kuuluu lukuisia naisia, mutta välillä luulisi, että tarinan ainoa henkiinjäänyt hahmo on Wolverine, koskapa muut ovat kadonneet maan päältä ja lelukaupoista. Ja kuka nyt on edes kuullut Haukansilmästä? Ei sinusta, Clint, vaan Kate Bishopista. Siitä, joka soittaa selloa ja tappelee vaikka mekossa, jos tarve on, ja sattuu olemaan oman ryhmänsä johtaja siitä huolimatta, että tiimiin kuuluu myös poikia.

Pienet tytötkin haluavat joskus olla sankareita. Kun lelukaupasta ei löydy edes niitä tyttöystäviä ja naamiaisosastollakin piilee vain poikapuolisten viittakokonaisuuksia, tulee toisinaan mietittyä, miten he voisivat oppia, että sekin on mahdollista. Että voi leikkiä superia ilman, että leikkii samalla poikaa. Ja että toisaalta saa olla sankari, vaikkei vielä osaisikaan juosta korkokengissä. Me isothan sen kaiken voimme opettaa, mutta joskus se olisi helpompaa, jos vaikka sieltä leluosastolta löytyisi myös Hämähäkkinainen. Tai Hämähäkkityttö. Tai vaikka vain Merida, jolla olisi lisävarusteena jousi eikä tanssiaispuku.

Viime jouluna tein nuorimmille siskoilleni lahjaksi supersankariviitat. Niistä osa oli kirkuvan pinkkejä, mutta hyvin niilläkin kuitenkin tuntuu lentävän ympäri taloa, oli päässä prinsessakruunu eli ei. Toisinaan ovat isosiskon sankarinuket joutuneet pelastettaviksi pelastajien sijaan, ja sehän sopii vallan mainiosti.

Mitähän tekevät kaikki ne orastavat pikku sankarittaret, joille kukaan ei ole kertomassa, ettei kaikkien supereiden nimi pääty sanaan “mies”?

Äidin vierestä on kiva suunnitella uusia seikkailuja.

Äidin vierestä on kiva suunnitella uusia seikkailuja.